Seksiä ei ole ollut yli kahteen vuoteen

[-----------]

Tässä osuttiin naulan kantaan. Vaimo ei omien sanojensa mukaan tunne mitään seksuaalista halua tai mielenkiintoa sen kummemmin minua, muita miehiä tai naisia kohtaan. Jos seksiä oli, hän sai kyllä orgasmin, mutta se ei millään tavalla innostanut uusimaan kokemusta.

Tunnetaan niin sanottuja aseksuaalisia ihmisiä, ja googletuksen perusteella vaimoni ominaisuudet sopivat juuri näihin. Nämä ihmiset voivat olla täysin normaalisti heteroseksuaalisesti suuntautuneita, he voivat ihastua, rakstua ja rakastaa, fyysisesti he kykenevät seksiin ja reagoivat sukuelinten stimulaation vaikka orgasmilla. Heillä ei vain ole mitään mielenkjkintoa seksiin.

Naisen seksihaluttomuus johtuu useammin parisuhdeongelmista ja naisen vieraisiin meno niin isoista parisuhdeongelmista, että naiselle on jo samantekevää, loppuuko suhde vai ei.

 

[Väenö]

Keksie aenakaa kahtee vuotee, enkä halluokkaa. Munkkie toas on mutustellu tuon tuostahi...

 

[.Mies.]

Kirkon suhdeklinikka vastasi. En nyt tiedä, onko vastauksesta apua, mutta kiva kuitenkin, että kirkko palvelee tällä tavalla minunlaistani kirkosta eronnuttakin. Tällainen työ on minusta arvokasta.

"Hei!

Kiitos kirjeestäsi.
Samantapaisiin tilanteisiin, josta kirjoitat, törmäämme perheneuvojan vastaanotolla aina silloin tällöin. Haluttomampi osapuoli voi yhtä olla myös mies.

Ymmärrän, että tilanne on sinun kannaltasi todella hankala. Teillä on monella tapaa erittäin hyvä suhde ja kuulostaa siltä, että pidät puolisostasi paljon. Yhteiselo sujuu hyvin ja teillä on mukavaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se.

Seksuaalisuus on olennainen osa parisuhdetta. Parisuhdeonnellisuuden kannalta olisi hyvä, jos molemmat saisivat toisiltaan ainakin toisinaan sellaista seksiä kuin haluavat. Ymmärrän hyvin, että kaipaat rakastelua, jossa molemmat nauttisivat toistensa koskettamisesta ja kosketuksesta. On luonnollista kaivata tunnetta, että on haluttu oman kumppaninsa taholta. Minusta kuulostaa tosi hyvältä, ettet ole suin päin heittäytynyt ulkopuoliseen suhteeseen, vaikka houkutusta on ollut, vaan haluat pohtia asiaa rauhassa.

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, että puolisosi on seksuaalisesti erilainen kuin sinä. Hänen seksuaalienergiatasonsa on ehkä matalampi ja niinpä tällainen kuvaamasi ystävyystyyppinen suhde saattaa olla hänelle täysin tyydyttävä. Se, että intohimoa eikä edes kunnon ihastumista ollut alun perinkään, ei lupaa hyvää intohimoisuuden suhteen jatkossakaan.

Ajattelen, että sinun on viisasta pysähtyä miettimään tilannettasi. Ota paperi ja kynä, tai läppäri tms, ja kirjaa ylös kaikki ne asiat, joita pidät parisuhteessa tärkeinä. Mitä sinä toivot ja odotat? Mitä tarvitset? Pisteytä ne sitten painoarvon mukaan. Mieti sitten tämänhetkistä parisuhdettasi. Jaa kirjoittamasi toiveet kahteen ryhmään: asiat, jotka toteutuvat tässä suhteessa ja ne, joita vailla olet. Vertaile ryhmiä toiveittesi painoarvot huomioiden.

Kaikkea haluamaasi et voi yhdestä suhteesta saada. Ei kukaan voi. Olennaisinta on miettiä, painavatko vaakakupissa enemmän ne asiat, mitä tästä suhteesta saat, vai ne, joita vailla olet. Uskollisuus on tärkeää, niin puolisolle kuin omalle itsellesikin. Voitko olla onnellinen, jos olet koko aika jotain tärkeää vailla? Toisaalta, jos luovut puolisostasi, mitä kaikkea menetät? Isoja ja tärkeitä kysymyksiä, joihin vain sinulla itselläsi on vastaukset.

Suosittelen silti, että otat asian avoimesti puheeksi puolisosi kanssa. Näytä hänelle listasi ja keskustelkaa siitä yhdessä. Hän voi tehdä oman listansa samoin. Sitten voitte miettiä, onko teillä mahdollisuuksia kestävään onneen ja riittävän tyytyväiseen elämään yhdessä.

Toivon sinulle viisautta tehdä oman elämäsi kannalta oikea ratkaisu."

 

[Marjukka]

Edellinen vastaus oli täydellinen, kiitos siitä

 

[bosse]

Kyllä se nyt vain voi olla. Esimerkiksi hakkaavan miehen ongelma on ihan hänen omansa. Samoin juopottelevan. Samoin nalkuttavan eukon.

Olet eksynyt aiheesta, tässä viestiketjussa oli puhe parisuhdeseksistä ja KYLLÄ, siihen tarvitaan 2 osapuolta ja siihen liittyvissä ongelmissa on myöskin vika niissä molemmissa osapuolissa eikä vaan toisessa.

 

[bosse]

Jos ei parisuhteessa kykene avoimeen kommunikaatioon, niin sittenhän on aivan sama, missä kolossa/tangossa ne tarpeensakin tyydyttää. Tietysti, jos itse tuppisuuna tyytyy vuosikausien runkkaamiseen, niin turha nillittää seksin puutteesta.

Parisuhteessa ollaan rakkauden takia. Ja on itsestään selvyys, että kun rakastaa puolisoaan, ei halua satuttaa puolisoaan tai riskeerata parisuhdettaan vieraissa käymällä.

Sinä siis ajattelet, että voit ihan tosta noin vaan päättää, että aina jos olet vähänkin tyytymätön johonkin asiaan vaimossasi, esim. perunamuussissa liikaa suolaa, niin voit oikaista vieraisiin ensimmäisen kaulaan, jonka seuraavana viikonloppuna baarissa tapaat.

Mormoonit ja muslimit voivat pitää montaa vaimoa yhtäaikaa. Mutta huom.! kaikille vaimoille on taattava samanlaiden taloudellinen hyvinvointi ja tasapuolisesti seksiä ja hellyyttä.

 

[Häh?]

Olet eksynyt aiheesta, tässä viestiketjussa oli puhe parisuhdeseksistä ja KYLLÄ, siihen tarvitaan 2 osapuolta ja siihen liittyvissä ongelmissa on myöskin vika niissä molemmissa osapuolissa eikä vaan toisessa.

Häh, jos toisella on luontaisesti matalampi libido kuin toisella, niin miksi vika on molemmissa? Biologisiahan juttuja ne ovat. Ei seksin tarve ole asia, joka on kaikilla samanlainen. Toisessa ääripäässä on a-seksuaali, joka ei tahdo seksiä lainkaan.

 

[bosse]

Häh, jos toisella on luontaisesti matalampi libido kuin toisella, niin miksi vika on molemmissa? Biologisiahan juttuja ne ovat. Ei seksin tarve ole asia, joka on kaikilla samanlainen. Toisessa ääripäässä on a-seksuaali, joka ei tahdo seksiä lainkaan.

Sekö oikeuttaa laiminlyömään puolisoa, että annetaan sille joku pöytälaatikkodiagnoosi?

Oletko tosissasi, että jonkun voi leimata tyyliin "maybe she's born with it" Annat oikeutuksen itsellesi olla yrittämättä parisuhteesi eteen? Ei kovin aikuinen suhtautuminen. Niin ja jos ei kiinnosta, miksi sitten olet hakeutunut parisuhteeseen hänen kanssaan? Mielenkiintoista vastuun välttelyä. Minkä ikäinen olet?

 

[vieras]

Ei vastaa omaa kokemustani. Paineet voi purkaa kädelläkin. Sen sijaan rakastelu rakkaan kanssa on tunteiden jakamista, viestintää ja hellyyttä, jota ei voi korvata millään toisella viestinnän ja hellyyden muodolla.

Kyhjöttämällä sohvalla vierekkäin ei pysty täyttämään niitä hellyyden ja läheisyyden tarpeita, jotka seksi täyttää.

Ehhehe hehhehe... Minä en ole koskaan rakastellut, kyllä se seksiä vaan on ollut. Suomalaiset miehet eivät juurikaan panosta seksiin, oma nautintonsa niillä päällimmäisenä mielessä. Kyllä se sitä sisään-ulos meininkiä on. Suurin osa miehistä ei edes suutele seksin aikana tai sitten muita rajoitteita, esim. suuseksin tekemisestä naiselle eivät tykkää monestikaan (minun alapäässäni ei ole vikaa). Sitten monet on karttaneet jopa nännien imeskelyä, siitä kai tullut heille lapsellinen olo tai jotain. En ole koskaan minkä milloinkin rakastamani miehen kanssa kokenut tunteiden jakamista tai hellyyttä seksin aikana. Minusta vähän vaikuttaa siltä, että harrastamani seksin aikana miehet ovat vain yrittäneet nopeasti päästä sisään, ennenkuin kulli lerpahtaa ja sitten kun ovat sisällä alkaa heillä se jännittäminen, etteivät laukea liian aikaisin.

Tuo mainitsemasi tunteiden jakaminen ja hellyys vaatii aikalailla itsevarmuutta omasta potenssistaan.

 

[totuus peliin]

Olen mies. Suhteemme on kestänyt viisi vuotta. Minulla on puolisooni moitteeton ystävyyssuhde. Viihdymme yhdessä, harrastamme yhdessä ja jaamme arjen huolet ja puuhat yhdessä. Läheisyyttäkin on yllin kyllin, mutta seksiä ei ole. Edellisestä seksikerrastamme on aikaa yli kaksi vuotta. Puolisoni puheista olen ymmärtänyt, että hän on kokenut aikaisemmissa suhteissaankin seksin taakaksi.

Pyytäessäni saan seksiä. Minun ei tarvitse edes kerjätä sitä. Tällainen järjestely kuitenkin tuntuu minusta sen verran kiusalliselta, etten tahdo siihen turvautua. Tahtoisin olla haluttu. Tahtoisin osata koskettaa sillä tavalla, että puolisoni nauttisi siitä. Tahtoisin kokea taas miehen ja naisen seksuaalisen kohtaamisen. Velvollisuudentunnosta allani makaava "ystävänainen" ei tällaista kohtaamista suo.

Suhteemme alussa seksiäkin oli, mutta se oli laimeaa, suorittavaa. Suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa, ei edes varsinaista ihastumista. Sitä ei ollut edes alkuaikoina, vaan suhdettamme on johdattanut eteenpäin alusta saakka tiivis ja läheinen ystävyys ja yhdessä viihtyminen.

Puolisoni on suhteeseemme silmin nähden tyytyväinen, mutta minä olen alkanut vilkuilla sivulle ja vähän ihastunutkin. Luulen että ihastumiseni keskeinen motiivi on seksuaalisen vuorovaikutuksen kaipuu. Pettänyt en ole, mutta mieli tekisi. Tiedän, että pitkät parisuhteet laimenevat ja että niiden kantavaksi voimaksi muodostuu ystävyys ja arjen jakaminen, mutta silti en pysty hyväksymään nykytilannetta.

Mitä minun pitäisi tehdä? Puhuminen ja aikataulutettu seksi on kokeiltu. Hellyyttä ei puutu eikä huomiointia. Ja lelukin on hankittu, mutta koska puolisossani ei ole "biologista perusvoimaa", joka vetäisi häntä seksin pariin, tilanne vaikuttaa minun näkökulmastani toivottomalta.

Olen myös sanonut puolisolleni, että hän voi tahtoessaan harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, jos hän vaikka sillä tavalla "löytäisi itsensä", mutta ei häntä sekään innosta.

Hei, ei muuta kun yksinkertainen vastaus : kaverin kanssa ei voi alkaa seurustelua. Naisen ja Miehen välinen juttu on just seksuaalisuus! Eikä sitä kaverin kanssa ole...