Olen mies. Suhteemme on kestänyt viisi vuotta. Minulla on puolisooni moitteeton ystävyyssuhde. Viihdymme yhdessä, harrastamme yhdessä ja jaamme arjen huolet ja puuhat yhdessä. Läheisyyttäkin on yllin kyllin, mutta seksiä ei ole. Edellisestä seksikerrastamme on aikaa yli kaksi vuotta. Puolisoni puheista olen ymmärtänyt, että hän on kokenut aikaisemmissa suhteissaankin seksin taakaksi.
Pyytäessäni saan seksiä. Minun ei tarvitse edes kerjätä sitä. Tällainen järjestely kuitenkin tuntuu minusta sen verran kiusalliselta, etten tahdo siihen turvautua. Tahtoisin olla haluttu. Tahtoisin osata koskettaa sillä tavalla, että puolisoni nauttisi siitä. Tahtoisin kokea taas miehen ja naisen seksuaalisen kohtaamisen. Velvollisuudentunnosta allani makaava "ystävänainen" ei tällaista kohtaamista suo.
Suhteemme alussa seksiäkin oli, mutta se oli laimeaa, suorittavaa. Suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa, ei edes varsinaista ihastumista. Sitä ei ollut edes alkuaikoina, vaan suhdettamme on johdattanut eteenpäin alusta saakka tiivis ja läheinen ystävyys ja yhdessä viihtyminen.
Puolisoni on suhteeseemme silmin nähden tyytyväinen, mutta minä olen alkanut vilkuilla sivulle ja vähän ihastunutkin. Luulen että ihastumiseni keskeinen motiivi on seksuaalisen vuorovaikutuksen kaipuu. Pettänyt en ole, mutta mieli tekisi. Tiedän, että pitkät parisuhteet laimenevat ja että niiden kantavaksi voimaksi muodostuu ystävyys ja arjen jakaminen, mutta silti en pysty hyväksymään nykytilannetta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Puhuminen ja aikataulutettu seksi on kokeiltu. Hellyyttä ei puutu eikä huomiointia. Ja lelukin on hankittu, mutta koska puolisossani ei ole "biologista perusvoimaa", joka vetäisi häntä seksin pariin, tilanne vaikuttaa minun näkökulmastani toivottomalta.
Olen myös sanonut puolisolleni, että hän voi tahtoessaan harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, jos hän vaikka sillä tavalla "löytäisi itsensä", mutta ei häntä sekään innosta.
