Olenko todella ainoa jota ällöttää ettei mies jaksa edes alapäätään pestä kuin parin päivän välein?
Et ole. Sitä olen tässä koittanut puhua ettei pointti ole se mikä on ketjun aihe. Tapahtumaketju on syvemmällä. Tämä oli vain lopun loppu.
Mies ilmoitti, ettei keksi enää mitään syytä olla yhdessä.
tuo ilmoitus olisi voinut oikeastaan tulla kummalta tahansa
Kummatkin täysin täynnä toisiaan, ei mitään mielenkiintoa satsata vaivoja, odotetaan vain toiselta jos jotain tapahtuisi. Jotain on tapahtunut jo paljon aikaisemmin, tai sitten on jäänyt tapahtumatta se mikä olisi ollut tarpeen.
Minä loppuun asti toivoin, että asiat olisivat muuttuneet, mutta en uskonut siihen enää.
Asiat kyllä muuttuivat täysin loogisesti ja ihmiselle tyypillisesti, juuri sen mukaan mitä tehtiin ja tapahtui. Sen aistii kilometrin päähän ja ihan näistä viesteistäkin.
Se tunnelma ja ilmapiiri tämän parin erotti, ei sillä ole oikeastaan mainittavaa yhteyttä tähän hygieniajuttuun. Sinänsä yhdentekevä, mutta intiiminä valintana siitä tehokkaimmasta päästä.
Mitään merkkiä sellaisesta, että muutosta olisi voinut tulla, en saanut.
Selvät merkit ei toivottuun suuntaan. Muutos hyvästä huonoon ja eron jälkeen erikseen takaisin.
Noh, nyt siellä varmaan käy sutina kun mies käy
ja preppaa itseään seuraavia naisia varten.
Tuskin, sillä olotila on aika samanlainen. Nähdäkseni kävi seuraavasti:
1. Suhde alkoi ja henkiseen läheisyyteen oli suuri halu ja tarve.
2. Lähentymistä tapahtui turvallisessa hengessä.
3. Sitten sattui joitain vahinkoja, haavoittumista, eikä ollutkaan turvallista, täytyi alkaa varoa.
4. Alettiin ottaa etäisyyttä, eikä avautuminen jatkunut vaan sulkeutuminen alkoi.
5. Tämä oli suojautumista ja raskaasti masentava pettymys ja väsähdys.
6. Se rasitti pahasti eikä enää jaksanut huolehtia itsestään, oikein pestäkään.
7. Negatiivinen palaute ei tietenkään muuta kuin pahensi asiaa.
8. Kun uupuneelle sanoo: ällöttää kun et tee
(olet ällöttävä), se on kokemus hylkäämisestä.
9. Tämä ei tietenkään kykene parantamaan mitään ilman henkistä tukea, vaan alkaa luovuttaa.
10. Lopuksi eristytään, kunnes vieraannutaan ja erotaan.
Kohdasta 6 alkaa olla hyvin vaikeaa muuttaa suuntaa ja 9 vaatii jo melkein puolijumalan.
On samantekevää mikä on se ällöttävä asia ja yksityiskohta millä sen viimeisen melankolisen riidan kehittää. Ehkä sekin on itsensä säästämistä, että saa jonkin siedettävämmän syyn erolle kuin sen raakuuden, että oli sitten toinen näistä keskenään läheisyyteen kykenemättömistä epäonnistujista, luovuttajista.