Seksitön parisuhde

[???]

meillä on kolme vuotta mennyt ilman seksiä, koska avopuolisolleni on sitä mieltä, että minun lapseni ovat kivireki hänen elämässään. Olen nainen, äiti ja hyvät terveet suhteet lapsiin. jopa minun armeija-ikänen poikanikin saa osansa: "sotilaspoliisi on kaikkien halveksima"-tyylillä mennään. toinen poikani, joka on insinööri, on saanut myös osansa, pitäisi olla diplomi-insinööri.

Mistä ihmeen syystä olet tuollaisen ihmisen kanssa? Miehesi käytös on todella noloa lapsiasi kohtaan. Kuitenkin sinä aikuisena naisena jatkat suhdetta hänen kanssaan. Oletko niin parisuhdehakuinen, että olet mieluummin vaikka huonossa suhteessa kuin yksin?

 

[kollega]

Kuin omasta kynästäni, paitsi että kerran kahdessa viikossa olisi luksusta.. Kerran kuukaudessa/kahdessa niin ollaan lähellä totuutta. Ja samaa mieltä, syö miestä. Pakkien kiintiö on tullut täyteen, läheisyydestä voi onneksi muuten vielä nauttia, mutta suhde on hyvinkin kuin sukulaisen vieressä nukkuisi.

Ja tunnustan, vuosien jälkeen olen löytänyt rakastajan. Ei mikään kunnioitettava ratkaisu, mutta antanut kyllä paljon takaisin sitä onnea ja voimaa. Vaikea silti suositella ratkaisuksi, sillä kaikella on hintansa ja salailu on raskasta.

Vielä kuriositeettinä voisin kertoa, että hetken aikaa olin "apuna" kahdellekin parisuhteessa olevalle naiselle, jotka kotoaan eivät saaneet seksiä. Molempien puolisot vielä tiesivät minusta ja toisen kanssa juteltiinkin ja hän järjesti minulle ja naiselleen yhteistäkin aikaa, koska tiesi saavansa sen jälkeen rauhallisemman naisen kotiin. Kyllä niin kummia tilanteita on vastaan tullut että ei mitään rajaa. Ja jos valita saisi, niin seksi oman aviopuolison kanssa olisi se kaikkein paras, mistä unelmoida, mutta kun ei niin ei. Tutkimuksia ja terapiaa on käyty, mutta ratkaisua ei vain löydy.

Sattuipa sopiva keskustelu tämän miehen tilanteeseen... Tästä taitaa tulla nyt pitkähkö vuodatus. Pahoitteluni siitä.

Olen 38 vuotias mies. Perheeseen kuuluu kaksi kouluikäistä poikaa ja halunsa menettänyt vaimo - tosin mukava ja hyvin vetävä sellainen. Täydellinen minulle, ja hän tietää sen. Parisuhteemme on jo 18 vuoden ikäinen, eli nuorena on toistemme matkaan lähdetty. Puheiden mukaan päivästä toiseen myös toistemme seurassa viihdytty.

Mielestäni (jo aiemminkin laimeahko) seksielämämme lähti kuitenkin hiipumaan n. 7 vuotta sitten vaimon hormonikierukan asennuksen jälkeen. Viimeisimmät vuodet erotiikkaa on esiintynyt n. kahden viikon välein. Tosin silloinkin selvästi naisen velvollisuudentunnosta. Ne vähäisetkin kerrat, jolloin nainen selvästi haluaa minua, on kadonneet taivaan tuuliin. Ja se häiritsee elämääni pahasti. Vielä vuosia sitten oli satunnaisesti hieman lähetyssaarnaajasta poikkeavaakin toimintaa, kuten suuseksiä ja kaikkea mistä molemmat pitivät. Nyt tämä kaikki spesiaali on loppunut. Tämä tekee mielen ärtyneeksi ja hyvin masentuneeksi. Enää seksielämä nostaa päätään max. kerran kuukaudessa, ja silmiin pistää naisen täydellinen aloitekyvyttömyys asian suhteen. Ja se, että asia täytyy hänen puolestaan joka kerralla saada pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Jos minä olisin aloitteeton, mentäisiin varmasti hamaan hautaan asti ilman seksielämää. Olen tuota läheisyydestä pidättäytymistä testimielessä kokeillutkin, mutta vaimo ei sitä viikkojenkaan jälkeen edes huomaa, ja toisaalta minä olen terve mies täynnä elinvoimaa, joten selkäranka ei tuollaista kokeilua pitkään kestä... Joten lopulta on pakko tehdä varovainen ehdotus pala kurkussa, johon satunnaisesti voi saada vahingossa - ja selkeästi säälistä - positiivisen vastauksen. Tällaisen jälkeen itse suorituksesta jää usein aika kurainen maku, ja muutenkin koko toimitus täytyy hoitaa sydäntä jyskyttävässä, epäterveessä jännitystilassa.

Omalta osaltanikin rauhoittumista on sen verran tapahtunut, etten enää teinipoikamaisesti halua seksiä joka päivä, enkä edes joka toinen. Vaan riittäisi että edes joskus, mutta säännöllisesti saisin kokea olevani aidosti haluttu ihminen. Sillä saisin elinvoimani takaisin. Ulkoisesti minussa, kuten myös vaimossanikaan ei pitäisi olla mitään sellaista vikaa, joka haluttomuutta suuremmin aiheuttaisi. Ollaan molemmat hyväkuntoisia ja sosiaalisissa ympyröissä pidettyjä ihmisiä. Tilanne on vain johtanut siihen, että minä - aiemmin hyvinkin terveellä itsetunnolla varustettu toimelias mies olen kadottanut paljon elinvoimaa ja itseluottamusta. Tunnen asian vuoksi välillä voimakkaita masennuksen jaksoja, ja etsin jatkuvasti vikoja ja syitä itsestani, ulkonäöstäni, kaikesta mitä olen. Asian aiheuttama ärtyneisyys haittaa, koska en haluaisi (varsinkaan) lasten kärsivän pahantuulisesta ja alakuloisesta isästään. Ja vaimo vain ihmettelee, mikähän kumma taas vaivaa. Vaikka asiasta on varmasti keskusteltu. Silti nainen ei selvästikään ymmärrä edes vähäisimmässä määrin, minkä työn joudun tekemään selviytyäkseni ongelman kanssa - totaalisen itsekseni. Joskus varovaisesti kysyessäni suhteemme tilasta, väittää vaimo kaiken olen juuri niin hyvin kuin voi maailmassaan toivoa. Ja ihmettelee suuresti minun tyytymättömyyttäni upeaan elämäämme. Meinaapa silmä kastua jo tätä kirjoittaessa...

En vain tiedä mitä voin tehdä. Olo on kuin seksuaalisuuteni olisi kahlittu yhden ihmisen hallinnoimaan papukaijahäkkiin. Avaimen haltija ei vain ymmärrä, kuinka suurta kärsimystä häkki kätkee sisäänsä. Vaihdoehdot on kaikkien tätä foorumia seuraavien tiedossa, eikä niitä tarvitse varmaan sen enempää tässä julistaa. Keskusteltu ollaan asiasta niin paljon, että vaimo ärtyy suunnattomasti nykyään koko aiheesta. Eli ongelmasta ei voi enää edes vihjaista ääneen, jos haluaa välttää riitahelvetin. Poistuminen ns. takavasemmalle olisi toisaalta "helppo" ratkaisu, johon olen jo vuosia itseäni psyykannut. Lasten vuoksi en taida siihen kyetä. Ulkopuolisen seksisuhteen järjestäminen tervehdyttäisi toisaalta itsetuntoa (ainakin tilapäisesti), mutta kuinkahan sen asian kanssa osaisi elää? Eniten vain korpeaa ajatus siitä, että toistaiseksi tiedossa on vain tämä yksi elämä ja vuodet juoksee. Seksuaalisuus on kuitenkin minulle sen luokan asia, joka tuottaa sellaista elinvoimaa jota millään muulla ei voi korvata. Ei edes omin käsin. Mitä helvettiä voi ihminen tehdä, jos tarjolla on vain ahdistavia vaihtoehtoja?

 

[Reiska]

Onko kohtalotovereita?

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa nyt 8vuotta ja koko suhteemme aikana meillä ei ole juurikaan ollut seksiä,johtuen minun haluttomuudestani.
Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta. Kuitenkin jo puolen vuoden yhdessä olon jälkeen meillä oli seksiä vain itseni siihen pakottamalla. Tämä tuntui hullulta koska olin löytänyt elämäni miehen ja en ole ikinä ollut rakastuneempi.

Jätin jonkin ajan kuluttua pillerit pois kun olin niitä vaihdellut eri merkkeihin mutta ikinä asia ei ole parantunut entiselleen. En tiedä mistä tämä johtuu ja viime vuosina en ole enää jaksanut välittää. Olen kerran kokeillut terapiaa niin huonolla kokemuksella että en enää uskalla mennä. Aluksi tämä oli hirveän stressaavaa, ja laskin aina viikkoja/kuukausia edellisestä kerrasta. Halusin haluta,mutta en vaan halunnut. Nyt on edellisestä kerrasta jo kohta vuosi,enkä pahemmin ajattele asiaa.Mieheni sanoo hyväksyneensä asian,vaikka olisi kuulema onnellisempi jos asia olisi toisin. Erota tai pettää hän ei aijo asian vuoksi.

Laitoin tämän nyt parisuhde palstalle enkä tuonne seksi palstalle ,koska haluan keskustelua enemmänkin parisuhteen kannalta.
Onko siis muita seksittömässä suhteessa olevia,ja miten teillä asia toimii? Haluaisin kommentteja niiltä joilla on asiat samoin.

Kylläpä näitä HALUTTOMIA naisia riittää....etten sanoisi liiaksi asti !

Miksi menit naimisiin, eikö seksiä ollut edes alussa, ihmettelen miksi miehesi valitsi Sinut, jos olet kylmä ja et halua seksiä.

Omassa tapauksessani olin liitossa naisen kanssa , joka ei välittänyt seksistä lainkaan suhteen jatkuttua muutaman vuoden. Alussa oli seksiä - jonkinverran. Mutta se hiipui pois ja vaimo kertoi, ettei tyydyty , eikä ollut tyydyttynyt myöskään aiemmin miehen kanssa?! Olisko kokeillut naistenkin kanssa, mutta tunsi sitten kai kuitenkin itsensä heteroksi ?!

Miesten kesken menin joskus ulkomaille, ja siellä tietty pääsi sitten "harrastamaan"...tämä oli tietty huonoa kehitystä ja ennenpitkää en itsekään kiinnostunut vaimosta. Alkaa päälle syypää kaikkeen oli kuitenkin haluton vaimo, joka ei ymmärtänyt miehensä perustarpeita lainkaan.

Lapsen saatuaan hän kylmettyi kokonaan ja keskittyi vain lapseen vuosikausiksi. Asiaa ei auttanut anoppikaan, joka ukkonsa kanssa vouhkasi lapsen ympärillä hulluna. lapsikin on tästä paapomisesta kärsinyt itse asiasta ymmärtämättä todella paljon.

Erosin lopulta vuosikausien seksittömyyden takia ja löysin uuden vaimon.

Uuden vaimon kanssa seksi sujuu todella hienosti.

Kaipaan kuiten edelleen vanhaa perhettäni tosi paljon...ja heidät tavatessani välillä toivon, että olisin vielä siin perheessä - kaikesta kärsiyksestä huolimattakin.

 

[mieti]

Kylläpä näitä HALUTTOMIA naisia riittää....etten sanoisi liiaksi asti !

Miksi menit naimisiin, eikö seksiä ollut edes alussa, ihmettelen miksi miehesi valitsi Sinut, jos olet kylmä ja et halua seksiä.

Omassa tapauksessani olin liitossa naisen kanssa , joka ei välittänyt seksistä lainkaan suhteen jatkuttua muutaman vuoden. Alussa oli seksiä - jonkinverran. Mutta se hiipui pois ja vaimo kertoi, ettei tyydyty , eikä ollut tyydyttynyt myöskään aiemmin miehen kanssa?! Olisko kokeillut naistenkin kanssa, mutta tunsi sitten kai kuitenkin itsensä heteroksi ?!

Miesten kesken menin joskus ulkomaille, ja siellä tietty pääsi sitten "harrastamaan"...tämä oli tietty huonoa kehitystä ja ennenpitkää en itsekään kiinnostunut vaimosta. Alkaa päälle syypää kaikkeen oli kuitenkin haluton vaimo, joka ei ymmärtänyt miehensä perustarpeita lainkaan.

Lapsen saatuaan hän kylmettyi kokonaan ja keskittyi vain lapseen vuosikausiksi. Asiaa ei auttanut anoppikaan, joka ukkonsa kanssa vouhkasi lapsen ympärillä hulluna. lapsikin on tästä paapomisesta kärsinyt itse asiasta ymmärtämättä todella paljon.

Erosin lopulta vuosikausien seksittömyyden takia ja löysin uuden vaimon.

Uuden vaimon kanssa seksi sujuu todella hienosti.

Kaipaan kuiten edelleen vanhaa perhettäni tosi paljon...ja heidät tavatessani välillä toivon, että olisin vielä siin perheessä - kaikesta kärsiyksestä huolimattakin.

Niin. Olisiko ollut aiheellista keskustella asiasta, käydä parisuhdeterapiassa jne. Minäkin tunnen monia naisia joita ei seksi kiinnosta. Usein se johtuu esim. e-pillereistä, joita kuitenkin joutuu syömään jos ei raskaaksi halua. Usein kun olen kuullut, että miehet ei halua käyttää kortsua. Toivottavasti pian miehille keksitään se ehkäisypilleri, niin saavat kokea millaista se on.

Toinen silmäänpistävä asia tuossa tekstissäsi on, että nainen ei tyydyty. Olisitko ehkä voinut tehdä jotain toisin, opetella paremmaksi rakastajaksi, puhua kumppanisi kanssa? Sanot vain että syypää on haluton vaimo joka ei ymmärrä miehen tarpeita, mutta kun ei se naiselle ole kivaa olla vaan se miehen tarpeiden tyydyttäjä vaan nainen itsekin tarvitsee jotain. Naisellakin on tarpeita, joita sinä et ehkä ymmärtänyt kun hän ei kerran tyydyttynyt.

Ja useimmat ei kai kuitenkaan valitse sitä kumppaniaan vain seksin takia (toivon), eivätkä petä vaikka kuiviakin kausia on. Että peiliinkatsomista myös... Ehkä kun se seksielämä hiipuu uuden vaimon kanssa, olisit sittenkin mieluummin sen exän kanssa. Ei kannata juosta vaan sen pilin perässä vaan miettiä vähän laajemmin mitä elämältään haluaa.

 

[saman sorttista]

Sattuipa sopiva keskustelu tämän miehen tilanteeseen... Tästä taitaa tulla nyt pitkähkö vuodatus. Pahoitteluni siitä.

Olen 38 vuotias mies. Perheeseen kuuluu kaksi kouluikäistä poikaa ja halunsa menettänyt vaimo - tosin mukava ja hyvin vetävä sellainen. Täydellinen minulle, ja hän tietää sen. Parisuhteemme on jo 18 vuoden ikäinen, eli nuorena on toistemme matkaan lähdetty. Puheiden mukaan päivästä toiseen myös toistemme seurassa viihdytty.

Mielestäni (jo aiemminkin laimeahko) seksielämämme lähti kuitenkin hiipumaan n. 7 vuotta sitten vaimon hormonikierukan asennuksen jälkeen. Viimeisimmät vuodet erotiikkaa on esiintynyt n. kahden viikon välein. Tosin silloinkin selvästi naisen velvollisuudentunnosta. Ne vähäisetkin kerrat, jolloin nainen selvästi haluaa minua, on kadonneet taivaan tuuliin. Ja se häiritsee elämääni pahasti. Vielä vuosia sitten oli satunnaisesti hieman lähetyssaarnaajasta poikkeavaakin toimintaa, kuten suuseksiä ja kaikkea mistä molemmat pitivät. Nyt tämä kaikki spesiaali on loppunut. Tämä tekee mielen ärtyneeksi ja hyvin masentuneeksi. Enää seksielämä nostaa päätään max. kerran kuukaudessa, ja silmiin pistää naisen täydellinen aloitekyvyttömyys asian suhteen. Ja se, että asia täytyy hänen puolestaan joka kerralla saada pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Jos minä olisin aloitteeton, mentäisiin varmasti hamaan hautaan asti ilman seksielämää. Olen tuota läheisyydestä pidättäytymistä testimielessä kokeillutkin, mutta vaimo ei sitä viikkojenkaan jälkeen edes huomaa, ja toisaalta minä olen terve mies täynnä elinvoimaa, joten selkäranka ei tuollaista kokeilua pitkään kestä... Joten lopulta on pakko tehdä varovainen ehdotus pala kurkussa, johon satunnaisesti voi saada vahingossa - ja selkeästi säälistä - positiivisen vastauksen. Tällaisen jälkeen itse suorituksesta jää usein aika kurainen maku, ja muutenkin koko toimitus täytyy hoitaa sydäntä jyskyttävässä, epäterveessä jännitystilassa.

Omalta osaltanikin rauhoittumista on sen verran tapahtunut, etten enää teinipoikamaisesti halua seksiä joka päivä, enkä edes joka toinen. Vaan riittäisi että edes joskus, mutta säännöllisesti saisin kokea olevani aidosti haluttu ihminen. Sillä saisin elinvoimani takaisin. Ulkoisesti minussa, kuten myös vaimossanikaan ei pitäisi olla mitään sellaista vikaa, joka haluttomuutta suuremmin aiheuttaisi. Ollaan molemmat hyväkuntoisia ja sosiaalisissa ympyröissä pidettyjä ihmisiä. Tilanne on vain johtanut siihen, että minä - aiemmin hyvinkin terveellä itsetunnolla varustettu toimelias mies olen kadottanut paljon elinvoimaa ja itseluottamusta. Tunnen asian vuoksi välillä voimakkaita masennuksen jaksoja, ja etsin jatkuvasti vikoja ja syitä itsestani, ulkonäöstäni, kaikesta mitä olen. Asian aiheuttama ärtyneisyys haittaa, koska en haluaisi (varsinkaan) lasten kärsivän pahantuulisesta ja alakuloisesta isästään. Ja vaimo vain ihmettelee, mikähän kumma taas vaivaa. Vaikka asiasta on varmasti keskusteltu. Silti nainen ei selvästikään ymmärrä edes vähäisimmässä määrin, minkä työn joudun tekemään selviytyäkseni ongelman kanssa - totaalisen itsekseni. Joskus varovaisesti kysyessäni suhteemme tilasta, väittää vaimo kaiken olen juuri niin hyvin kuin voi maailmassaan toivoa. Ja ihmettelee suuresti minun tyytymättömyyttäni upeaan elämäämme. Meinaapa silmä kastua jo tätä kirjoittaessa...

En vain tiedä mitä voin tehdä. Olo on kuin seksuaalisuuteni olisi kahlittu yhden ihmisen hallinnoimaan papukaijahäkkiin. Avaimen haltija ei vain ymmärrä, kuinka suurta kärsimystä häkki kätkee sisäänsä. Vaihdoehdot on kaikkien tätä foorumia seuraavien tiedossa, eikä niitä tarvitse varmaan sen enempää tässä julistaa. Keskusteltu ollaan asiasta niin paljon, että vaimo ärtyy suunnattomasti nykyään koko aiheesta. Eli ongelmasta ei voi enää edes vihjaista ääneen, jos haluaa välttää riitahelvetin. Poistuminen ns. takavasemmalle olisi toisaalta "helppo" ratkaisu, johon olen jo vuosia itseäni psyykannut. Lasten vuoksi en taida siihen kyetä. Ulkopuolisen seksisuhteen järjestäminen tervehdyttäisi toisaalta itsetuntoa (ainakin tilapäisesti), mutta kuinkahan sen asian kanssa osaisi elää? Eniten vain korpeaa ajatus siitä, että toistaiseksi tiedossa on vain tämä yksi elämä ja vuodet juoksee. Seksuaalisuus on kuitenkin minulle sen luokan asia, joka tuottaa sellaista elinvoimaa jota millään muulla ei voi korvata. Ei edes omin käsin. Mitä helvettiä voi ihminen tehdä, jos tarjolla on vain ahdistavia vaihtoehtoja?

Meillä on kotona samanlainen tilanne. Onneksi ei lapsia ole tässä elämän helvetissä, eikä ainakaan tähän suhteeseen niitä tehdäkään. Meillä emäntä on täysin haluton ja seksiä on noin 4-6krt vuodessa. Olen antanut aikaa, seksilelujakin on, yrittetty kohta kaikkea.
Eipä ole oikein mitään jäljellä suhteessa, ei siis yhtään tunteita ja oon nyt itse siinä tilanteessa että lopullinen piste on saavutettu, lähinnä kavereita kun ollaan.
Aika pahasti masentaa tällaiset asiat, mutta nyt on oikeajsti varmaan lopettaa koko turha touhu. Kyllä on mennyt maku naisiin aivan kokonaan, Vituttaa nuo katalat olennot.

 

[ninnu46]

Meillä on toisinpäin. Olemme olleet 7 vuotta "yhdessä". Kolme ekaa vuotta elämä oli kuin ruusuilla tanssimista ja seksiä oli vähän kyllästymiseen asti, joka yö. Sitten ostimme talon ja kaikki loppui kuin seinään. Mies makasi sohvalla kaikki vapaapäivät, jos ei koiraa vienyt metsälle. Olin piika joka putsasi ja siivosi, riitaa oli lähes päivittäin. Mies ei ole nyt nukkunut samassa sängyssä 3 kuukauteen. Ei ole koskenut millään lailla, ei mitään ystävällistä sanaa. Ja n. kuukausi sitten sanoi olevansa kyllästynyt tähän tylsään elämään. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että talon jako on edessä. Minä lähden ja hän jää. Nyt on kyllä omatkin halut kaikonneet.

Onko kohtalotovereita?

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa nyt 8vuotta ja koko suhteemme aikana meillä ei ole juurikaan ollut seksiä,johtuen minun haluttomuudestani.
Kaikki alkoi kun mieheni vaati minun hankkimaan pillerit ensimmäistä kertaa ja pillerit veivät halut n täysin. Olin sitä ennen todella aktiivinen seksuaalisesti ja olin ajatellut ennen etten ymmärrä seksittömiä suhteita/haluttomuutta. Kuitenkin jo puolen vuoden yhdessä olon jälkeen meillä oli seksiä vain itseni siihen pakottamalla. Tämä tuntui hullulta koska olin löytänyt elämäni miehen ja en ole ikinä ollut rakastuneempi.

Jätin jonkin ajan kuluttua pillerit pois kun olin niitä vaihdellut eri merkkeihin mutta ikinä asia ei ole parantunut entiselleen. En tiedä mistä tämä johtuu ja viime vuosina en ole enää jaksanut välittää. Olen kerran kokeillut terapiaa niin huonolla kokemuksella että en enää uskalla mennä. Aluksi tämä oli hirveän stressaavaa, ja laskin aina viikkoja/kuukausia edellisestä kerrasta. Halusin haluta,mutta en vaan halunnut. Nyt on edellisestä kerrasta jo kohta vuosi,enkä pahemmin ajattele asiaa.Mieheni sanoo hyväksyneensä asian,vaikka olisi kuulema onnellisempi jos asia olisi toisin. Erota tai pettää hän ei aijo asian vuoksi.

Laitoin tämän nyt parisuhde palstalle enkä tuonne seksi palstalle ,koska haluan keskustelua enemmänkin parisuhteen kannalta.
Onko siis muita seksittömässä suhteessa olevia,ja miten teillä asia toimii? Haluaisin kommentteja niiltä joilla on asiat samoin.

 

[paula]

Itsellä melkein sama tilanne, en halua aloittaa seksiä enkä halua sitä muutenkaan. Kumminkin usein aloitettuamme minäkin laukean. Mieheni ei juurikaan tee esileikkejä eikä muutakaan van syyllistää minua kaikesta.... Se kalvaa niin paljon etten pysty nauttimaan seksistäkään kohta. aiemmin kyllä. Hänen aloitteensa on " et sinä edes halua antaa" miten se voisi kiihottaa?

Eli jos miehesi on vastaanotavainen, pyydä häntä tekemään esileikit sellaiseksi että sinäkin olisit kiinnostuneempi, (meillä se ei suju, koska mies enintää'n lyö jos ehdotan jotain)

 

[Herra S]

Aika monenlaisia viestejä on aiheesta.

Yksi mikä koskettaa, on seksittömien kipuilu. Kosketuksen kaipuuta, itsetunnon menetystä, yksinäisyttä.

Toisaalta taas on ylimielinen aggressio toista kohtaan, jolla ei ole samat tarpeet.

Oikeasti vituttaa välillä että tämä yksi elämänalue dominoi, tanssittaa kuin nukkea narujen varassa ja etenkin että sillä voi loukata toista.

itse olen keski-ikäinen mies ja elän jotakuinkin seksittömässä suhteessa. Seksiä on harvoin, stressavamman elämäntilanteen aikana se lakkaa kokonaan. Myös kosketus on kortilla. Siinä on kissan ja lastenkin syliin tulo arvossaan Ongelmapa on siinä, että tästä huolimatta pidämme toisistamme ja arvostamme toisiamme. Vaimolla on myös tosi rankka seksuaalihistoria ja hänen seksuaalivaikeutensa ovat kyllä hyvin ymmärrettävät. Tiedän miten arasta asiasta on hänen kohdallaan kyse.

En ole pettänyt (ehkä hieman outo sana tässä yhteydessä?), mutta joskus olen saanut jonkun kohtauksen ja juonut itseni kai tarkoituksella koomakänniin ja painunut katsomaan privatesohwta. Siellä on sitten saanut tissejä naamalleen. Kai sekin jonkinlaista pettämistä on. Päätellen siitä miten paska olo siitä lopulta jäi.

Oikeasti en tiedä miten tämän asian kanssa pitäisi elää. Vanhemmiten seksi kai menettää merkitystään ja jotenkin uumoilen että näinkin voi oikeasti elää, jos tilanteen hyväksyy eikä katkeroidu. Elämässä on vammautumista, sairautta, paljon erilaisia elämäntilanteita, joissa ei voi elää juuri siten kuin haluaisi. Minulla nyt on tällainen vaimo joka ei voi itseään toiseksi noin vain muuttaa. Osittain hyväksyn tilanteemme, osittain sitten taas en.

Ja nyt kun tätä kirjoitan, tuntuu, että ehkä seksuaalisuus ei sitten ole kokonaan poissa suhteestamme, vaikka seksi melkein olisikin. Siksi kai noi muut suhteet yms. tuntuvat mielestäni vääriltä vaihtoehdoilta.

 

[Löydettävä apua]

Aika monenlaisia viestejä on aiheesta.

Yksi mikä koskettaa, on seksittömien kipuilu. Kosketuksen kaipuuta, itsetunnon menetystä, yksinäisyttä.

Toisaalta taas on ylimielinen aggressio toista kohtaan, jolla ei ole samat tarpeet.

Oikeasti vituttaa välillä että tämä yksi elämänalue dominoi, tanssittaa kuin nukkea narujen varassa ja etenkin että sillä voi loukata toista.

itse olen keski-ikäinen mies ja elän jotakuinkin seksittömässä suhteessa. Seksiä on harvoin, stressavamman elämäntilanteen aikana se lakkaa kokonaan. Myös kosketus on kortilla. Siinä on kissan ja lastenkin syliin tulo arvossaan Ongelmapa on siinä, että tästä huolimatta pidämme toisistamme ja arvostamme toisiamme. Vaimolla on myös tosi rankka seksuaalihistoria ja hänen seksuaalivaikeutensa ovat kyllä hyvin ymmärrettävät. Tiedän miten arasta asiasta on hänen kohdallaan kyse.

En ole pettänyt (ehkä hieman outo sana tässä yhteydessä?), mutta joskus olen saanut jonkun kohtauksen ja juonut itseni kai tarkoituksella koomakänniin ja painunut katsomaan privatesohwta. Siellä on sitten saanut tissejä naamalleen. Kai sekin jonkinlaista pettämistä on. Päätellen siitä miten paska olo siitä lopulta jäi.

Oikeasti en tiedä miten tämän asian kanssa pitäisi elää. Vanhemmiten seksi kai menettää merkitystään ja jotenkin uumoilen että näinkin voi oikeasti elää, jos tilanteen hyväksyy eikä katkeroidu. Elämässä on vammautumista, sairautta, paljon erilaisia elämäntilanteita, joissa ei voi elää juuri siten kuin haluaisi. Minulla nyt on tällainen vaimo joka ei voi itseään toiseksi noin vain muuttaa. Osittain hyväksyn tilanteemme, osittain sitten taas en.

Ja nyt kun tätä kirjoitan, tuntuu, että ehkä seksuaalisuus ei sitten ole kokonaan poissa suhteestamme, vaikka seksi melkein olisikin. Siksi kai noi muut suhteet yms. tuntuvat mielestäni vääriltä vaihtoehdoilta.

Mielestäni te olette vain hyviä kavereita tai yritys(sukunimi) partnereita ei aviopuolisoita. Ymmärrän sinua oikein hyvin tilanteessasi ja kuten itsekin huomaat niin jotain puuttuu tai on pahasti pielessä. Jos toisella on ollut rankkaa joskus niin olisi ehkä hyvä suositella hänelle terapiaa, jotta tilanteenne saataisiin korjattua. Olen itse elänyt yli 20 vuotta parisuhteessa, jossa kyllä oli ns seksiä, mutta suhteesta puuttui kaikki läheisyyden elementit. Mieheni tajusi itsekin sen mutta ei pystynyt tekemään asialle mitään. Hän sanoi minulle usein kun pidin lapsiamme sylissäni, että on kateellinen sille läheisyydelle, jota saan. Väliltämme kuoli pikkuhiljaa suudelmat, kosketukset, halaukset, sylikkäin olot ja jäljelle jäi vain se pakkopano. Koin, että suhteemme oli vain kahden persoonan liittymä ilman mitään todellista rakkautta. Kaipasin todella kipeästi syliä, joka koskettaisi, tuntuisi, sytyttäisi ja herättäisi minut eloon. Tämähän on kuitenkin minunkin ainut elämäni! En lopulta jaksanut enää vaan jätin mieheni ja erosin hänestä. Olen nyt ollut naimisissa viisi vuotta ja yhdessä nykyisen mieheni kanssa jo yli 10 vuotta ja voin sanoa, että kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi sekä läheisyys eikä se todellakaan vähene mitä vanhemmaksi tulemme. Tuntuu toisaalta pahalta sanoa sinulle, että älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi ja hautaa itseäsi elävältä vaikka onkin perustettu perhe ja lapset. Teillä on selvä ongelma, joten jos kummallakin riittää haluja niin hakekaa apua suhteeseenne muuten peli on menetetty. Keski-iässä tulee ihmiselle muutenkin se taitekohta, jolloinka pohtii hyvin tarkkaan sitä, että oliko tämä kaikki nyt tässä. Luota omaan intuitioosi eli sisäiseen minääsi, joka huutaa apua ja toimi sen mukaan.

 

[Herra S]

Tuntuu toisaalta pahalta sanoa sinulle, että älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi ja hautaa itseäsi elävältä vaikka onkin perustettu perhe ja lapset. Teillä on selvä ongelma, joten jos kummallakin riittää haluja niin hakekaa apua suhteeseenne muuten peli on menetetty. Keski-iässä tulee ihmiselle muutenkin se taitekohta, jolloinka pohtii hyvin tarkkaan sitä, että oliko tämä kaikki nyt tässä. Luota omaan intuitioosi eli sisäiseen minääsi, joka huutaa apua ja toimi sen mukaan.

niin, no helpottavaa on ainakin lukea, että muutkin ovat painineet/painivat samankaltaisten ongelmien kanssa, miten hankalalta esim. pelkkä kosketuksen vähyys suhteessa voi oikeasti tuntua. Kyllä näillä asiolla voi sellainen mittakaava olla, että tuntuu kuin jäisi koko elämä jotenkin "täyttymättä".

Viestiketjun aloittaja antoi kuitenkin aikanaan ymmärtää, ettei asia ole erityisen hankala toisellekaan osapuolelle. Tulipa vain mieleen, että tässä voi itsekin vahvistaa tällaista käsitystä: Tilanne okei? Ööh...Jep - sitten sitä löytää itsensä itseään nöyryyttämästä jostain tissibaarista kolmen promillen kännissä. Kaikki okei? Jep jep.

Kaihan tälle tilanteelle pitäisi yrittää jotain tehdä ennen kuin se ajatutuu ihan kurvista ulos. Kertakaikkisen kovista panoksista on kyse kun pelikentällä on lastenkin elämä ja osin ihan tyydyttäväkin yhteiselo. Kyllä näillä muillakin jutuilla kuitenkin merkitystä on, esim. että on löytänyt jonkun joka katselee elämää hyvin samoin. Kuinka paljon sellaisia ihmisiä tulee kadulla vastaan?

 

[Vihainen]

Mistä ihmeen syystä olet tuollaisen ihmisen kanssa? Miehesi käytös on todella noloa lapsiasi kohtaan. Kuitenkin sinä aikuisena naisena jatkat suhdetta hänen kanssaan. Oletko niin parisuhdehakuinen, että olet mieluummin vaikka huonossa suhteessa kuin yksin?

Toivottavasti on vielä pareja jotka pitävät seksinsä ohella huolen siitä ettei omat lapsukaiset teini-iässä huutele niin rumasti mieleltään herkille ihmisille kauppojen kulmilla norkoillessaan että herkkä ihminen masentuu niin paljon että sairastuu vakavaan masennukseen ja on kolme kuukautta psykiatrisella osastolla.Pitäkää niitten vollotuksien ohella huoli ehkäisystä ellette tunne pystyvänne seksitemppujen ohella kantaan vastuun lastenne teoista.

 

[just]

minua ei tarvitse syytellä teinien kasvattamatta jättämisestä kun minulla ei ole lapsia.

Sanon vaan, että jos mielesi rikkoutuu siitä, että joku tuntematon pissapää huutelee sinulle ruokakaupan kulmilla, niin aika heikossa hapessa olet jo muutenkin.

Itse antaisin huuteluitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jos ne ovat toistuvia, pistäisin kännykän nauhoittamaan, pyytäisin poliisit paikalle ja vetäisin huutelijat oikeuteen kunnianloukkauksesta.

Ihmiset hyppivät nenällesi juuri niin kauan kuin mitä sinä annat niiden hyppiä.

 

[mellikkä]

Kokeile macaa. Monet kertovat sen tuoneen seksihalut takaisin. Saa luontaistuotekaupoista. Maistuu pahalta, joten kannattaa ostaa kapseleina.

 

[tyytyväinen]

Aha, koettu tosiasia on, että asiat harvoin leluista ja terapioista paranee, vaan akan/ukon vaihdolla, kaikki eivät sovi edes fyysisesti toisilleen tai kemioiltaan ja lopulta pannaan väkisin tai pihdataan,
joka on pahinta mitä tiedän.
Oikean kumppanin kanssa vasta ymmärtää mitä kunnolinen seksi on
sitä ennen vain luulee ymmärtävänsä ja kuvittelee, että tälläistä se on
ja jopa tyytyy siihen, kunnes saa kunnolla ja sitä ei tee mieli vaihtaa toiseen vaan halut pysyy vuodesta toiseen päivittäisenä.

 

[N50+]

jos seksiä ei enää tee mieli oman miehen kanssa se merkitsee vaan sitä että, nainen ei enää rakasta miestään, PISTE!

Näin se ainakin minun kohdallani. Olemme arjen ystäviä ja kavereita pitkässä liitossa mutta eroottista kipinää ei ole.
En ole mustasukkainen, jos mieheni käy omilla seikkailuillaan. En kyttää enkä sen takia nyreää naamaa näytä.
Tulemme toimeen mieheni kanssa ihan hyvin. Teemme monenlaisia hommiakin yhdessä.

Itse tunnen olevani ihan lukossa seksin suhteen. Tunnen, että olen yrittänyt miellyttää elämäni vuosien ajan miehen tarpeita, en ole oikeasti nauttinut, mutta siinähän se vaan on mennyt. Niihin vuosiin mahtuu lapsettomuushoidon aikaiset "pakkoyritykset" vaikkei aina olisi haluttanutkaan. Vuodet on kulkeneet..erotiikka hiipunut ja jäänyt jonnekin.
Joskus mietin enkö ole halunnut oikeasti vai eikö haluilleni ole ollut tilaa tai tilaisuuksia syttyä. En haluaisi ajatella että olen jääpala, vaikka en kaipaa seksiseikkailua, voin elää rauhaisaa elämää.

Myönnän että ihmisen kaipuu on jossain syvällä sydämessä, mutta eihän sellaista miestä olekaan, joka kehtaisi varatun naisen kanssa aikaansa tuhlata tutusteluun ja lukkiutuneen mieleni sulatteluun.
Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, voin elää näinkin.

 

[klbfxklngcmlndg,ön,ögdn]

Olen vuosien saatossa tullut siihen lopputulokseen, että suhteemme ei ainakaan minun puoleltani ole koskaan perustunut fyysiseen vetovoimaan, vaan aivan muihin seikkoihin. Koska kuitenkin toivon parisuhteemme jatkuvan, olen päättänyt pitää huolta siitä, että meillä on myös jatkossa jonkinlainen seksielämä.

Tuo on minun kauhukuvani naisena, ja siksi oli todella vanhaksi eli nelikymppiseksi asti ikisinkku/vanhapiika. En vaan voinut ryhtyä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jota kohtaan en tuntenut silmitömtä fyysistä vetoa. Onneksi todellakaan en ryhtynyt! Nyt olen tavannut sellaisen kiehen, jta haluan lakkaamatta. Ihmettelen, kannattaisiko noiden seksittömässä liitossa elävien kokeilla uutta puolisoa. Nuorena on valittu mies eri kritteereillä, eli kunnollinen, luotettava isä perheenperustamismielessä. Vanhempana olisi tarvetta sellaiselle kuumemmalle rakastajalle. Elämää on meillä kaikila vielä niin paljon edessä, että miksi viettää se ihmisen kanssa, jonka kosketus ällöttää???? Ap ehkä luulee olevansa itse epäseksuaalinen. Veikkaan että todellisuudessa hän on vain yhdessä seksuaalisesti totaalisen epäsopivan miehen kanssa, eikä sitä voi muuttaa millän muulla keinolla, terapialla tms, kuin vaihtamalla mies toiseen.

 

[samma här]

Aha, koettu tosiasia on, että asiat harvoin leluista ja terapioista paranee, vaan akan/ukon vaihdolla, kaikki eivät sovi edes fyysisesti toisilleen tai kemioiltaan ja lopulta pannaan väkisin tai pihdataan,
joka on pahinta mitä tiedän.
Oikean kumppanin kanssa vasta ymmärtää mitä kunnolinen seksi on
sitä ennen vain luulee ymmärtävänsä ja kuvittelee, että tälläistä se on
ja jopa tyytyy siihen, kunnes saa kunnolla ja sitä ei tee mieli vaihtaa toiseen vaan halut pysyy vuodesta toiseen päivittäisenä.

samaa mieltä.

 

[mie]

Meilläpä on sillein, että mies kyseenalaisti kykyni olla äiti -> totesin, että keskeytetty yhdyntä vaihdetaan sitten kondomeihin (e-pillerit ym. hormonaalinen ehkäisy ei minulle sovi, eikä kuparikierukka metalliallergisena) -> mies tokaisi siihen jotta ollaan seksittä sitten. Hohhoi, en tiedä mitä ajatella enkä jaksakaan koska tällä hetkellä olen kärsin ahdistushäiriöstä. Alkuun tietenkin ahdistuin toki tuosta "ei sitten harrasteta seksiä" -tokaisusta. Huh. Hän on sitä mieltä että etäännytän meitä tahallani enkä tahdo läheisyyttä, itse puolestani en voi ottaa riskiä tulla raskaaksi näillä henkisillä eväillä, ettäkö mies ei usko/luota minuun.

Hiiohei.

 

[Juhani Holomes]

Ensimmäiset 17 elinvuottani elin totaalisesti ilman seksiä. Sen jälkeen sitä tuli tuutin täydeltä. Opiskeluaikojeni toisen vuoden (1978) jälkeen tuli sata seksikumppania täyteen - sitten lopetin laskemisen.

Tulihan sitä nussittua paljon sen jälkeenkin.

Nyt olen 6-kymppinen mies ja uskon, että seuraavat 17 elinvuottani ovat taas seksittömiä.

Alku hyvin - loppu hyvin. So what?

 

[never land]

Meilläpä on sillein, että mies kyseenalaisti kykyni olla äiti -> totesin, että keskeytetty yhdyntä vaihdetaan sitten kondomeihin (e-pillerit ym. hormonaalinen ehkäisy ei minulle sovi, eikä kuparikierukka metalliallergisena) -> mies tokaisi siihen jotta ollaan seksittä sitten. Hohhoi, en tiedä mitä ajatella enkä jaksakaan koska tällä hetkellä olen kärsin ahdistushäiriöstä. Alkuun tietenkin ahdistuin toki tuosta "ei sitten harrasteta seksiä" -tokaisusta. Huh. Hän on sitä mieltä että etäännytän meitä tahallani enkä tahdo läheisyyttä, itse puolestani en voi ottaa riskiä tulla raskaaksi näillä henkisillä eväillä, ettäkö mies ei usko/luota minuun.

Hiiohei.

Tuon luulisi vievän seksihalut?

Oletteko naiset sitä mieltä, että naisen himon herättämiseen parisuhteessa tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta, ymmärrystä kehuja ja haleja muutakin kuin sängyssä. Toisen litistäminen parisuhteessa litistää myös seksin. Henkilökohtaisesti toivoisin olevani haluttu ja kuulevani sen joskus miehen suusta.

 

[kieh kieh]

jos seksiä ei enää tee mieli oman miehen kanssa se merkitsee vaan sitä että, nainen ei enää rakasta miestään, PISTE!

ei aina ole niinkään ,nimittäin elän par`´aikaa mieheni kanssa joka tosiaan ei voi antaa vasta rakkautta mutta se ei ole aina ollut näinkään koska me viihdymme kaksistaan ja on meillä lapsia tehty 3 mutta olemme oppineet sen että on jotain muutakin kuin seksi parisuhteessa nimittäin olemme olleet 28-vuotta naimisissa ja eikä ole ollut yhtään hetkeä sellaista että haluaisin pois mieheni viereltä kun olemme rakastuneita niin olemme onnellisia ilman seksiäkin ei se ole mikään uutinen tämä on nyky maailmaa.

 

[kieh kieh]

Eräs ukkomies,nelikymppinen perheen isukki tietty, ratkaisi ongelman näin, eli laitoi ilmoituksen nettiin, ja niin me tavattiin ja nyt on saanut seksiä ja hyvää sellaista jo neljän vuoden ajan! Akkansa saa rauhas pihdata tavaraansa! Mies kuin mies pettää kyllä ajan myötä, ei kukaan terve,viriili aikuinen mies ala puutteessa,seksittömässä liitossa elämään, se jos mikä syö miestä ja ottaa erittäin paljon itsetunnon päälle! Miettikää tätä te kaikki pihtaavat rouvat!

 

[kieh kieh]

kuuntele nyt ei aina tarvii olla ketareet pystys koska ei saa seksiä,sehän pitäisi olla luonollista parisuhteessa ja olen aina pitänyt sellasesta parisuhteesta missä on rakkautta vaikka ei ole aina ketareet pystys niin voihan sitä toiselle antaa muutenkin esim: olla hänen kanssaan puheissaan ja puhua hänen kanssaan tehdä , katos ei parisuhde ole sitä että aina ollaan ketareet pystys voihan läheisyyttä muutenkin näyttää. terveisin nuuskis

 

[libomaani]

kuuntele nyt ei aina tarvii olla ketareet pystys koska ei saa seksiä,sehän pitäisi olla luonollista parisuhteessa ja olen aina pitänyt sellasesta parisuhteesta missä on rakkautta vaikka ei ole aina ketareet pystys niin voihan sitä toiselle antaa muutenkin esim: olla hänen kanssaan puheissaan ja puhua hänen kanssaan tehdä , katos ei parisuhde ole sitä että aina ollaan ketareet pystys voihan läheisyyttä muutenkin näyttää. terveisin nuuskis

Olet siis ystäväs kanssa naimisissa, parisuhdehan se ei ole. Mutta kaikille tuo ei sovi.