Seksitön parisuhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kertokaa

Vieras
Ollaan seurusteltu jo 4 vuotta ja ollaan 22 vuotiaita. Onko se jotenkin ihmellinen juttu että ehkä kerran vuodessa on jotain actionia sängyssä?
Kaverit ovat aivan järkyttyneitä kun kerroin heille että viime kerrasta on vuosi. Ellei lasketa mukaan todella laimea kerta viime syksystä. Ne vain jaksavat ihmetellä että miten joku voi olla niin kauan ilman ja vielä nuorena.
Täytyy sanoa että minua ei kiinnosta ollenkaan, koko seksijuttu on mielestäni yliarvostettu juttu, ei ikinä tee mieli ja vain pahenee vuodesta toiseen. Mies taas niin epätoivoinen se aina jankuttaa siitä että huoh minulla on upea tyttöystävä enkä saa siltä. Säälin hänet todella paljon.
 
todella, todella paljon miehesi puolesta. Hänen täytyy rakastaa sinua mielettömästi kun tyytyy tuollaiseen.
Parisuhteeseen kuuluu toisen koskettaminen, toiselle hyvän olon tuottaminen ja myös nauttiminen seksuaalisuudesta ja seksistä.

Se että poikaystäväsi joutuu kerjäämään fyysistä kosketusta ja iholla olemista, on minusta sinulta hirveää alistamista ja osoittaa määrätyn tyyppistä vallan käyttöä poikaystävää kohtaan.

Itse olen muuttanut 16 vuotiaana poikakaverini kanssa yhteen asumaan. Nuorempana yhdyntöjä oli joka päivä, monesti useammankin kerran päivässä. Hänen kanssan on kasvatettu lapset maailmalle, 46 vuoden parisuhteen jälkeen, seksiä, yhdyntöjä on yhä 2-3 kertaa viikossa.
Itse en olisi koskaan tyytynyt olemaan seksittömässä suhteessa. Seksi luo yhteenkuuluvuutta, antaa hyvää mieltä, rakentaa luottamusta toiseen, syventää rakkautta ja parisuhdetta.

Sinuna menisin lääkäriin.
Tuollainen haluttomuus ei ole tervettä parisuhteen kannalta, ymmärrät varmaan sen itsekin.
 
"Säälin miestäni todella paljon", sanot. Oletko tullut ajatelleeksi, että itse olet siinä asemassa, että omalla vallankäytölläsi aiheutat miehellesi tämän "säälittävän" tilan? Koet nähtävästi tyydytystä siitä, että miehesi on niin "säälittävä", sillä se saa sinut tuntemaan ylemmyyttä häntä kohtaan. "Voi rassua, kun joutuu olemaan ilman!", niinkö? Sanot hänen olevan "epätoivoinen". Näinkö haluatkin sen olevan, vai olisiko kenties parempi, että mies lakkaisi kokonaan haluamasta?

Seksi ei ole "yliarvostettu juttu", se on jokaisen terveen ihmisen perustarve. Joillakin kaikki seksiin liittyvä on jostakin syystä vain niin traumaattista, etteivät he kykene tätä tarvetta ilmentämään. He eivät tunnista tätä tarvetta itsessään, ja sublimoivat eli ohjaavat sen johonkin muuhun. Jotkut jopa kääntävät sen seksuaalista tarvetta ilmentävien halveksuntaan.

Tietenkään sinun ei tee yhtään sen enempää mieli seksiä, jos sinun mielestä alempi olento istuu kerjäämässä ja ruinaamassa sinulta jotakin jota et itse halua alun perinkään tehdä (kyllä, pidät tai ainakin kohtelet miestäsi alempana olentona!).

Eräs parisuhteen olennaisuuksista on juuri seksuaalisen tyydytyksen saaminen ja suominen - miksi muuten uskottomuus olisi niin iso juttu? Tarkoitushan on, että juuri parisuhteessa saadaan ilmentää tuota seksuaalista tarvettaan parhaimman mukaan - ellei sitten kumpikin yhteisestä sopimuksesta päätä muuta. Teillä päätös on yhden kaikkivaltiaan omapäinen ratkaisu, ja toinen osapuoli ilmeisen tyytymätön ratkaisuun.

Miehesi on kieltämättä lepsu, kun alistuu tuohon ylivaltiuteesi. Tämä ehkä saa sinut tuntemaan itsesi erityisen erikoiselta, kun hän haluaa olla luonasi näinkin raa'an kohtelun kohteena. Kyllä, toisen seksuaalisten tarpeiden evääminen ON raakaa, siitäkin huolimatta että puoliso ei ole kumppaninsa tarpeista ja haluista suoranaisesti vastuussa. Ratkaisuistamme olemme kuitenkin aina vastuussa, ja siksi kehottaisin aloittajaa todella vakavissaan miettiä, mikä on kaiken tämän "ei ikinä tee mieli" -lausunnon takana. Voitko todella rangaista miestäsi tästä? Sillä hän joutuu nyt kantamaan seuraukset haluttomuudestasi, itse et arvatenkaan sen suuremmin tilanteesta kärsi.

Jos ajattelit jatkaa tällä tavoin, minulla on terveisiä miehellesi: jätä uppoava laiva! Ja aloittajalle: ota vastuu itsestäsi, ja hae apua, tai sitten suosittelen siirtymistä parisuhteesta pelkkiin kaveruussuhteisiin. Seksi ei ole pakollista elämässä, mutta parisuhteessa se kuuluu asiaan - ellei KUMPIKIN päätä toista.
 
K.W. Aloittaja kertoi, ettei hänen tee mieli. Kyse EI siis ollut vallankäytöstä, siitä, että mies olisi alempi olento, rankaisemisesta tai mistään muustakaan sinun esittämistäsi oletuksista! Järkyttävää ap:n syyllistämistä ja hirviöksi haukkumista koko tuo tekstisi.

Ap. Oliko teillä seksiä suhteen alussa? Onko miehesi "pätevä" petipuuhissa? Oletko ollut kenenkään kanssa halukas? Tyydytätkö koskaan itseäsi? Oletko saanut koskaan orgasmia? Näetkö ns. märkiä unia? Minkälainen kasvatus sinulla oli, puhuttiinko kotona mihin sävyyn seksistä? Oletko varma seksuaalisesta suuntautumisestasi? Mieleeni tulee, ilman näitä faktoja, että joko sinulla on heikko tai puuttuva libido tai että olette epäsopivia seksuaalisesti toisillenne.

Oli asia kuinka vain, tarvitsette apua parisuhteessanne. Jos miehelläsi on normaalit halut, niin hän tyydyttää itsensä jotenkin, tai jossain muualla -tavalla tai toisella.

Täytyy tässä sivussa sanoa, että itselläni oli nuorenpana poikaystävä, jolla tuli heti ensimmäisen tai toisen työnnön aikana. Mies "syyllisti" minut asiasta sanomalla, että siksi käy niin, kun olen niin ihana. Arvata saattaa, että kyllä ne minun haluni pikkuhiljaa katosivat, mutta en osanut lähteä suhteesta, koska ihastus oli niin vahva ja halu sitoutua oli voimakas. Pari vuotta tuossa suhteessa olin, kunnes tajusin, että menetän naisetuteni kokonaan tuossa suhteessa.
 
K.W. Aloittaja kertoi, ettei hänen tee mieli. Kyse EI siis ollut vallankäytöstä, siitä, että mies olisi alempi olento, rankaisemisesta tai mistään muustakaan sinun esittämistäsi oletuksista! Järkyttävää ap:n syyllistämistä ja hirviöksi haukkumista koko tuo tekstisi.

Ap. Oliko teillä seksiä suhteen alussa? Onko miehesi "pätevä" petipuuhissa? Oletko ollut kenenkään kanssa halukas? Tyydytätkö koskaan itseäsi? Oletko saanut koskaan orgasmia? Näetkö ns. märkiä unia? Minkälainen kasvatus sinulla oli, puhuttiinko kotona mihin sävyyn seksistä? Oletko varma seksuaalisesta suuntautumisestasi? Mieleeni tulee, ilman näitä faktoja, että joko sinulla on heikko tai puuttuva libido tai että olette epäsopivia seksuaalisesti toisillenne.

Oli asia kuinka vain, tarvitsette apua parisuhteessanne. Jos miehelläsi on normaalit halut, niin hän tyydyttää itsensä jotenkin, tai jossain muualla -tavalla tai toisella.

Täytyy tässä sivussa sanoa, että itselläni oli nuorenpana poikaystävä, jolla tuli heti ensimmäisen tai toisen työnnön aikana. Mies "syyllisti" minut asiasta sanomalla, että siksi käy niin, kun olen niin ihana. Arvata saattaa, että kyllä ne minun haluni pikkuhiljaa katosivat, mutta en osanut lähteä suhteesta, koska ihastus oli niin vahva ja halu sitoutua oli voimakas. Pari vuotta tuossa suhteessa olin, kunnes tajusin, että menetän naisetuteni kokonaan tuossa suhteessa.

Huomaatko "Nainen 38" kuinka itse syyllistät nuoruutesi poikaystävää ihan samasta asiasta kuin "K.W" syyllistää aloittajaa? Et kai kuvittele että ex-poikaystäväsi tahallaan laukesi ensisekunneilla? Luulisin että tuo ennenaikainen laukeaminen on jokaiselle miehelle niin nolo asiaa että "syyllisen" etsiminen ongelmaan on väärä tapa ratkaista tilanne.

Mielestäni haluton osapuolikin on velvollinen ratkaisemaan ongelmaa osaltaan. Ei ole reilua että parisuhteen toinen osapuoli kieltää partneriltaan seksuaalisen elämän.

Itselleni tuli mieleen aloittajan tarinasta pikemminkin se että aloittaja haluaa rankaista itseään jostain ja alitajuisesti kieltää seksuaalisen nautinnon itseltään. Mies on tässä vain sijaiskärsijä. Ap:n pitäisi äkkiä hakea ammattiapua tilanteeseensa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin poika;11122393:
Huomaatko "Nainen 38" kuinka itse syyllistät nuoruutesi poikaystävää ihan samasta asiasta kuin "K.W" syyllistää aloittajaa? Et kai kuvittele että ex-poikaystäväsi tahallaan laukesi ensisekunneilla? Luulisin että tuo ennenaikainen laukeaminen on jokaiselle miehelle niin nolo asiaa että "syyllisen" etsiminen ongelmaan on väärä tapa ratkaista tilanne.


Olin hänen kanssaan pari vuotta. Yritystä ymmärtää kyllä oli. Hän syyllisti minua siinä asiassa. Jälkikäteen vasta mietin noita juttuja. Mielestäni tämä minun kokemani fakta oli aiva eri asia, kuin K.W:n luettelemat oletukset.
 
Nainen 38.
Jos ap on 22v, seurustellut saman kaverin kanssa 4 vuotta, niin ei kai hänelle ole kovinkaan montaa kumppania ehtinyt kertyä.

Etenkään jos häntä seksi ei kertakaikkiaan kiinnosta pätkän vertaa.
Tähän viittaa EI IKINÄ TEE MIELI JA VAIN PAHENEE VUOSI VUODELTA + SEKSI ON YLIARVOSTETTU JUTTU.

Jos viime kerrasta on kokonainen vuosi (tänä aikana vain yksi laimea yritys syksyllä) niin kyllä käy sääliksi normaalilla halulla varustettua miestä.

Muilta osin voitte lukea kommenttini edellisestä viestistä.

Mitä taas ennenaikaiseen siemensyöksyyn tulee, niin jos mies vaikka sanoo, että tää on sun vika.. niin ei sitä joka sanaa tarvitse kirjaimellisesti ottaa.
Mun mies on sanonut samaa ja minä olen ymmärtänyt sen leikkinä. Kun homma toistui,
keksimme keinot joilla se ennenaikainen siemensyöksy saatiin ehkäistyä. Hoidettiin orgasmi minulle ensin ja sen jälkeen vasta miehelle. Kyllä se siitä se ennenaikaisuuskin korjaantui ajan kanssa pitkäkestoiseksi yhdynnäksi.

Parisuhde on kahden kauppa. Molempien tulee toimia niin että kummallakin on hyvä olla. Eikä kummankaan tarvitse kerjätä eikä pyydellä toiselta mitään. Se on sitä tasa-arvoa ja tosi kumppanuutta.
 
Kylläpäs nyt takerruitte tuohon minun kokemukseeni. "Kyllä se siitä se ennenaikaisuuskin korjaantui ajan kanssa pitkäkestoiseksi yhdynnäksi." Kuinka pian? Meillä ei kahdessa vuodessa. Tuo mies on edelleen sinkku, eikä pitkäaikaisia naisystäviä ole ollut. Sääli. Sillä mies on mukava ja kaikki muu tuntuu olevan kunnossa.


Esitin ap:lle kysymyksiä, ilman niitä kaikki oletukset ovat vain oletuksia. Todellakin olen myös sitä mieltä, että normaali, eikä reilu tuo tilanne ole, koska nyt halut ovat niin ääripäissään toisistaan.
 
Kumma juttu, olen varmaan jotenkin vinksahtanut, myönnän, mutta aina tällaisten "erilaisten" suhteiden myötä tulee mieleeni kysymys: Minkälaisissa kotiolosuhteissa, perheissä ko. henkilöt ovat kehittyneet?
Haluaisin tietää vanhempien suhteen ihmisen seksualisuuteen yleensä.
 
vallankäyttö? mä just yritän aina olla semmonen joka ei halu huomiota. Tunnen itteni todella paskamaiseksi ihmiseksi. Olen todella huolissaan tästä asiasta ja mitä minua vaivaa?

Minusta tuntuu siltä että rahahuolet ja muut ns. "paskaa niskaan" asiat ovat ikuisesti vieneet halut pois.
 
No vallankäyttöähän se aika lailla on, että pakottaa toisen elämää täysin merkillisessä parisuhteessa. Eri asia olisi, jos kumppanisi olisi yhtä harvinaislaatuisesti kokeva ja ajatteleva. Mutta pitää tuossa tavallista ihmistä on aika hurjaa valtaa, vaikka vapaaehtoisesti kai hän siinä on, periaatteessa.

Oletko ajatellut, olisitko todellisuudessa suuntautunut samaan sukupuoleen tai ns. aseksuaali? Ei vikoja kumpikaan, vain ominaisuuksia, mutta silloin pitää kyllä kaverin saada miettiä, onko hän valmis niin erikoiseen elämään kanssasi. Se, ettei koskaan haluta, viittaisi kyllä tuollaiseen. Mutta jos tuntuu, että asia olisi jossain olemassa, mutta jokin vie siitä ilon, on kyllä ehdottomasti lääkärin tai psykologin kanssa keskusteltava asia.

Minä sinuna vapauttaisin kaverin elämään omaa, hänelle mielekästä elämää ja rauhassa miettisin ensin oman identiteettini selväksi jotakin keskusteluapua hyödyntäen. Muutakin kun netin palstoja. Se olisi reilua teille molemmille.

Ja jos jokin vie jatkuvasti iloa ja energiaa elämästä tuoltakin saralta, vie se muustakin, eli joka tapauksessa kannattaisi nyt ensin hoitaa se oma elämä kuntoon, mikä sitten oikeaksi paikaksi ja identiteetiksi tuntuukin muodostuvan. Sellaiseksi, ettei siinä ole lukkoja ja vääriä syitä.
 
Ollaan seurusteltu jo 4 vuotta ja ollaan 22 vuotiaita. Onko se jotenkin ihmellinen juttu että ehkä kerran vuodessa on jotain actionia sängyssä?
Kaverit ovat aivan järkyttyneitä kun kerroin heille että viime kerrasta on vuosi. Ellei lasketa mukaan todella laimea kerta viime syksystä. Ne vain jaksavat ihmetellä että miten joku voi olla niin kauan ilman ja vielä nuorena.
Täytyy sanoa että minua ei kiinnosta ollenkaan, koko seksijuttu on mielestäni yliarvostettu juttu, ei ikinä tee mieli ja vain pahenee vuodesta toiseen. Mies taas niin epätoivoinen se aina jankuttaa siitä että huoh minulla on upea tyttöystävä enkä saa siltä. Säälin hänet todella paljon.


minä ihmettelen poikakaverin motiiveja olla sun kans. Nuori ihminen ja alistuu vapaaehtoisesti seksittömään elämään. Taitaa olla aika alistettu kaveri. Säälittää todella.
Jos oot yhtään fiksu, jätä poikakaverisi ja jatka matkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Aloittaja, älä missään tapauksessa ota mitään täällä sanottua itseesi. Arvostelijat, menkää itseenne ja miettikää ihan oikeasti mitä kirjoitatte! Millä perusteella syyllistätte ja tuomitsette tuntemattoman ihmisen niukkojen tietojen perusteella? Nuori nainen kirjoittaa tänne ongelmastaan, ja te alatte heti demonisoida ja asettua miehen puolelle. Sitäpaitsi, kuka määrittää mikä on normaalia niinkin abstrakteissa asioissa kuin seksi ja ihmissuhteet? Minusta se on hyvin pitkälti jokaisen itsensä määriteltävissä. Tiedän aktiivi-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat olleet vuosia ilman seksiä, eikä minulle tulisi mieleenkään alkaa huutaa heidän kohdallaan "epänormaalia".

Olen itse painiskellut saman ongelman kanssa, ja se on maksanut minulle pitkän parisuhteen. Ongelman käsittely on vielä kesken, joten mitään valmiita vastauksia en kykene sinulle antamaan.

Mutta ota asia puheeksi poikaystäväsi kanssa, ja käykää kunnon keskustelu. Näin hän saa tietoa asioista, eikä voi missään vaiheessa alkaa väittää, ettei asioista olisi puhuttu.

Suosittelen myös käyntiä lääkärillä ja psykologilla tai seksuaaliterapeutilla. Mikäli asia johtuu jostain sisäisestä solmusta, saat terapeutilta lisää itseluottamusta, ja opit tunnistamaan ongelmatilanteiden taustoja. Lääketiede ei voi asialle juuri mitään. (Olen monta kertaa manannut mielessäni, että missä viipyy se kuuluisa naisten Viagra!) Joskus piilevä masennus tai lääkitys saattaa aiheuttaa tällaista, ja ne on hyvä poissulkea. En ehdota, että olisi masentunut, mutta kaikki vaihtoehdot kannattaa läpikäydä.

On myös mahdollista, että olet kehittänyt asiasta itsellesi jonkinlaisen taakan ja mörön, joka tulee ajatuksiisi aina silloin kun seksiin liittyvät asiat nousevat pintaan. Kun seksi on ajankohtaista, alat stressata, ja halut katoavat. Tässäkin asiassa psykologi tai seksuaaliterapeutti voi sinua auttaa.

Mutta älä missään nimessä ala syyttää itseäsi. Se on pääasia. Oli syy sitten fyysinen tai psyykkinen, itsensä syyllistäminen ei ainakaan helpota oloasi. Ja vaikka olisit aseksuaali, ei sekään ole kuolemantuomio. Nykyään monet ajattelevat sen olevan seksuaalinen suuntaus. Mielestäni asiasta ei puhuta tarpeeksi, ja ehkä ongelma onkin siinä, että koska asiasta ei puhuta, ihmiset tuomitsevat asian tietämättömyyttään. Uskoisin, että on paljon sellaisia, jotka harrastavat seksiä vain siksi että niin "pitäisi tehdä", vaikka eivät siitä niin kovin kiinnostuneita olisikaan.

Mutta jos poikaystäväsi päättää, ettei halua elää kanssasi seksittömässä suhteessa, anna hänen mennä, vaikka se sattuukin. Olen itse huomannut, että pettymykset kuuluvat tämän asian kanssa elämiseen, kun enemmistö kuitenkin haluaa seksiä. Mutta mieluummin jonkinlainen yhteisymmärrys, kuin eläminen kaunaisessa suhteessa, jossa negatiiviset asiat paisuvat järjettömiin mittoihin.
 
Voisin vielä suositella sinulle Kari Heusalan kirjaa "Naisen seksuaalisuus". Asiallisesti kirjoitettu kirja, jossa on myös käytännön harjoituksia tähän haluttomuusasiaan liittyen.
 
Mitä te toisillanne sitten teette, ellei seksuaalista vetovoimaa ole molempiin suuntiin? Ootte yhdessä kun se toinen on niin mukava tyyppi, siitäkin huolimatta että onkin samalla epätoivoinen säälittävä vonkaaja? Jotenkin kuvio ei oikein aukee.
 
Pyydän anteeksi tiukkaa ja "syyttävää" sävyäni ensimmäisessä viestissäni. Ei tässä syyllisiä haeta, vaan ratkaisua, mutta halusin kuitenkin pistää sormeni arkaan paikkaan. Sinua ei haluta seksi, sanot, ettekä nyt ole harrastaneet seksiä kunnolla vuoteen. Mutta olette kertomasi mukaan kuitenkin harrastaneet.

Mitä miehesi halu ja yleensäkin tarpeet sinulle sitten merkitsevät? Kirjoituksestasi saa selvästi sen kuvan, ettet oikeastaan välitä hänen tarpeistaan sen enempää, "säälit" vain.

Kuitenkin haluat elää parisuhteessa hänen kanssaan (toki hänkin haluaa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu). Oletko kuitenkin sitä mieltä, että sinulla ei ole mitään tekemistä hänen halujensa kanssa, sillä perusteella että itseäsi ei haluta.

Sen minä koen itsekkyytenä ja vallankäyttönä.

Silti te OLETTE harrastaneet seksiä? Se siis ON onnistunut. Ovatko seksikokemuksenne niin huonoja, ettei enää haluttanut jatkaa, niin traumaattisia, että piti jättää väliin?

En ole sitä mieltä, että sinun pitäisi väkisin pakottautua harrastamaan seksiä. Mutta jos oikeasti et halua käyttää valtaasi poikaystävääsi, miksi sitten et ihan vain hänen vuoksi aina välillä myönny seksiin (olettaen, etteivät aikaisemmat kerrat olleet niin järkyttävän huonoja, "laimeita" vain).

Kaikki eivät pidä siivoamisesta, mutta auttavat kuitenkin. Ihan teoreettisella tasolla kysynkin: etkö haluaisi "auttaa" miestäsi hänen tarpeensa kanssa? Vai eikö hänen tarpeensa ole sinulle tärkeitä?

"Nainen 38" kysyi tuolla aiemmin hyviä kysymyksiä, joita toki voi miettiä itsekseenkin. Itse totesit nyt myöhemmin, että olet kokenut kaikenlaisia "paskaa niskaan"-asioita, mikä on vaikuttanut halukkuuteesi. Kannattaa käydä vaikkapa väestöliiton perheneuvonnassa tms. selvittelemässä tunteitaan. Et suinkaan ole "paskamainen ihminen", varsinkaan jos rehellisesti haluat vaikuttaa omaan, parisuhteenne ja kumppanisi hyvinvointiin. Menkää vaikka yhdessä, tai sinä ihan itseksesi. Luulen, että asioiden selvittely kannattaa. Teidän suhteenne on, ja sinä itse olet taatusti sen arvoista.

Koin aloituksen selvänä yrityksenä saada hyväksyntää omalle elämänvalinnallesi, siksi reagoin siihen niin teräväsanaisesti. Ei tuollaista voi eikä saa hyväksyä. Suhteessa on aina kaksi osapuolta, ja molemmat on otettava huomioon.

Ehkä olisi syytä samalla tarkistaa tuo yleinen elämäntilanne, josko se on niin huono juuri nyt, että sen takia halutkin hälvenevät?
 
tullut mieleen että seksi ei ole mitään verrattuna elämään?
Meillä sattuu vain olemaan ylitäydellinen parisuhde, ei tarvi edes sanoa ääneen että toinen tietää mitä aikoo sanoa. Siksi seksi on aika pieni juttu tähän verrattuna.

Ja luuletteko tosiaan ettei mulle tuu pahaoloa tästä asiasta??? todellakin tulee pahamieli ku jätkä haluu niin kovasti. Mut minkäsille voi jos ite on täys kuollut. Aika taitolaji jos pystyy näytellä kuinka paljon haluaa.
Anteeks en vain ole ns. feikki, olen rehellinen ihminen ja asiasta puhutaan ja menee aina siihen et nauretaan. Ja ei todellakaan olla ainut nuori pariskunta. Seksi on ehkä enemmän keskikäisten juttu.
 
vastauksista. Siis meillähän meni todella hyvin alussa, sitten tuli karmeita rahahuolia + e pillerit. Eli ei todellakaan mitään traumoja, miten joku ees vois saada traumoja seksistä sehän on hauskaa niin kauan kuin himottaa. Himo kuoli lopullisesti ja muuten vain alkuhuuma lopahti jo varmaan alle vuoden jälkeen. Ja en vain koe että se olisi tärkeä asia se ei minulle anna mitään. Masennustako mulla?

Kun on 3 euroa tilillä ja ei ole tarpeeks ruokaa niin kyllä vain vituttaa. Suoraan sanottuna.
 
tosiaan en ole ujo ihminen, ja olen muiden silmissä hyvänäköinen, eli ei heti uskoisi että minua ei kiinnosta tommosta ( yritän vain nyt antaa kuvan teille kuinka järkyttävää tää asia on)
, siksi kaverit ovat aivan järkyttyneitä tästä asiasta. Olen jutellut asiasta jopa mieskaverin kanssa ja sekään ei osaa auttaa mitenkään.
Plus poikaystävä on aika mustasukkainen se on aina silmät auki jos mennään johonkin ja yrittää häätää muut. Eli aika vaikeassa asemassa se on, mua suorastaan itkettää.
 
Painopiste alkaa siirtyä seksistä (eli sen puutteesta), ensimmäisen viestin pääaiheesta, rahatilanteeseen ja kaikenlaiseen "yleiseen". Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi kertomus teidän suhteestanne ja tilanteestanne.

Onko poikaystäväsi samaa mieltä kanssasi, että "seksi ei ole mitään verrattuna elämään", vai edetäänkö edelleen sinun ehdoillasi? Ja "ylitäydellinen suhde", "puhua ei tarvitse", "seksi on aika pieni juttu tähän verrattuna", "seksi on ehkä enemmän keski-ikäisten juttu"? Kannattaisiko sinun kuitenkin ihan oikeasti puhua poikaystäväsi kanssa, ja kuunnella myös häntä, jotta hänen mielipiteensä varmistuisi eikä vain olisi puhumattoman suhteen oletuspohjalta revittyä?

En voi välttyä ajatukselta, että tässä kaikessa on kovasti selittelyn ja todellisen ongelman välttämisestä johtuvaa kiemurtelemisen makua?

Mutta vielä muutamia huomioita:

E-pillerit vievät sivuvaikutuksena joskus seksuaalisen halun , onko tätä lääkärin kanssa mietitty? Rahahuolet vievät ainakin, onko tilanne akuutti? Silloin siihenkin on haettava apua, sossusta, sukulaisilta tai mistä tahansa.

Masennuskin voisi olla syy - ja jälleen uusi syy etsiytyä lääkärille selvittämään tilannetta.

Hyvä että olet rehellinen. Itselleen on vain niin helppo valehdella, se voi mennä kuin luonnostaan jos jotakin vaikeata asiaa ei ole valmis itsessään kohtaamaan.

Haluttomuus ei ole kiva asia, eikä sitä pakottamalla saa kuin pahennettua. Seksi ei suinkaan ole "enemmän keski-ikäisten juttu", joten siihen älä ainakaan usko. Luulen, että sisimmässäsi sinäkin haluaisit löytää takaisin haluusi - elämänilon ja nuoruudenhuuman täyttämään oikeaan minääsi, ja varmasti tiedätkin, että se kaikki kyllä on jossakin sisimmässäsi piilossa.

Ehkei sinun kannattaisikaan enää kiusata itseäsi näillä keskustelupalstan wannabe-terapeuteilla, vaan heti huomenna aamulla ottaa vastuun itsestäsi ja tilata ajan niistä virastoista, jotka voivat edesauttaa teidän ja sinun elämänlaatua.

Toivottavasti olen saanut sinua vähän ravisteltua! Voimahalauksia ja rutkasti onnea sinulle ja teille! :)
 
Joskus jopa keski-ikäiset vielä naivat, on se totta. Mutta kyllä se on nimenomaan nuorten juttu, siihen ikävaiheeseen kuuluva. Ja niin oleellinen asia, että sitä ei ole oikeutta riistää toiselta!!!!
 
E-pillerit toimivat ehkäisykeinona myös siinä mielessä, että ne usein lopettavat naisen seksihalut. Varsinkin vakituisen partnerin kanssa. Lopeta pillerit tai vaihda merkkiä.
 
Sieltähän se taikasana taas tuli eli e-pillerit. Nakkaa hormonaalinen ehkäisy jorpakkoon, niin varmasti alkaa taas haluttaa. Luulin olevani aseksuaali kunnes lopetin hormonaalisen ehkäisyn kokonaan ja kas kummaa nykyään tekee mieli seksiä päivittäin. Mies kieltää ehdottomasti koskaan enää aloittamasta pillereitä :)
 

Similar threads

Yhteistyössä