Parisuhde ja alkoholi

[Melina]

Vertaistukea tai jonkinlaisia neuvoja kaipailisin.

Poikaystävän kanssa ollaan seurusteltu nyt 8 kk. (Molemman 27-vuotiaita.) Yhteinen vuokrakoti on, ja haussa nyt uusi koti - vuokralle, mutta isommassa koossa. Viime viikkojen aikana on kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän epäilyttämään, onko tässä kuitenkaan se, mitä olen etsinyt.

Ensimmäiset kuukaudet olin onnellinen. Oli hyvä ja helppo olla. Uskoin löytäneeni rinnalleni ihmisen, jonka kanssa voisin loppuelämäni jakaa. Ja edelleen sitä tahdon, kovastikin, mutta en enää tiedä, onko tämä sitä mitä ansaitsen.

Jo alussa tiesin poikaystävän menneisyydestä - alkoholin käyttö on ollut hurjaa. Itsekin melkeinpä joka viikonloppuisessa baarirumbassa juosseena en kuitenkaan kyseenalaistanut baarissa vietettyjä viikonloppuja. "Kaikkea aikansa, ja sitten uuden elämäntilanteen tullessa vastaan on toisen aika." En vain ole varma, onko toisella osapuolella halua muuttaa vanhaa elämäntapaansa. Mitä pidemmälle suhdetta mennään, sitä huolestuneempi olen alkoholinkäytöstä. Ajoittain olen iltoja / viikonloppuja töissä. Silloin, useammin kuin kerran tai kaksi, poikaystävä kertookin lähteneensä kaljalle. Aluksi on puhe parista. Lopulta kuitenkin useammasta. Känniin saakka. Kotiin tullaan kun ehditään.

Itsellä takana aiempi parisuhde, joka kaatui nimenomaan alkoholin käyttöön, jossa ei ollut enää lopulta päätä eikä häntää. Myös alkoholisti-isä - onneksi äidin luona olen saanut kasvaa, erosivat hyvissä ajoin. Silti myös isästä jatkuva huoli.

En osaa eritellä tunteitani - onko kaikki vain näiden aiempien (isän kohdalla toki nykyisen) ihmissuhteiden sekasoppaa? Täytyisikö minun oikeasti olla huolissani? Tarkoittaako tämä, että alkoholi todella menee parisuhteen ja minun tunteitteni edelle? Eikö toiselta voi odottaa ymmärrystä ja sitä, että myös minua ajatellaan? Edellisen kerran sama tilanne oli kaksi viikkoa sitten perjantaina. Ja tänään toistuu taas. "Mennään parilla käymään. Tuun sitten kotia kun siekin oot kotona." .. "Tuu tänne meidän seuraksi ottaan yhet." "Ollaan kai viidet juotu. Etkö tuu tänne? Haittaako jos me tullaan sinne käymään? Haittaako jos otan vielä pari ennen kun tuun? Miten paljon suutut? Mikset koskaan voi sanoa, että mene vain?" Onko tässä enää olemassa aineksia parisuhteeseen?

Vai vaadinko vain liikaa?

 

[aikuinen]

Vertaistukea tai jonkinlaisia neuvoja kaipailisin.

Poikaystävän kanssa ollaan seurusteltu nyt 8 kk. (Molemman 27-vuotiaita.) Yhteinen vuokrakoti on, ja haussa nyt uusi koti - vuokralle, mutta isommassa koossa. Viime viikkojen aikana on kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän epäilyttämään, onko tässä kuitenkaan se, mitä olen etsinyt.

Ensimmäiset kuukaudet olin onnellinen. Oli hyvä ja helppo olla. Uskoin löytäneeni rinnalleni ihmisen, jonka kanssa voisin loppuelämäni jakaa. Ja edelleen sitä tahdon, kovastikin, mutta en enää tiedä, onko tämä sitä mitä ansaitsen.

Jo alussa tiesin poikaystävän menneisyydestä - alkoholin käyttö on ollut hurjaa. Itsekin melkeinpä joka viikonloppuisessa baarirumbassa juosseena en kuitenkaan kyseenalaistanut baarissa vietettyjä viikonloppuja. "Kaikkea aikansa, ja sitten uuden elämäntilanteen tullessa vastaan on toisen aika." En vain ole varma, onko toisella osapuolella halua muuttaa vanhaa elämäntapaansa. Mitä pidemmälle suhdetta mennään, sitä huolestuneempi olen alkoholinkäytöstä. Ajoittain olen iltoja / viikonloppuja töissä. Silloin, useammin kuin kerran tai kaksi, poikaystävä kertookin lähteneensä kaljalle. Aluksi on puhe parista. Lopulta kuitenkin useammasta. Känniin saakka. Kotiin tullaan kun ehditään.

Itsellä takana aiempi parisuhde, joka kaatui nimenomaan alkoholin käyttöön, jossa ei ollut enää lopulta päätä eikä häntää. Myös alkoholisti-isä - onneksi äidin luona olen saanut kasvaa, erosivat hyvissä ajoin. Silti myös isästä jatkuva huoli.

En osaa eritellä tunteitani - onko kaikki vain näiden aiempien (isän kohdalla toki nykyisen) ihmissuhteiden sekasoppaa? Täytyisikö minun oikeasti olla huolissani? Tarkoittaako tämä, että alkoholi todella menee parisuhteen ja minun tunteitteni edelle? Eikö toiselta voi odottaa ymmärrystä ja sitä, että myös minua ajatellaan? Edellisen kerran sama tilanne oli kaksi viikkoa sitten perjantaina. Ja tänään toistuu taas. "Mennään parilla käymään. Tuun sitten kotia kun siekin oot kotona." .. "Tuu tänne meidän seuraksi ottaan yhet." "Ollaan kai viidet juotu. Etkö tuu tänne? Haittaako jos me tullaan sinne käymään? Haittaako jos otan vielä pari ennen kun tuun? Miten paljon suutut? Mikset koskaan voi sanoa, että mene vain?" Onko tässä enää olemassa aineksia parisuhteeseen?

Vai vaadinko vain liikaa?

Pohdintaasi on ainoastaan yksi vastaus..ei vaihtoehtoja.

Lähde rakentamaan uutta elämää itsellesi..rakenna perustat kaikessa rauhassa itseksesi, kiirehtimättä.
Katsele sitten mitä elämällä on sinulle varattuna.

Kohdallesi on jo osunut tarpeeksi juoppoja, ne sinä tiedät tasan tarkkaan.
Nyt on toisenlaisten tuulten aika.

Toivotan sinulle hyvää elämää, nauti siitä aikanaan.

 

[MIehen pitää älytä itse]

Jos mies nyt lupailee vähentävänsä juopottelua sinua miellyttääkseen, tiedät sen olevan lyhytaikainen ilo. Luulisi hänen sinun poissaollessasi keksivän jotain muutakin tekemistä kuin juosta baareissa. Jos ei keksi nyt, ei keksi sitä tulevaisuudessakaan.

Hänen mielestään hänen elämässään ei ole mitään vialla. Tähän asiaan sinä et voi vaikuttaa mitenkään.

Mieti itse, miksi vedät juoppoja puoleesi, miksi he ovat sinustakin kiinnostavia? Alkoholismi on usein koko perheen sairaus, luultavasti tarvitset apua päästäksesi siitä eroon ja kiinnostuaksesi normaaleista ihmisistä.

 

[viinalle hävinnyt]

Sinä et voi muuttaa häntä, etkä sinäkään muutu. Eikä tarvitsekaan. Jos pakolla yrittää muuttaa toista tai varsinkin itseään, ei siitä seuraa kuin katkeruutta ennemmin tai myöhemmin. "Minäkin sinun takiasi..."

Minä yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. Suutuin vain itselleni, kun siedin sitä älyttömyttä niin kauan. Mutta kun nainen on niin sitkeä ja jaksaa uskoa parempaan ja antaa toiselle vielä mahdollisuuden ja onhan hänessä hyviäkin puolia ja enhän minäkään ole täydellnen ja kyllä tämä tästä ja plää plää. Olisi pitänyt lopettaa jo pari vuotta aiemmin se toivoton yrittäminen. Nyt en sure eroa pätkääkään, päinvastoin. Suren sitä, että jatkoin sellaista suhdetta niin kauan.

Taitaa tuo viinankäyttö ja seksielämä olla vähän saman laatuisia: kummankin pitäisi haluta näitä asioita suht samassa määrin, oli se sitten paljon tai vähän, jotta jatkuvaa kitkaa ei syntyisi.

Olen myös sitä mieltä, että jos tämä teidän suhde olisi mehellesi jonkinlainen uuden elämänjakson alku, mihin kuuluu vähemmän baarissa istumista, se näkyisi jo.

 

[32]

Eniten tässä herättää kysymyksiä se, että miksi vedät puoleesi juoppoja? Kohdalleni ei ole osunut yhtään viinalle persoa miestä elämäni aikana.

 

[baarikärpäsen ex]

Minä aloin seurustella miehen kanssa, jonka aikuiselämästä iso osa oli mennyt viikonloppuisin baarissa. Kun kävi aina samassa baarissa, niin sieltä kautta tuli kavereita. Lopulta hän kävi välillä viikollakin katsomassa kavereitaan. Kun seurustelimme, niin emme tavanneet joka päivä. Niinpä en oikein edes tajunnut, että miten usein hän siellä baarissa kävi. Mies rakastui minuun ja vähensi hirmuisesti juomistaan. Kun hän juopotteli, niin hän meni omalle asunnolleen, joten minun luona hän oli selvinpäin.

Seurustelimme noin 1,5 vuotta ennen yhteenmuuttoa. Kun muutimme yhteen, mies jotenkin koki, että hänen ei tarvitse enää tsempata käytöstään, vaan hän voi vapautuneesti olla sellainen kuin itse haluaa. Juominen repesi suorastaan käsistä. Pahimmillaan mies oli lähes koko ajan joko kännissä tai krapulassa. Jotenkin tuntui, että mies nautti elämästään, kun kotona minä pidin kotia siistinä, tein ruokaa ja seksiäkin sai aina kun pyysi, joten maksimoidakseen hyvää oloaan hän kävi baarissa kavereita näkemässä ja tuli onnellisena kotiin. Pidin tiukkaa puhuttelua miehelle ja vähäksi aikaa se toimikin.

Jonkin aikaa jaksoin seurata miehen juomista, mutta totesin, että tämä ei ole sitä, mitä haluan. Olisin halunnut matkustella, sukuloida, viettää kahdenkeskistä laatuaikaa, urheilla, retkeillä ja ylipäätään viettää aktiivista elämää. En tarkoita, että koko ajan olisi pitänyt tehdä kaikki asiat käsi kädessä, vaan tarkoitan sitä, että jos kerran jaan kotini, sänkyni ja vuoteeni miehen kanssa, niin miksi olla yhdessä vain pelkän rahan takia? En enää odotellut miestä kotiin, vaan aloin itse harrastaa taas ja tapailin omia kavereitani. Kotiini en voinut kuitenkaan kavereita tuoda, kun en ikinä tiennyt, että meneekö mies baariin ja mihin aikaan hän sieltä tulee.

Aloin etsiä uutta kotia ja jossakin vaiheessa sen löysinkin. Ero oli toisaalta haikea (epäonnistuin taas parisuhteessa!), toisaalta helpotus (yes! Ei enää ikinä tätä). Opin kokemuksesta sen, että toivottavasti jatkossa pystyn katkaisemaan suhteen heti alussa, jos mies bilettää liikaa. Haluan muita asioita suhteelta. Nyt siis olen taas sinkku.

 

[mittalasi täynnä]

En enää odotellut miestä kotiin, vaan aloin itse harrastaa taas ja tapailin omia kavereitani.

Tämähän herättää heti sen juopon baarikärpäsen epäilyt: ai lenkille vai? kenen kanssa? ja puhelin mukaan, kenelle meinasit soittaa? vai jaanalle? ihan varmasti! ai joka tiistai käyt? oikein säännöllisesti? just joo! noissa vaatteissako? ja rahapussi mukaan, miksi?

Minun ex-juopponi epäili minua siitä, mitä hän itse teki. Myönsikin tämän.

 

[aikuinen]

Eniten tässä herättää kysymyksiä se, että miksi vedät puoleesi juoppoja? Kohdalleni ei ole osunut yhtään viinalle persoa miestä elämäni aikana.

Miksi juuri empaattiset ihmiset vetävät juoppoja puoleensa...aika usein papit, diakonit, hoitajat jne.
Minunkaan kohdalleni ei ole osunut..olisiko siitä huolimatta vai juuri siksi tarkistettava vähän asenteitaan...?

 

[KaijaLiisa]

Melinalle: Olet jäänyt kakkoseksi alkoholille ja miehesi kavereille. Tilanne ei ehkä parane milloinkaan ellet pääse tärkeyslistan ykköseksi. Olen melkein tuplasti ikäisesi mutta painin saman ongelman kanssa sillä erotuksella että (onneksi) emme asu mieheni kanssa yhdessä. Eikä tulla ikinä muuttamaankaan yhteen koska en ole hänelle riittävän tärkeä. Viina on.

Joku arveli että tietyn tyyppiset naiset vetävät juoppoja puoleensa. Tuskin pitää paikkaansa mutta empaattisten ja kilttien naisten on vaikeampi päästä juopoista eroon. Asia vaan pitää järkeillä ja unohtaa tunteet edes siksi aikaa.

 

[Sinuna lähtisin]

Sanoisin että juokse ja lujaa. Itse olen juuri irtaantumassa samanlaisesta suhteesta. Tiesin kun tavattiin että miehelle maistuu viina mutta ajattelin että sekin rauhoittuisi ajan myötä kun seurustelumme vakiintuisi ja olisi "mielekkäämpää" tekemistä kuin istua baarissa ryyppäämässä.

Kolme ja puoli vuotta katsoin touhua (mikä harmittaa näin jälkikäteen ajateltuna) ja odotin sitä rauhoittumista. Ei rauhoittunut eikä ole vieläkään rauhoittunut vaikka olen laittamassa lappua luukulle. Elämä on ollut yhtä helvettiä kun on pitänyt joka päivä miettiä onko mies baarissa ja kuinka paljon on juonut ja onko illalla luvassa kännisen miehen riidanhaastamista vai meneekö ilta suht. normaalisti läpi. Kaveripiiri löytyy baarista ja ainut ajanviete heillä on vetää pää sekaisin.

Syitä juomiseen löytyy aina: joko on niin hyvä olo että pitää juhlia, tai sitten joku asia ketuttaa niin paljon että humala on ainut pelastus ja sitten jos on liian tylsää niin siihenkin juominen auttaa. Ja varsinkin jos muija on kiukkuinen niin siihen ei auta muu kuin kunnon perskännit. Kaverit taputtavat olalle ja ymmärtävät kuinka vaikeaa on kun muija on niin kiukkuinen eikä ymmärrä että miehen pitää saada päivittäinen kalja-annoksensa kurkusta alas.

Olen ollut liian kiltti, tiedän sen mutta oppi on tullut kantapään kautta tosi hyvin perille. Tiedän ainakin mitä karttaa kuin ruttoa jatkossa. Jos vähänkin näyttää siltä että mies viihtyy liikaa pullon hengen kanssa niin otan jalat alle.

Sinunkin miehesi kuulostaa aivan samanlaiselta kuin tämä minun raikulipoikani. Tosiaan jos hän ei ole vieläkään osoittanut merkkejä rauhoittumisesta niin tuskin tulee pitkään aikaan rauhoittumaankaan. Hän haluaa koko paketin: viettää huolentonta raikulielämää kaverien kanssa ja sitten kun tulee ikävä lämmintä syliä ja nälkäkin yllättää niin silloin sinä kelpaat kyllä. Kun ne tarpeet on tyydytetty on taas hyvä lähteä baariin ja uhota kavereille kuinka kova tyyppi on eikä muijalla ole menoihin mitään sanomista.

Näin se menee, usko pois. Ajattelin heti kun luin aloituksesi että ei hyvältä kuulosta, ihan samaa rataa meni täälläkin päässä. Kannattaa lähteä. Joskus harvoin sekin voi herättää ja saada miettimään mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei mutta aika heikot mahdollisuudet näyttäisi olevan. Minä tyhmä uskoin aina miehen lupaukset paremmasta huomisesta kun olin lähdössä ja sitten kun jäin huomasin ettei mikään muuttunut miksikään, se oli vain hänen tapansa saada minut pysymään koukussa.

 

[haastaja]

Teillä useilla tuntuu olevan enemmän kokemuksia alkoholismista ja alkoholistin kanssa elämisestä. Nyt pyydänkin nöyrästi viisaampien neuvoja ja mielipiteitä.

Olen seurustellut toista vuotta miehen kanssa, jolle olut maistuu n. 3-5 krt viikossa. Hän juo työpäivän jälkeen ja juominen on aina humalahakuista. Hän ei ole koskaan ollut juomisen takia poissa töistä, mutta mitään muuta hän ei tunnu saavankaan aikaiseksi kuin kännit iltaisin ja työpäivät pulkkaan. Nyt tilanne on mennyt jo sellaiseksi, että hän viettää mielummin iltaisin aikaansa yksin ja juo. Olen puhunut asiasta nyt vuoden verran ja muutosta ei näy. En olisi kuitenkaan valmis jättämään häntä sillä välitän hänestä todella kun hän on selvinpäin ja oma itsensä.

Yhteen en voi kuvitellakkaan muuttavani sillä en kertakaikkiaan siedä juomista keskellä viikkoa enkä edes joka viikonloppuista juomista. Mies ei itse myönnä, että kyseessä on ongelma. Hänen mielestään hänen juomisensa on täysin normaalia suomalaisen miehen elämässä ja ei siis alkoholismia. Onko tuollainen juominen normaalia??? Itse en ole henkilökohtaisesti tavannut koskaan ihmistä joka käyttäisi alkoholia samalla tavalla.

Onko mahdollista, että hän voisikin lopettaa tai edes vähentää juomistaan minun vuokseni? Vai onko se aina niin, että nainen häviää pullolle???

Mikäli on mahdollista voittaa tämä kilpailu, niin minkälaisiin toimenpiteisiin minun kannattaisi ryhtyä?

 

[gintonic]

Minä aloin seurustella miehen kanssa, jonka aikuiselämästä iso osa oli mennyt viikonloppuisin baarissa. Kun kävi aina samassa baarissa, niin sieltä kautta tuli kavereita. Lopulta hän kävi välillä viikollakin katsomassa kavereitaan. Kun seurustelimme, niin emme tavanneet joka päivä. Niinpä en oikein edes tajunnut, että miten usein hän siellä baarissa kävi. Mies rakastui minuun ja vähensi hirmuisesti juomistaan. Kun hän juopotteli, niin hän meni omalle asunnolleen, joten minun luona hän oli selvinpäin.

Seurustelimme noin 1,5 vuotta ennen yhteenmuuttoa. Kun muutimme yhteen, mies jotenkin koki, että hänen ei tarvitse enää tsempata käytöstään, vaan hän voi vapautuneesti olla sellainen kuin itse haluaa. Juominen repesi suorastaan käsistä. Pahimmillaan mies oli lähes koko ajan joko kännissä tai krapulassa. Jotenkin tuntui, että mies nautti elämästään, kun kotona minä pidin kotia siistinä, tein ruokaa ja seksiäkin sai aina kun pyysi, joten maksimoidakseen hyvää oloaan hän kävi baarissa kavereita näkemässä ja tuli onnellisena kotiin. Pidin tiukkaa puhuttelua miehelle ja vähäksi aikaa se toimikin.

Jonkin aikaa jaksoin seurata miehen juomista, mutta totesin, että tämä ei ole sitä, mitä haluan. Olisin halunnut matkustella, sukuloida, viettää kahdenkeskistä laatuaikaa, urheilla, retkeillä ja ylipäätään viettää aktiivista elämää. En tarkoita, että koko ajan olisi pitänyt tehdä kaikki asiat käsi kädessä, vaan tarkoitan sitä, että jos kerran jaan kotini, sänkyni ja vuoteeni miehen kanssa, niin miksi olla yhdessä vain pelkän rahan takia? En enää odotellut miestä kotiin, vaan aloin itse harrastaa taas ja tapailin omia kavereitani. Kotiini en voinut kuitenkaan kavereita tuoda, kun en ikinä tiennyt, että meneekö mies baariin ja mihin aikaan hän sieltä tulee.

Aloin etsiä uutta kotia ja jossakin vaiheessa sen löysinkin. Ero oli toisaalta haikea (epäonnistuin taas parisuhteessa!), toisaalta helpotus (yes! Ei enää ikinä tätä). Opin kokemuksesta sen, että toivottavasti jatkossa pystyn katkaisemaan suhteen heti alussa, jos mies bilettää liikaa. Haluan muita asioita suhteelta. Nyt siis olen taas sinkku.

Oivoi millanen mies sulla on ollut. Ja miksi tällaisia on Suomi pullollaan. Olen 37v nainen, ja olen huomannut että 40+ ikäisissä miehissä on tosi paljon alkoholisoituneita miehiä. Mikä miehiä vaivaa? Biletän minäkin ja juhlin, mutta en mitään kokopäivätoimista juoppoa ala hyysäämään sentään. Mikään viinapoliisi en siis ole mutta siinä menee jo raja jos jätkä tulee ja menee miten lystää, ja aloittelee heti lauantaiaamusta taas, kun on herännyt klo 8 aikaan. Jo napsahtaa ensimmäinen koffin kolmonen, olen tämän joutunut todistamaan. Siinä ollaan sitten jo iltapäivästä sammuksissa ja kun piti lähteä illalla jo maksettuun leffaan tms, saa sitten perua kaiken ja maksaa silti oman osuuden sekä selittää kavereille jonkin hätävalheen miksi joudumme perumaan muutaman tunnin varoitusajalla illan vieton. Olin kyllä tosin varma siitä että kaverini tietävät mikä syy on mutta eivät hienotunteisuussyistä puhuneet asiasta.

Tätä jatkui 6kk mutta se riitti.

Tutustumisvaiheessa: selvitä nais/miesystäväehdokkaasi ystäväpiiriä. Kertoo jotain myös tästä tulevasta siippakandidaatistasi. Ihminen viihtyy omanlaistensa ihmisten seurassa.

 

[viina on kingi]

Onko mahdollista, että hän voisikin lopettaa tai edes vähentää juomistaan minun vuokseni? Vai onko se aina niin, että nainen häviää pullolle???

Juomista ei voi lopettaa kukaan muu kuin juoja itse ja omasta vapaasta halustaan. Kukaan muu ei voi sitä päätöstä hänen puolestaan tehdä. Ei edes auttaa tekemään. Mitä enemmän nätisti sanottuna "tuet" lopettamista tai vähentämistä, sitä enemmän hän juo. Hän päättää.

Ennen pitkää sinusta tulee syy juoda - ei suinkaan syy lopettaa. Karua, mutta totta. Se on nähty niin monta kertaa ja tullaan vastakin näkemään.

 

[varhaiseläkeläinen]

Minäkin luulin, että jos on humalassa, siinä on jotain hävettävää.

Onneksi toissaviikkoinen Eläkeläiset-yhtyeen haastattelu telvisiossa palautti minut maan päälle.
Eräs Eläkeläisistä sanoi: "...Humalassa ei ole MITÄÄN hävettävää!..."

Olenkin nykyään TÄYSIN samaa mieltä.

 

[lunatic]

Kuulostaa niin surullisen tutulta meiningiltä..
Itse olen melkolailla samanlaisessa tilanteessa. Olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta ja aluksi olikin mukavaa pämpätä yhdessä. Jonkin ajan kuluttua se ei ollutkaan enää hauskaa. Kännisen pariskunnan riitoja, turpiinkin tuli pariin otteeseen. En osannut/uskaltanut lähteä. Mulle tarjottiin asuntoakin (olin kännipäissäni riidan jälkeen laittanut hakemuksen), mutta asunnon tarjoamishetkellä oltiin taas sovussa ja "ei ikinä enää". Nyt siitä asunnosta kieltäytyminen harmittaa vietävästi.
Itse halusin apua juomiseeni ja sainkin, kiitos Luojalle siitä. Nyt elän päivän kerrallaan raittiina, mutta mieheni kiskoo viinaa ja pillereitä kaksin käsin kurkusta alas melkein päivittäin, hajottaa tavaroita, vihaa yhteiskuntaa ja suurinta osaa ihmisistä. Tuossa illallakin sössötti kuningasideansa kuinka hän menee riehumaan jonnekin, että suljetaan laitokseen tai sitten tappaa itsensä.
Pelkään ihan oikeasti olla kotona. Uutta asuntohakemustakin pelkään laittaa vireille, koska jos he tuolla virastolla pitävätkin mun hakemuksia pelleilynä edellisen kieltäytymisen vuoksi.
Kiitos jos jaksoitte lukea tämän.

 

[red bull]

mutta mihin te ihmiset vedätte juopottelun rajan kyllähän suomi alkoholin suurkulutuksen maa.
ja itse olen törmännyt siihen et jos ottaa sauna oluet ni olet juoppo. eiks juoppo ole semmonen minkä on pakko saada alkoholia ja juoppo ei selvääpäivää näe elämässä.
itse ainakin pitkän työpäivän jälkee tykkään rentoutua sixpakin kanssa ja seuraavana päivänä iloisena töihin ja minua haukutaa myös juopoks... että minun mielestä terveen jären käyttö on paras ratkasu toho parisuhde ja alkoholiasiaan

 

[Theofano]

mutta mihin te ihmiset vedätte juopottelun rajan kyllähän suomi alkoholin suurkulutuksen maa.
ja itse olen törmännyt siihen et jos ottaa sauna oluet ni olet juoppo. eiks juoppo ole semmonen minkä on pakko saada alkoholia ja juoppo ei selvääpäivää näe elämässä.
itse ainakin pitkän työpäivän jälkee tykkään rentoutua sixpakin kanssa ja seuraavana päivänä iloisena töihin ja minua haukutaa myös juopoks... että minun mielestä terveen jären käyttö on paras ratkasu toho parisuhde ja alkoholiasiaan

Kyllä six pack työpäivän jälkeen menee jo alkoholin suurkulutuksen piikkiin tai lähelle alkoholismia ellei kyse ole esimerkiksi n. kerran kuussa tapahtuvasta asiasta. Sen sijaan jos juot joka päivä kuusi olutta (vähintään), olet jo selkeästi suurkuluttaja ja alkoholinkäyttösi on vaarallisella tasolla. Kuusi kaljaa tekee viikossa 42 kaljaa, mikä on aivan valtava määrä. Alkoholin suurkulutuksen alaraja on sentään 24 annosta (1 olut on 1 annos) viikossa ja jos juot joka päivä kuusi olutta, juot melkein kaksi kertaa ylärajasuosituksen verran.

Joten, ihan aiheellisesti sinua juopoksi kutsutaan, sori vain.

 

[oma rahoitus on hyvä]

itse ainakin pitkän työpäivän jälkee tykkään rentoutua sixpakin kanssa ja seuraavana päivänä iloisena töihin ja minua haukutaa myös juopoks... että minun mielestä terveen jären käyttö on paras ratkasu toho parisuhde ja alkoholiasiaan

Humalaiset ihmiset ovat rasittavaa, epämiellyttävää ja pölvästiä seuraa. Ei se jokailtainen kaljanlipettely paljoa parisuhdetta paranna, vaikka kuinka kiltisti ja iloisena jaksaisikin aina töihin vääntäytyä.

 

[Wizard]

Mikään ei koskaan ole niin huonosti etteitkö sitä sais vielä huonommaksi viinan avulla.

 

[aamen ja hallelujaa]

Mikään ei koskaan ole niin huonosti etteitkö sitä sais vielä huonommaksi viinan avulla.

Aivan. Siltikään ei luja usko viinan parantavaan voimaan ole ajan saatossa vähentynyt hiukkaakaan. Sillä ollaan korjaavinaan kaikki ja vähän ehjääkin siinä sivussa. Ja kun loppujen lopuksi huomataan, että asiat ovatkin entistä huonommalla tolalla, ollaan ihan äimän käkinä, et kuis tässä näin kävi. Ja otetaan taas vähän lisää, kun harmittaa niin...

 

[surullisena, miekin]

Niin, itse ole seurustellut liki 2 v. jonkin Peter Pan- tyypin kanssa. Juo noin kymmenen keskaria, joka päivä. Ei suostu puhumaan, mihin asiaan juominen liittyy. Ei siivoa kotiaan, elää likaisissa vaatteissa, kaikki kosketuspinnat, hanat, ym. on kuvottavia, petikin kaameen likainen... Sit messuaa, kun minulle ei seksi kelpaa.
Asun itse "vähän" eritavoin, vaikkakin vuokralla. Moppailen kun tarvetta. Minun kotonani kukaan tartte liasta kärsiä, eikähän nykyisin vettä nyt tarte laskea siivouksen takia paljoakaan... Kaverini on muutoin, muussa paitsi kalja, ihan älyttömän pihi. Minun omista tuloistanikin joskus saa raivarin, kun ostan jotain itselle tarpeellista.(lankoja tavan neulomiseen, kirppisvaatteita, jotain apteekista...)
Maksan itse oman elämiseni kulut, pienestä palkasta.(Siivooja, osa-aika.) Kaveri on ollut työtön liki koko seurustelun ajan, eikä edes hae työpaikkoja.

Siippa on yli 50, minä täytän 45. kivahan tuo ois rakentaa jokin hyppy huimaan huomiseen, mutta vaikeeta se tässä tilanteessa on. olettasin, että keski-ikäisestä miehestä ois kiva, kun on kaveri, jonka kanssa voisi elää loppuelämee, mutta siippani ajatuksista ei saa selvää, ei ole tehnyt ensimmäistäkään liikettä toimivaan parisuhteeseen päin.
Minä olen joustanut hänen suuntaansa tarvittaessa, mutta enää en känniläisen likaiseen sänkyyn mene.
Pesköön seur.krt.ajatellen vaikka kotinsa niin, että nainen voi sinne tulla. ammatin takia en halua vapaallakin hoitaa vielä kahta kotia.

 

[Allistiina#]

Siis miten viitsit olla tuollaisen luuserin kanssa? On sinussakin varmaan jotain vikaa kun et ole nostanut kytkintä ja lähtenyt.

Seksi tuollaisen sottapytyn kanssa, yäääk! Ei varmaan pese vehjettäänkään kuukauteen ja sinä olet tuollaisen kanssa.

en muuenkaan ymmärrä ettei ihmiset ole saaneet omistusasuntoa tuohon ikään mennessä, tai siis eihän se mies voisi ostaakaan kun rahat menee viinaan, mutta miten et sinä ole saanut aikaseksi.

 

[Allistiina#]

Siis miten viitsit olla tuollaisen luuserin kanssa? On sinussakin varmaan jotain vikaa kun et ole nostanut kytkintä ja lähtenyt.

Seksi tuollaisen sottapytyn kanssa, yäääk! Ei varmaan pese vehjettäänkään kuukauteen ja sinä olet tuollaisen kanssa.

en muutenkaan ymmärrä ettei ihmiset ole saaneet omistusasuntoa tuohon ikään mennessä, tai siis eihän se mies voisi ostaakaan kun rahat menee viinaan, mutta miten et sinä ole saanut aikaseksi.

Heitä se Peter-Pan pellolle.

 

[kokemusta on]

Sinuna katsoisin tilannetta, mihin suuntaan se kehittyy. Itselläni on vuosien kokemus alkoholistista, tajusin jo varhaisessa vaiheessa, että yhteen ei kannata muuttaa, enkä muuttanut. Pidä tarkkaan huolta rahoistasi, älä maksa mitään, mitä sinun ei kuulu maksaa.
Olet jo nyt alkanut pohtia tuleeko suhteesta mitään; hyvin todennäköistä on ettei tule. Mutta eropäätökseen tulee kypsyä, sitten voi lyödä hanskat tiskiin ja sanoa hyvästit.
Valitettavasti se on niin, että alkoholistille pullo on kaikkein rakkain kumppani, minäkin hävisin viinapullolle ja jäin kakkoseksi. Mutta opin paljon, mm. sen että hyysääminen on ihan turhaa, se ei miestä pelasta vaikka kuinka haluaisi. Jaksamista ja viisautta!