K
kauhunsekaisin tuntein odottava äiti
Vieras
Olen menossa parin viikon päästä suunniteltuun sektioon. Pelottaa kuitenkin aivan vietävästi jo etukäteen, monikin asia. 
Tämä suunniteltu sektio on toinen. Eka meni periaatteessa ihan hyvin, ongelmia oli ainoastaan puutumisessa. Eivät saaneet piikkiä oikeaan paikkaan ja laittoivat aina uutta ja taas odoteltiin puutumista.. lopulta eivät uskoneet kun sanoin että vieläkin tunnen ja aloittivat leikkaamisen - sillä seurauksella että kiljuin puudutetta lisää kun OIKEASTI siis tunsin enkä ollut puutunut kunnolla. Pari ekaa päivää leikkauksen jälkeen oli hirveää, mutta muuten toivuin nopeasti.
Nyt kuitenkin pelottaa enemmän kuin ekalla kerralla. Esikoisen takia pelkään että kuolen sinne pöydälle, johonkin verenhukkaan.. lisäksi pelottaa että vauva ei ole terve.
Sitten mietityttää esteettiset seikat.. leikataanko mahaan toinen viilto vai mennäänkö tuosta samasta arvesta..? Ja eihän vaan leikata pystyyn?! Sitä en haluaisi missään nimessä. En myöskään haluaisi opiskelijoita saliin - ainakaan omepelemaan - viimeksi joku opiskelija ompeli sillä seurauksella että haava irvistää nyt rumasti. :ashamed:
Kuitenkaan näistä asioista ei ole mahdollista keskustella kenenkään kanssa etukäteen - en tapaa leikkaavaa lääkäriä kun vasta siellä salissa. Miten se muuten on edes mahdollista? Normaalistihan leikkaava lääkäri käy tervehtimässä potilasta ennen pieniäkin operaatioita muttei miksei ennen sektiota - joka kuitenkin on iSO leikkaus? Oletteko te muut tavanneet leikkaavan lääkärin ennen sektiota?
Miten mä selviin tästä hengissä...? :'( Apua. Tää kauhu sen kun kasvaa.
Tämä suunniteltu sektio on toinen. Eka meni periaatteessa ihan hyvin, ongelmia oli ainoastaan puutumisessa. Eivät saaneet piikkiä oikeaan paikkaan ja laittoivat aina uutta ja taas odoteltiin puutumista.. lopulta eivät uskoneet kun sanoin että vieläkin tunnen ja aloittivat leikkaamisen - sillä seurauksella että kiljuin puudutetta lisää kun OIKEASTI siis tunsin enkä ollut puutunut kunnolla. Pari ekaa päivää leikkauksen jälkeen oli hirveää, mutta muuten toivuin nopeasti.
Nyt kuitenkin pelottaa enemmän kuin ekalla kerralla. Esikoisen takia pelkään että kuolen sinne pöydälle, johonkin verenhukkaan.. lisäksi pelottaa että vauva ei ole terve.
Sitten mietityttää esteettiset seikat.. leikataanko mahaan toinen viilto vai mennäänkö tuosta samasta arvesta..? Ja eihän vaan leikata pystyyn?! Sitä en haluaisi missään nimessä. En myöskään haluaisi opiskelijoita saliin - ainakaan omepelemaan - viimeksi joku opiskelija ompeli sillä seurauksella että haava irvistää nyt rumasti. :ashamed:
Kuitenkaan näistä asioista ei ole mahdollista keskustella kenenkään kanssa etukäteen - en tapaa leikkaavaa lääkäriä kun vasta siellä salissa. Miten se muuten on edes mahdollista? Normaalistihan leikkaava lääkäri käy tervehtimässä potilasta ennen pieniäkin operaatioita muttei miksei ennen sektiota - joka kuitenkin on iSO leikkaus? Oletteko te muut tavanneet leikkaavan lääkärin ennen sektiota?
Miten mä selviin tästä hengissä...? :'( Apua. Tää kauhu sen kun kasvaa.