Sektiolla synnyttäneet äidit!

Pyhä jysäys

Aktiivinen jäsen
13.06.2008
4 298
0
36
Onko kaikki lapsesi syntyneet sektiolla?
Jäitkö kaipaamaan alatiesynnytystä?

Meillä vanhin poika lähti tulemaan normaalisti (vedet meni, mentiin synnärille, lopputulos hätäsektio).
Toinen poika:
Menin ä-polille kokoultraan (eka lapsi pienikokoinen) viikolla 37+0 ja kahden lääkärin suosittelemana suunniteltu sektio, koska mulla kaksiosainen kohtu (mikä tiedettiin jo esikoista oottaessa, mutta silloin sitä syystä tai toisesta mulle suositeltu) ja viikolla 38+0 syntyi sektiolla tämä nuorin.

Siskoni mulle sanoi joskus (hänen esikoinen syntynyt kiireellisellä sektiolla, toinen lapsi alakautta) että jokaisen synnyttäjän pitäisi kokea alatiesynnytys.
Silloin aattelin, että joo joo..
Mulla ei oo ikinä ollut mikään "tarve" saada puskea alatietä lasta ulos, ja olin oikeesti helpottunut tosta sektiopäätöksestä tokan kohdalla.
Mutta nyt kun lapset on tehty, niin välillä on mielessä, että olisko ollut kuitenkin hienoa kokea se alatiesynnytys.
Jotekin välillä sellanen olo, että jotain jäänyt kokematta.
Äitiyttäni sektiosynnytys ei vähennä ja toisaalta olen helpottunut edelleen että alapääni on kokematta synnytyksen mahdollisia vaurioita.
Kivittäkää vaan! :D
Tosin nyt mulla on jumalaton viilto niin "timmissä" mahassani, koska tehty pystyyn. (hätäsektio tehdään pystyyn ja menivät sitten samaa/viereistä kohtaa toisen kohdalla). Onneksi en oo muutenkaan ollut bikinikunnossa, joten eipä tuo haittaa. =)

Muita sektioäitejä, joilta jäänyt alatiesynnytys kokematta?
 
Kaksi ekaa syntynyt alateitse, kuopus suunnitellusti sektiolla. En jäänyt kaipaamaan alatiesynnytystä, riittää että selvisimme kuitenkin molemmat hengissä :/
 
Mulla 2 lasta ja 2 eri synnytyskokemusta takana. Eka syntyi suunnitellulla sektiolla. Oli ihan hyvä leikauskokemus, toipuminen tosin melko pitkä, mitään tulehduksia ei kuitenkaan. Oli selvää että sisarus tehdään, ja innolla odotinkin alatiesynnytystä. Oikein suunnittelin sen :D. No, eihän se ihan kässärin mukaan menny ja oli jokseenkin pahempi kokemus mitä kuvittelin. Kesti kauan ja sattui ihan h...tisti, puudutud ei toiminut ja lopulta imukuppia käytettiin. Onneksi enempää lapsia ei tule, en oikeasti osaa sanoa kumman tavan ottaisin jos pitäs valita :/
 
Mulla neljä sektiota, yhtä on yritetty alakautta mutta ei ne vaan sieltä tule :D Tai enää ei tuu yhtään millään...
Jäin kaipaamaan alateitse synnyttämistä kyllä, olisin ehdottomasti halunnut niin. Ensimmäisen lapsen sektio tuli yllättäen mutta ei hätänä kuitenkaan. Silloin jäi tosi huonot fiilikset kun oli valmistautunut hoitamaan homman ihan normisti.
Toisaalta voin olla tyytyväinen siihen että ei-edes-niin-kovin-kauan-sitten oltais minä sekä jo eka lapsi oltu viimesellä matkalla siinä synnytyksessä joka ei todnäk ois onnistunut.

En kuitenkaan koe sektioiden vaikuttaneen äitiyteeni mitenkään.
 
Tavallaan olen jäänyt kaipaamaan, tai ehkä sitä tietynlaista jännitystä mikä liittyy synnytyksen käynnistymiseen ja synnytykseen tapahtumana. Me olemme saaneet kaksi lasta suunnitelluilla sektioilla.
 
esikoinen syntyi hätäsektiolla ja kuopus synty alateitse ja on kyllä pakko sanoa et vaikka alateitse synnytys oli yhtä tuskaa mut paraneminen oli nopeampaa kuin sektiossa..
 
Tuo ainokainen tuli hätäsektiolla ja mulle oli aivan sama jo etukäteen miten se sieltä ulos tulee, kuhan tulee pihalle. Mä olin ehkä jopa helpottunut kun sanoivat, että nyt leikataan.
Äitini on synnyttänyt kaikki 3 lastaan sektiolla, että ehkä siksi minulle tuo sektio ei ole mikään peikko.
 
Yksi lapsi vasta mutta toisen toivon syntyvän alakautta, kun eka syntyi suunnitellulla sectiolla.

Ja kyllä mua jäi harmittamaan että en päässyt synnyttämään alakautta tätä ekaa.
Mä olin tosissani odottanut sitä synnytystä... pohtinu monet kerrat että kuinka sitä voi sit tietää että milloin sitä sit oikeesti tarvii lähtee... ym ym.
 
Mulla kolme raskautta, kaikki syntyneet sektiolla. Esikoinen perätilan takia, keskimmäinen ei vaan syntynyt vaikka 1½ vuorokautta yritin synnyttää (syy liian lyhyt napanuora) ja kahden sektion jälkeen kuopus syntyi automaattisesti sektiolla. En jäänyt kuitenkaan kaipaamaan alatiesynnytystä.
 
Normi synnytys meni kesken kaiken mönkään ja kiireelliseen sektioon mentiin. Ja onhan sitä mielessä tullu pyöriteltyä ja harmittaa se. Ei harmita, että leikkasivat, se pelasti vauvan hengen, mutta harmittaa ettei voinut synnytys mennä putkeen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan...?
 
2x hätäsektio ja 1 suunniteltu sektio on ja en ole jäänyt kaipaamaan mitään kun on sitten loppujen lopuksi kaikki mennyt hyvin, ja olis voinut mennä kaikki pieleen. ekan jälkeen mietin tollasia mutten enää
 
mä olisin niin halunnut synnyttää... kaikki meni pieleen,en ole kokenut edes synnytyspolttoja...hätäsektio,ei imetystä,ei mitään..kyllä vei aikaa että sai yhteyden lapseen
 
Sanosin vielä, että molemmissa sektioissa oon toipunut nopeesti. Kun aina (tai aina ja aina) sanotaan, että sektiosta toipuminen vie kauemmin, niin mä oon sitten vissiin poikkeus siinä.
Esikoisesta oltiin sairaalassa melkein viikko, mutta se johtui pojasta, mä olin hyvässä kunnossa, tästä tokasta sektio tehtiin to aamulla ja lauantaina iltapäivästä päästiin kotiin. Ja heti kun tikit otettiin pois olo parani. Ja sitä ennenkin oli molemmista sellanen olo, että pitääkö tosiaan välttää imurointii yms, kyl mä ne jätin tekemättä, mut olo oli tosiaan suht normaali, ärsytti pikemminkin kaikki rajoitukset sektion jälkeen.
 
3 lasta, 3 sektiota.
En oo kyl koskaa ajatellu alatiesynnytystä, että mitä se ois ollu ja että oisin mistään jääny paitsi.
Onnellinen olen että 2 vanhinta otettiin kiirellä ulos, sain pitää heidät!
Toinen muutekseen syntyi tarkalleen 7v ja 16h40 minuttia sitten :whistle:
 
hätäsektio. eikä lapsia tule enempää. ei harmita tipan tippaa että alatiesynnytys jäi kokematta. oli nopeasti ohi koko hässäkkä ja pari päivää kipee johon sairaan hyvät kipulääkkeet joten kivun tunsi noin puoli tuntia ja lääke vaikutti eikä tienny olevansa kipee.. viikon päästä ei edes tuntunut siltä et viikko sitten leikattu. alatiesynnytyksessä ollaan kivuliaissa supistuksissa ja tuskissa tunti tolkulla ei kiitos. mut en toki sektiota olisi valinnut jos ei olisi ollut hätä kyseessä.
 
Yksi lapsi on ja syntyi kiireellisellä sektiolla ( ei hätäsektio )
Alakautta yritettiin pitkään. Imukuppi kokeiltiiin ja lapsen päätä saatiin jo vähän näkymäänkin, mutta sitten vauva jumahti, eikä saatu syntymään alateitse, joten sektio. Mulle ainakin jäi kurja fiilis koko hommasta. Ensinnäkin oli niin rankka ja pitkä synnytys ja toipuminen sektiosta oli erittäin pitkä ( n 2kk ) koska sektiohaava tulehtui. Kyllä olisin halunnut alakautta synnyttää ja saada lapsen heti rinnalle ja että isä olisi saanut leikata napanuoran jne. Nyt lapsi vietiin heti pois , eikä isä päässyt leikkaukseen mukaan ollenkaan. Jotenkin jäi epäonnistunut olo, etten pystynyt alakautta synnyttämään, vaikka tiedän kyllä hyvin sen, että en olisi yhtään enempää pystynyt tekemään... lapsi vaan ei mahtunut tulemaan... Seuraava mahdollinen synnytys pelottaa! Toisaalta haluaisin suosiolla sektioon, mutta toisaalta haluaisin kovasti kokea alatiesynnytyksen... aika näyttää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiia:
mä olisin niin halunnut synnyttää... kaikki meni pieleen,en ole kokenut edes synnytyspolttoja...hätäsektio,ei imetystä,ei mitään..kyllä vei aikaa että sai yhteyden lapseen

Mulla ei kyllä sektiot oo vaikuttanut tohon yhteyden saamiseen. Mut ymmärrän kyllä että niin voi käydä :hug:
 
kaksi kiireellistä sektiota.
Harmittaa joo. Jotenkin koen että kroppani on jotenkin vääränlainen, kun en saanut noita lapsia pungerrettua alateitse maailmaan. Ja aina on vähän ulkopuolinen olo kun äidit juttelevat synnytyksistään. Ja sit olen kateellinen kun niin monilla synnytys on sujunut varsin hyvin. Huomaan nyt sen että mulla on vielä tässä asiassa käsittelemistä. Viimeisimmästä sektiosta kulunut lähes 9 kuukautta. Ja sit harmittaa, että jos kolmas lapsi tulee, niin se leikataan automaattisesti. Ja pelkään että komplikaatiot lisääntyvät kolmannen leikkauksen myötä. Toisen sektion jälkeen tuli komplikaatioita..... Joo, mut ihania lapsia noi muksut kyllä on!!!!
 
Mulla kokemus molemmista. Esikoinen syntyi alateitse eikä mikään helpoin synnytys varmaan ollut, eteni hitaasti ja ponnistuvaihekin kesti yli tunnin. Kuopuksen syntymään liittyi enemmän tragediaa, verenvuodon takia kiidätettiin sairaalaan. Siellä kuitenkin lääkäri arvioi että voisin alateitse synnyttää kun verenvuoto tuntui hyytyvän. Synnytystä käynnisteltiin tipoilla ja tunnin päästä verta alkoi taas tulla niin paljon että lääkäri päätti kiireellisestä sektiosta. Se oli mulle jotenkin kauhea shokki, pelkäsin leikkausta jostain syystä ihan hirveästi. Olin odottanut synnytystä "normaalisti" ja oli se mulle aika pettymys kun sitten sektioon päädyttiin vaikka tietenkin olen iloinen että kaikki loppui onneksi hyvin. Jäin eniten kaipaamaan sitä tunnetta että saan lapsen heti rinnalle synnytyksen jälkeen :( Oli se mulle kriisin paikka ja aiheutti mulle jonkinlaista masennusta. Sektio ja siitä paraneminen vei voimia koko vauva-ajan alusta. Kesti kauan että pystyin hyväksymään sen, että en koskaan saanut sitä lasta heti rinnalleni, jotenkin jäi sellainen olo että "petin" lapseni vaikka eihän se järjellä ajateltuna niin olekaan... Että näin mulla.
 
Meillä esikoinen kiireellinen sektio, 2 nuorempaa alatie. Toivoin alatietä ja olen tyytyväinen, mutta syyt on kyllä vaan ihan muualla kuin siinä että ajattelisin, että ainoa oikea tapa olis synnyttää alakautta. Haluan nimittäin monta lasta, ja tiesin, että jos toinenkin leikataan, niin kaikki leikataan jatkossa ja silloin lapsiluku rajoittuu ehkä neljään (joskaan nytkään en tiedä, haluanko neljää enempää, vai jääkö peräti tähän kolmeen). Samatenkin sektiosta toipuminen oli hankalampaa kuin alateistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmenpojanäiti:
Meillä esikoinen kiireellinen sektio, 2 nuorempaa alatie. Toivoin alatietä ja olen tyytyväinen, mutta syyt on kyllä vaan ihan muualla kuin siinä että ajattelisin, että ainoa oikea tapa olis synnyttää alakautta. Haluan nimittäin monta lasta, ja tiesin, että jos toinenkin leikataan, niin kaikki leikataan jatkossa ja silloin lapsiluku rajoittuu ehkä neljään (joskaan nytkään en tiedä, haluanko neljää enempää, vai jääkö peräti tähän kolmeen). Samatenkin sektiosta toipuminen oli hankalampaa kuin alateistä.


Ja mihinkään yhteyden saamiseen ei ole mulla synnytystapa vaikuttanut. Esikoinen (joka leikattiin) imi rintaa 8kk ja toinen (alatie) hikiset 3kk ja senkin tappelun kanssa. Tämä kolmas tuntuu olevan vähän samaa sorttia kuin eka..
 

Yhteistyössä