Sektiolla synnyttäneet äidit!

[persiistä]

Yritettiin alateitse oikein yrittämällä. Tuntitolkulla kipeitä supistuksia, mutten auennut tarpeeksi. Puhkaistiin kalvot ja laitettiin tippa, että saataisiin hommaan vauhtia. Tuloksena aivan helvetilliset supistukset ja avautuminen silti hi-das-ta.

Epiduraali ei ollut osunut oikeaan paikkaan, eli ei mitään hyötyä. Taju meinasi lähteä muutamaan otteeseen ja kerran joutuivat taputtelemaan poskelle, että virkoaisin. Jossain vaiheessa pääsin kuitenkin ponnistamaan, mikä tuntui ihanan helpottavalta kun sille aivan tajuttomalle kivulle pystyi tekemään jotain. Mutta ei lapsi tullut ulos, vaikka ponnistin melkein silmät päästäni. Lapsen sydänäänet alkoivat heiketä ja kaivoivat imukupin esille: Ei auttanut sekään, vaan kärräsivät hätäsektioon.

Kokemus harmittaa ihan älyttömästi. Tai ei sektio, vaan hätäsektio ja se, että jouduin kokemaan sen kidutuksen tavallaan turhaan ja hommalla vaarannettiin lapsen henki. Jälkeenpäin osastolla mut kuvattiin ja todettiin, että ei olisi mahtunut millään. Helvetin hauskaa, kun kuitenkin olin käynyt "synnytystapa-arviossa" (=käsikopelo) ja lääkärin mukaan mulla oli ihan normaali lantio... Lopulta vielä paha haavatulehdus ja virtsatientulehdus katedrista ja melkein kuukausi antibiootteja.

Jos sattuisi niin, että toinen lapsi ilmoittaisi tulostaan, haluan ehdottomasti suunnitellun sektion. Muusta en suostu edes keskustelemaan.

 

[vieras]

Mulla on kaksi lasta, molemmat tulleet sektioilla. Eka oli hätäsektio ja vauva keskonen. Vauvan hengenmeno oli todella lähellä, eikä omankaan säilyminen itsestäänselvyys, joten olin vain helpottunut että kaikki päättyi onnellisesti, synnytystavalle se ja sama.

Toisen kohdalla tehtiin suunniteltu sektio. Toisaalta olin päätöksestä helpottunut (just tuo vähän turhamainen "alapäänsäästymisajatus", tilanteessani sektio oli ehdottomasti turvallisin vaihtoehto) toisaalta vähän pettynyt (tietää milloin lapsi syntyy "ei ole jännitystä", menettää ensihetket vauvan kanssa, ei saa heti rinnalle jne). Sektiossa äiti on passiivinen, alatiesynnytyksessä aktiivinen, olisi tietysti ollut hienoa toimia aktiivisesti lapsen syntymän eteen.

Mulla on ap:n tavoin menty kahdesti pystyviillosta (vierekkäiset viillot) nahan läpi sisään, joten bikineitä ei tarvitse enää pitää. Toisaalta alapää säästyi. Alatiesynnytys jäi kokematta, mutta supistuksia oli nokko molemmissa raskauksissa, joten pieni aavistus on synnytyssupistuskivustakin. Itse en voinut olla aktiivisena synnyttäjänä, mutta olen sentään aktiivisesti hoitojen avulla hankkiutunut raskaaksi ja huolehtinut mahdollisimman hyvin itsestäni riskiraskauksien ajat.

Ajattelen että tämän elämänkoulu on järjestänyt varalleni yhdeksi vanhemmuuden oppitunniksi: lapsensa (hengen) eteen tekee kaikkensa. Ja kun noita lapsia katson en tosiaan ajattele, että heidän olisi pitänyt syntyä alakautta! Tärkeintä on, että minulla on heidät.

 

[Kaisa]

Meidän molemmat lapset syntyneet sectiolla. Esikoisen kanssa olisimme varmaan molemmat kuolleet ja kuopus olisi saattanut vaurioitua pahoin synnytyksessä. Ahdas lantio tällä mammalla...

Alatiesynnytystä en jäänyt kaipaamaan, nyt kun nuorinkin on jo 6-vuotias, niin ei noita todellakaan enää edes muistele
Pääasia että ollaan kaikki hengissä ja terveitä.