mulla yksi synnytys meni kiireelliseen sektioon, ponnistusvaiheessa huomatun perätilan, jalkatarjonnan takia. mut nukutettiin. vauva syntyi vähän vaille viisi aamulla. itse kävelin vessaan jo puoli yhdeksän, tosin kahden hoitajan avustamana. oli pakko päästä vessaan, aluastialle en pystynyt pissaamaan. kateria ei siinä hässäkässä laitettu. illalla kävelin jo käytävällä, huulta purren kylläkin.
W
Wide
Vieras
Pysähtynyt synnytys meni sektioon.
Ja jouduin nousemaan ylös muutama tunti sektion jälkeen!!!
Pyysin että katetroidaan kun pissattaa ,ei piti itse kävellä vessaan(kätilöt sentään tukivat).
Voi sitä tuskaa ja huonoa oloa!
Kipupumppu, voi oispa ollut.
Tein sellasen kyselykaavakkeen leikkauspotilaidenhoidosta, laitoin kyllä että kivunlievitys
riittämätön.
Meinasin pyörtyä vielä 5vrk sektiosta ja nostelin vauvaa joka painoi 5,5kg.
Ja jouduin nousemaan ylös muutama tunti sektion jälkeen!!!
Pyysin että katetroidaan kun pissattaa ,ei piti itse kävellä vessaan(kätilöt sentään tukivat).
Voi sitä tuskaa ja huonoa oloa!
Kipupumppu, voi oispa ollut.
Tein sellasen kyselykaavakkeen leikkauspotilaidenhoidosta, laitoin kyllä että kivunlievitys
riittämätön.
Meinasin pyörtyä vielä 5vrk sektiosta ja nostelin vauvaa joka painoi 5,5kg.
N
narsku
Vieras
Mulle on tehty kaksi sektiota.
Ensimmäinen suunniteltu, lapsen rakennepoikkeavuuden vuoksi (menehtymisen riski oli liian suuri alatiesynnytyksessä).
Sektio tehtiin yhdeksältä aamulla. 12.00 pääsin osastolle pois heräämöstä.
koko päivän makasin ihan sekaisin sängyssä. Hoitajat kiikuttivat minut katsomaan lasta (makasin sängyssä) toiselle osastolle. Katetri ja kipupumppu oli käytössä.
Seuraavana päivänä loppui kipupumpusta lääke ja minut päätettiin auttaa jalkeille.
Otettiin siis katetrikin pois.
Olo oli hirveä, muttei niinkään kipeä (lääke vaikutti vielä)
hb oli laskenut todella alhaalle, joten taju meinasi lähteä koko ajan.
lähes koko sairaalassaoloaikani kuljin pyörätuolilla. Jalkeilla en pysynyt.
Vielä viiden päivän kuluttuakin kun pääsin sairaalasta, en pysynyt tolpillani vaikka sain kaksi pussia vertakin.
Seuraava meni hätäsektioon.
Olin synnyttämässä 42+0 (synnytys lähti itsestään käyntiin juuri sinä päivänä ja lapsivettä tihkui kokoajan).
olin auennut viiteen senttiin ja mulle oltiin pistämässä epiduraalia, kunnes istukka irtosi (verinen vuoto ja lapsen sydänäänten romahdus).
Mut kiidätettiin klo 16.00 leikkaussaliin, jossa mut nukutettiin samantien.
Heräsin muutaman tunnin kuluttua heräämöstä ja olin ihan pihalla.
Minulla oli jälleen käytössä kipupumppu ja katetri.
En päässyt katsomaan lastani toiselle osastolle, koska hoitaja ei ehtinyt minua sinne viemään sängyllä (ja tästä olen edelleenkin hyvin pettynyt).
Seuraavana aamuna nousin väkisin ylös ja otettiin katetri irti.
Mies sai sitten kuskattua mua lastenosastolle rullatuolilla.
Sitten rupesinkin käymään LO:lla ihan itekseni ja oli paljon virkeämpi ja parempi, kuin ensimmäisen sektion aikana (menetin saman määrän verta ja sain kanssa kaksi pussia verta tilalle).
Sitten kolmantena päivänä sain lapsen osastolle ja silloin halusinkin lähteä kotiin sairaalasta.
Olisin halunnut synnyttää kuopuksen alakautta, koska tiesin, että kolmas sektioidaan automaattisesti, jos on takana kaksi sektiota.
Ensimmäinen suunniteltu, lapsen rakennepoikkeavuuden vuoksi (menehtymisen riski oli liian suuri alatiesynnytyksessä).
Sektio tehtiin yhdeksältä aamulla. 12.00 pääsin osastolle pois heräämöstä.
koko päivän makasin ihan sekaisin sängyssä. Hoitajat kiikuttivat minut katsomaan lasta (makasin sängyssä) toiselle osastolle. Katetri ja kipupumppu oli käytössä.
Seuraavana päivänä loppui kipupumpusta lääke ja minut päätettiin auttaa jalkeille.
Otettiin siis katetrikin pois.
Olo oli hirveä, muttei niinkään kipeä (lääke vaikutti vielä)
hb oli laskenut todella alhaalle, joten taju meinasi lähteä koko ajan.
lähes koko sairaalassaoloaikani kuljin pyörätuolilla. Jalkeilla en pysynyt.
Vielä viiden päivän kuluttuakin kun pääsin sairaalasta, en pysynyt tolpillani vaikka sain kaksi pussia vertakin.
Seuraava meni hätäsektioon.
Olin synnyttämässä 42+0 (synnytys lähti itsestään käyntiin juuri sinä päivänä ja lapsivettä tihkui kokoajan).
olin auennut viiteen senttiin ja mulle oltiin pistämässä epiduraalia, kunnes istukka irtosi (verinen vuoto ja lapsen sydänäänten romahdus).
Mut kiidätettiin klo 16.00 leikkaussaliin, jossa mut nukutettiin samantien.
Heräsin muutaman tunnin kuluttua heräämöstä ja olin ihan pihalla.
Minulla oli jälleen käytössä kipupumppu ja katetri.
En päässyt katsomaan lastani toiselle osastolle, koska hoitaja ei ehtinyt minua sinne viemään sängyllä (ja tästä olen edelleenkin hyvin pettynyt).
Seuraavana aamuna nousin väkisin ylös ja otettiin katetri irti.
Mies sai sitten kuskattua mua lastenosastolle rullatuolilla.
Sitten rupesinkin käymään LO:lla ihan itekseni ja oli paljon virkeämpi ja parempi, kuin ensimmäisen sektion aikana (menetin saman määrän verta ja sain kanssa kaksi pussia verta tilalle).
Sitten kolmantena päivänä sain lapsen osastolle ja silloin halusinkin lähteä kotiin sairaalasta.
Olisin halunnut synnyttää kuopuksen alakautta, koska tiesin, että kolmas sektioidaan automaattisesti, jos on takana kaksi sektiota.
M
mie
Vieras
Tytön sydänäänet rupes heikkenee ja muutenki tiedettiin että vakavasti sairas lapsi syntyy, niin päädyttiin kiireelliseen sektioon.
M
mmn
Vieras
Sektio tehtiin pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Syytä pysähtyneseen synnytykseen ei löytynyt esim. virhetarjonnasta tms. Kävelin seuraavana päivänä ja haava oli yllättävän vähän kipeä.
N
Niiskunen
Vieras
Molemmat pitkittyneen synnytyksen vuoksi ja kohdunsuu aukesi vain 2 senttiä, sydänäänet molemmilla romahtivat useaan otteeseen ja vielä pää oli väärässä asennossa molemmilla.
Ekasta toipuminen kesti pidempään. vasta reilun vuorokauden päästä pääsin sängystä ylös. Aiemmin toki yritettiin, mut huippasi niin pahasti ettei voinut. Toisesta olin aiemmin jo ylhäällä. Katetri mulla oli vielä siinä vaiheessa, kun ekaa kertaa menin vessan jalkeilla ollessani. Tippa meni kokoajan kun antibioottia jouduin molemmista käyttämään, kuumeen nousun ja tulehdusarvojen takia. JA taisi siinä samalla mennä sitä kipulääkettäkin. Parin päivän päästä sain suunkautta otettavia kipulääkkeitä.
Mitään traumaa mulla ei ole noista jäänyt. Enkä koe olevani huono siinä asiassa, etten ole alateitse synnyttänyt.
Itsekkin tuota ihmettelen, miten jotkut sanovat nousseensa parituntia synnytyksen jälkeen. Johan siellä heräämössä menee se pari tuntia, ennen kun jalat toimivat. Ja se puudetus kestää kuitenkin vielä vaikka jalat vähän liikkuiskin.
Ekasta toipuminen kesti pidempään. vasta reilun vuorokauden päästä pääsin sängystä ylös. Aiemmin toki yritettiin, mut huippasi niin pahasti ettei voinut. Toisesta olin aiemmin jo ylhäällä. Katetri mulla oli vielä siinä vaiheessa, kun ekaa kertaa menin vessan jalkeilla ollessani. Tippa meni kokoajan kun antibioottia jouduin molemmista käyttämään, kuumeen nousun ja tulehdusarvojen takia. JA taisi siinä samalla mennä sitä kipulääkettäkin. Parin päivän päästä sain suunkautta otettavia kipulääkkeitä.
Mitään traumaa mulla ei ole noista jäänyt. Enkä koe olevani huono siinä asiassa, etten ole alateitse synnyttänyt.
Itsekkin tuota ihmettelen, miten jotkut sanovat nousseensa parituntia synnytyksen jälkeen. Johan siellä heräämössä menee se pari tuntia, ennen kun jalat toimivat. Ja se puudetus kestää kuitenkin vielä vaikka jalat vähän liikkuiskin.
Ahtaan lantion ja suuren vauvan vuoksi leikattiin. Heräämössä meni reilu kolme tuntia ja makasin seuraavaan päivään katetrin kanssa. Istumaan en päässyt ilman apua, kun vihloi niin paljon. Mutta toisena päivänä jo helpotti kummasti. Ja tosi nopeasti toivuin muuten.
Jäi ihan positiivinen mieli kyseisestä tapahtumasta. Inhottavinta varmaan oli juuri se kun ei pystynyt liikuttaa jalkoja puudutuksen aikaan. Ahdisti kun ei oma kroppa toimikkaan. Sekä se "muljautus" ku vauva otettiin ulos oli myös kamala.
Jäi ihan positiivinen mieli kyseisestä tapahtumasta. Inhottavinta varmaan oli juuri se kun ei pystynyt liikuttaa jalkoja puudutuksen aikaan. Ahdisti kun ei oma kroppa toimikkaan. Sekä se "muljautus" ku vauva otettiin ulos oli myös kamala.
Pakkotilanne ensimmäisen kanssa: kohtu ei supistellut, joten vauva ei syntynyt. Mikään käynnistyskonsti ei purrut, ei tipat ei tabletit ei kalvojen puhkaisu, joten sektioon jouduttiin. Seuraavat raskaudet identtiset, ei ensimmäistäkään harjoitussupistustakaan. Kun kaksi sektiota oli alla, kolmas tuli automaattisesti. Hyvin sujuivat kaikki kolme sektiota, toipuminen jokaisesta nopea ja täydellinen. Ja ennen kaikkea kolme tervettä, reipasta vauvaa.
perätilan vuoksi päätettin leikata vaikka piti synnyttää alakautta (mut kuvattiin ja kaikkee olisi mahtunut tulemaan kippurassa) mutta ilmeisesti viimisessä ultrassa oli muuttanut asentoa niin että oli tulossa jalka edellä joten lääkäri päätti leikkauksen.
ja vuorokausi mullakin meni ennenkuin sängystä nousin ja itse kun ei hoiturit oikein meinannu auttaa mua
vauva oli vierihoidossa ja niinkauan kuin olin ns liikuntakyvytön niin hoiturit kävi nostamassa vauvaa viereen ja takaisin omaan sänkyynsä kun mies ei ollut paikalla
ja vuorokausi mullakin meni ennenkuin sängystä nousin ja itse kun ei hoiturit oikein meinannu auttaa mua
vauva oli vierihoidossa ja niinkauan kuin olin ns liikuntakyvytön niin hoiturit kävi nostamassa vauvaa viereen ja takaisin omaan sänkyynsä kun mies ei ollut paikalla
V
vieras
Vieras
Minut sektioitiin lääkäreiden määräyksestä lapsen sairauden vuoksi. Aamulla leikattiin ja samana iltana menin jo katsomaan vauvaa teholle pyörätuolissa tunneleita pitkin. Huimasi ja teki kipeää, mutta tarve nähdä pikkuinen ajoi edelle. Seuraavana päivänä matka taittui jo helpommin.. Suihkuun uskalsin mennä toisena päivänä ja silloinkin taisi kätilö kykkiä oven takana. Huimasi aika paljon.
Toisen lapsosen synnytys päättyi sektioon pitkittyneen ponnistusvaiheen ja synnytyksen pysähtymisen vuoksi. Lääkäri sitä suositteli ja mä olin valmis ihan mihin tahansa, kun olin reilusti yli tunnin ponnistanut kovissa tuskissa. Leikkurissa selvisi että tyttö oli avotarjonnassa.