V
vierailija
Vieras
Sielun puhdistava kiirastuli
Kukapa ei haluaisi aikaansa kiirastulessa mahdollisimman lyhyeksi
Kiirastuli (lat. purgatorium, 'puhdistuspaikka') on katolisen kirkon teologian mukaan olotila, jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu (lat. purgare, 'puhdistaa') synneistä ennen taivaaseen pääsyä. Useimmat taivaaseen pääsevät tarvitsevat katolisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan. Sitä vastoin kadotukseen joutuvat eivät käy kiirastulessa.
Katolisen kirkon katekismuksen mukaan "ne, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävinä, mutta eivät ole täydellisesti puhdistuneet, saavat kyllä olla varmoja ikuisesta pelastuksestaan, mutta he joutuvat kuolemansa jälkeen läpikäymään puhdistuksen saavuttaakseen sen pyhyyden, joka on välttämätön taivaan iloon pääsemiseksi".
Itse asiassa Raamatussa ei mainita kiirastulta sanallakaan, mutta kiirastulioppi määritti vahvasti myöhäiskeskiaikaista roomalaiskatolista uskoa. Tuonpuoleiseen tuli taivaan ja helvetin oheen siis uusi kohde, kiirastuli.
Tarve tälle kolmannelle tekijälle oli selkeä, opin mukaan valtaosa ihmisistä ei ollut täysin pahoja, mutta ei kuitenkaan täysin hyviäkään, joten helvetti tai taivas ei heidän kohdallaan tullut kysymykseen. Siten kiirastuli muodostui välipysäkiksi keskivertouskovaisten sieluille.
Teologisena pääajatuksena oli, että kiirastuleen joutuneet sielut olivat jo pelastuneita, mutta sieluja oli vielä puhdistettava ennen taivaaseen menoa. 1300-luvulla elänyt ruotsalainen Pyhä Birgitta totesi, että sielua puhdistettiin kuumassa tulessa kuin kultaa, kunnes jäljellä oli vain kaikkein puhtain osuus.
Suuret synnit omaava palaa siis kuumalla liekillä ja pitkään puhtaaksi, vähäsyntinen polttaa likansa nopeammin ja pienemmällä kuumuudella.
1. Kor. 3:15: ”… mutta jos jonkun tekemä (rakennus) palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi”.
1. Piet. 1:7: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä”.
Anteeksisaanut on taivaskelpoinen, hän on käynyt ahtaasta portista taivastielle. Hänet on puhdistettu Karitsan verellä eikä enempää tarvita. ”Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan on jo siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24). ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14). Syntien anteeksisaaminen ja armossa eläminen riittää taivaaseen pääsemiseen.
Kukapa ei haluaisi aikaansa kiirastulessa mahdollisimman lyhyeksi
Kiirastuli (lat. purgatorium, 'puhdistuspaikka') on katolisen kirkon teologian mukaan olotila, jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu (lat. purgare, 'puhdistaa') synneistä ennen taivaaseen pääsyä. Useimmat taivaaseen pääsevät tarvitsevat katolisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan. Sitä vastoin kadotukseen joutuvat eivät käy kiirastulessa.
Katolisen kirkon katekismuksen mukaan "ne, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävinä, mutta eivät ole täydellisesti puhdistuneet, saavat kyllä olla varmoja ikuisesta pelastuksestaan, mutta he joutuvat kuolemansa jälkeen läpikäymään puhdistuksen saavuttaakseen sen pyhyyden, joka on välttämätön taivaan iloon pääsemiseksi".
Itse asiassa Raamatussa ei mainita kiirastulta sanallakaan, mutta kiirastulioppi määritti vahvasti myöhäiskeskiaikaista roomalaiskatolista uskoa. Tuonpuoleiseen tuli taivaan ja helvetin oheen siis uusi kohde, kiirastuli.
Tarve tälle kolmannelle tekijälle oli selkeä, opin mukaan valtaosa ihmisistä ei ollut täysin pahoja, mutta ei kuitenkaan täysin hyviäkään, joten helvetti tai taivas ei heidän kohdallaan tullut kysymykseen. Siten kiirastuli muodostui välipysäkiksi keskivertouskovaisten sieluille.
Teologisena pääajatuksena oli, että kiirastuleen joutuneet sielut olivat jo pelastuneita, mutta sieluja oli vielä puhdistettava ennen taivaaseen menoa. 1300-luvulla elänyt ruotsalainen Pyhä Birgitta totesi, että sielua puhdistettiin kuumassa tulessa kuin kultaa, kunnes jäljellä oli vain kaikkein puhtain osuus.
Suuret synnit omaava palaa siis kuumalla liekillä ja pitkään puhtaaksi, vähäsyntinen polttaa likansa nopeammin ja pienemmällä kuumuudella.
1. Kor. 3:15: ”… mutta jos jonkun tekemä (rakennus) palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi”.
1. Piet. 1:7: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä”.
Anteeksisaanut on taivaskelpoinen, hän on käynyt ahtaasta portista taivastielle. Hänet on puhdistettu Karitsan verellä eikä enempää tarvita. ”Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan on jo siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24). ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14). Syntien anteeksisaaminen ja armossa eläminen riittää taivaaseen pääsemiseen.
