Sietäisitkö mieheltäsi tällaisia työaikoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No juu, eihän se kivaa oo mutta meilläkin miehellä tuppaa työpäivä venymään vartista kahteen tuntiin yli, silloin kun on konttorilla. Muuten mies on reissussa joka viikkko 1-4yötä ja yöpymisten määrä usein selviää vasta samalla viikolla. Viikonloppuja on töissä, mutta ne vkl:t tietää kyllä YLEENSÄ kuukauden etukäteen. Kesälomalla ei oo tarvinut koskaan mennä töihin, korkeintaan jonku sähköpostin on joutunut hoitamaan.

Omissa harrastuksissa on vaikea käydä kun ei tiedä onko mies kotona vai ei, mutta jaksan tilannetta koska me on yhdessä tämä päätös tehty että mies tekee reissuhommaan ja tienaa hyvin. Voi olla että jossain vaiheessa ettii päivätyötä jos käy mulle liian raskaaksi tämä arki. Palkka tietty tippuu puoleen ja saa kituutella jos on ite vielä kotona.
 
[QUOTE="titi";25385657]Mitä työtä sun miehes tekee jos se ei konkreettisesti näy missään? Onko hänen mahdollista työllistyä helposti jonnekin jossa on säännöllisemmät työajat? Pitääkö hän itse työaikojaan ongelmana ja ennenkaikkea oletteko keskustelleet tästä miehesi kanssa ja mikä hänen mielipiteensä asiasta on?[/QUOTE]

Se organisoi, eikä riemusta kiljuen ylitöihin lähde, mutta pakko on. Sitä tässä pohditaan, onko tuo työ kaiken tän vitutuksen arvoista vai pitäiskö myydä kaikki ja muuttaa Timbuktuun...
 
[QUOTE="aapee";25385688]Se organisoi, eikä riemusta kiljuen ylitöihin lähde, mutta pakko on. Sitä tässä pohditaan, onko tuo työ kaiken tän vitutuksen arvoista vai pitäiskö myydä kaikki ja muuttaa Timbuktuun...[/QUOTE]

Kannattaisi varmaan ihan lähteä siitä että miehesi etsii nykyisen työn ohella jotai muuta työtä? Koska sinä olet palaamassa työelämään takaisin?
 
[QUOTE="mona";25385677]
Omissa harrastuksissa on vaikea käydä kun ei tiedä onko mies kotona vai ei, mutta jaksan tilannetta koska me on yhdessä tämä päätös tehty että mies tekee reissuhommaan ja tienaa hyvin. Voi olla että jossain vaiheessa ettii päivätyötä jos käy mulle liian raskaaksi tämä arki. [/QUOTE]

Sepä se, kun me ei olla. Tähän tilanteeseen on vain ajauduttu ja mä olen se, joka joustaa, peruu menonsa, ei voi harrastaa ja edustaa yksinään juhlissa kun miehen työt niin vaatii.
 
sinuna en paljoa valittaisi....itse teen kaupassa osa-aika töitä vakituisena ja pyöritän huushollin yksin koska mies yksityisyrittäjä rakennusalalla= ei tod.puhuta vaivaisista 15-60min ylitöistä. pahimmillaan kun työt painaa päälle en ees näe miestä kotona kuin nukkumassa hyvin ansaittuja unia.eli puhutaan väh 12-18h päivistä. tasapainoksi tosin sitten kun ruuhka on purettu niin mies yrittää olla kotosalla..vien kesällä perheen pois kotoa viikoksi niin mies saa OIkeasti rentoutua ja ei mieti työ-koti rakennushommia...tietty se harmittaa jos kesken loman lähtee mutta kun on töitä niin niitä on tehtävä, varsinkin jos toinen kotona vakituisesti.jos toisen palveluksessa niin ei ole kyllä lain nojalla pakko mennä.
 
[QUOTE="aapee";25385688]Se organisoi, eikä riemusta kiljuen ylitöihin lähde, mutta pakko on. Sitä tässä pohditaan, onko tuo työ kaiken tän vitutuksen arvoista vai pitäiskö myydä kaikki ja muuttaa Timbuktuun...[/QUOTE]


Ylitöihin EI ole pakko suostua, työnantaja ei todellakaan voi siihen pakottaa...
 
Työaikoja sietäisin - ja siedän :) Itsekin satunnaisesti teen keikkoja entiselle työnantajalle, ja mies menee vaikka vapailta töihin, jos tarve vaatii. Pidempään on, kuin tunnin ylitöissäkin usein. Koskaan meillä ei asia ole ongelma ollut - hänhän on töissä.Ei se työ nykypäivänä kuitenkaan itsestäänselvyys ole. Lapsikaan ei elämästämme näy hirveästi kärsineen.

Jos viihteellä rientäisi tuohon tahtiin, en sietäisi.
 
Kieltämättä eihän se kivaa ole, jos työt pakottaa keskeyttämään lomankin.

Mutta jos ajattelen ensimmäistä suhdettani, niin pitkiintyneet työpäivät otti todella päähän, kun tiesi miehen menneen pubiin. Ja lomathan tietenkin oli pelkkää ryyppäämistä.

Toisessa suhteessa mies todellakin teki pitkiä päiviä (yrittäjä) ja ei se haitannut ollenkaan, koska hän tuli selvinpäin kotiin. Ja osasi viettää aikaa perheenkin kanssa.

Tilanteita on tosin ihan turha verrata, mutta kun alussa kysyttiin, sietäisinkö, niin tuon ensimmäisen suhteeni perusteella vastaan, että kyllä sietäisin.
 
Mä olen verrannut elämääni tuurijuopon vaimon elämään, vaikka tilanteeni onkin paljon parempi. Koskaan ei tiedä etukäteen, milloin mies häipyy ja kauanko se kulloinkin on pois. Meillä vaan ei viina vie miestä, vaan firma. Onneksi tiedän, että se on silloin työpaikallaan turvassa eikä jossain baarissa saamassa turpaansa.
 
[QUOTE="aapee";25385720]Sepä se, kun me ei olla. Tähän tilanteeseen on vain ajauduttu ja mä olen se, joka joustaa, peruu menonsa, ei voi harrastaa ja edustaa yksinään juhlissa kun miehen työt niin vaatii.[/QUOTE]

Niin siis mitä? Kuulostaa kyllä että miehesi tuossa joutuu joustamaan noissa työajoissa ja lomissa?

Varaudu terapiassa yllätyksiin!
 
[QUOTE="aapee";25385919]Mä olen verrannut elämääni tuurijuopon vaimon elämään, vaikka tilanteeni onkin paljon parempi. Koskaan ei tiedä etukäteen, milloin mies häipyy ja kauanko se kulloinkin on pois. Meillä vaan ei viina vie miestä, vaan firma. Onneksi tiedän, että se on silloin työpaikallaan turvassa eikä jossain baarissa saamassa turpaansa.[/QUOTE]

Joo, älä vertaa elämääsi juopon vaimona. Koska elämäsi ei todellakaan sitä ole.
Ja niinhän sanoitkin, että tilanteesi on parempi. Ymmärsin kyllä vertauksesi pointin kuitenkin.

Minä luulen, että olette nuoria ihmisiä ja uskon, että tilanteenne tule helpottumaan jossain vaiheessa.

Se tietenkin, että ehkä isää harmittaa sitten vanhempana, kun ei viettänyt tarpeeksi aikaa perheen kanssa. Harmi kyllä sen usein tajuaa vasta sitten vanhempana.

Mutta ei silti, kyllä meidän perheen lapsista on tullut ihan kelpo kansalaisia, vaikka meidän isä vietti lapsuutemme töissä. Lapsuudesta on isästä muisto, että hän oli aina työmatkalla....

Isää on monesti harmittanut, että oli silloin niin kiireinen.
Meille lapsille siitä ei traumoja jäänyt, koska äiti hoiti asiat niin hienosti (niin kuin sinäkin varmasti teet), mutta ei se poista isän henkilökohtaista harmitusta.

Kaikkea hyvää teille!!! :)
 
[QUOTE="aapee";25385873]Ei se pomonsa takia ylitöihin menekään, vaan tiiminsä. Sosiaalinen pakko, ei lain vaatima...[/QUOTE]

Aika omituinen duuni minusta, jos työkaverit pystyvät "painostamaan" ylitöihin, saati lopettamaan lomansa kesken! Itse ainakin tekisin hyvinkin selväksi, että vapaalla ollessani en ole työkaverieni/työnantajani käytettävissä. Iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla puhelin sit vaikka hiljaselle! Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla!
 
[QUOTE="vieras";25385936]Niin siis mitä? Kuulostaa kyllä että miehesi tuossa joutuu joustamaan noissa työajoissa ja lomissa?

Varaudu terapiassa yllätyksiin![/QUOTE]

Joo, mies joustaa selkä väärällään, mutta onko reilua, että mäkin joudun joustamaan firman takia, jossa en edes työskentele? Eikö riitä, että mä joustan oman työni ja lasten takia? Tähän saa terapeutti mielellään sanoa mielipiteensä, oikein odotan sitä.
 
[QUOTE="aapee";25386034]No ihan taatusti haluaa parempaa panoa, mutta näkyis kyllä taloudessa, jos ylitöiden tahtiin huorissa ramppaisi.[/QUOTE]
Kannattaa kattoa tilinauhat niiltä kuukausilta kun käy ylitöissä ja verrata niihin, joissa ei ole ollut ylitöissä ;)
 
Noh sanotaanko että tuo 15-60 minuutin päivän venyminen ei tuntuisi missään. Eikä edes etukäteen tiedetyt reissuhommat jne,. Mutta se on todella inhottavaa jos ei tiedä vapaapäiviään ja työvuoroja etukäteen.

Ymmärrän kyllä sinua, ex miehen kanssa oli samankaltaiset ongelmat. Tosin sillä erotuksella että siihen mieheen ei voinut luottaa, usein ei ollut oikeasti edes töissä - jälkikäteen paljastui että oli ottanut jopa omaa lomaa perheestään "työreissujen" turvin..

Jos muuten on kelpo mies, ja tosiaan hän liikenevän vapaa-aikansa viettää mielellään perheensä kanssa, sinuna mä yrittäisin kestää työajat ja koittaa sopia miehen kanssa jostain pelisäännöistä ym. esimerkiksi että sä saisit jotain omia vapaapäiviä miehen ollessa lomalla. Kuitenkin ajattele niin, että jos eroaisitte, sinulla olisi vain entistä vähemmän sitä vapaa-aikaa ja apua. Tuskimpa se mies töitään vähentäisi eron jälkeen. Päinvastoin, silloin sinulla ei enää hirveästi olisi sanavaltaa edes valittaa asiasta. Töitä kun ei kasva joka oksalla. Luulenpa että tuo 15-60 minuutin ylityöt ei tunnu ollenkaan niin kamalalta enää sitten kun itse et ole päiviä kotona odottamassa.
 
Aikanaan minä itse tein sellaisia päiviä, että miehellä ei meinannut sietokyky riittää. Olin varsinaisesti pelkässä yötyössä, 6 päivää viikossa, mutta koska olin toiselle yksikölle varatyövoimana päivisin ja sieltä saatettiin soittaa koska vaan että nyt pitäisi tulla, ellei sitten ollut jo valmiiks kilometrin verran työvuorolistalla tuota päivätyötä... Päivien pituus oli jotain väliltä 02-17, aamulla ei voinut tietää yhtään koska pääsee kotiin, klo 10 vai 17. Usein menin illalla nukkumaan ennen meidän lasta... Ja toisinaan jäi myös se yksikin kokonainen vapaapäivä viikossa pitämättä.

Pakko tuota lisätyötä ei olisi missään nimessä tarvinnut ottaa, mutta raha ratkaisi ja tein töitä kun niitä kerran oli tarjolla ja näitten lisätöiden ansiosta olin muutaman vuoden jotenkuten keskituloisen puolella. Oon aika kova stressaamaan raha-asioista ja mielenrauhani vuoksi en uskaltanut kieltäytyä töistä, mielessä kävi jopa että kutsu ei enää kävisikään kun tarpeeksi monta kertaa kieltäytyy. Mies oli hoitovapaalla lapsen kanssa ja silti pystyttiin taloudellisesti elämään aika rauhassa, mutta kun niinä harvoina tunteina olin kotona ja silloinkin rättiväsynyt, mietin että tuliskohan sitä sittenkin vähemmällä toimeen.

Mies oli jossain vaiheessa niin tympääntynyt, kun tuollainen työtahti toki vaikutti parisuhteeseenkin, että kirjoitti mulle pitkän kirjeen tuntemuksistaan. Osaa myös puhua ääneen tunteistaan, mutta mä oon välillä vähän huono ottamaan vastaan, niin mies päätti kirjoittaa mikä painaa... Ja mun epäinhimillisistä päivistähän se avautui, siitä etten kerkiä olla hänen kanssaan enkä lapsen kanssa ja kun kerkiän niin joko nukun tai olen väsynyt ja pahalla päällä.

Olin viime vuonna äitiyslomalla meidän kuopuksesta. Pari kuukautta ennen ä-loman loppua kuulin että tuonne päivätyöhön on paikka auki, mies taisi innostua jopa enemmän kuin minä. Hain ja sain paikan. Nyt kun olen työtä tehnyt reilun kuukauden, jossa ei tarvitse herätä keskellä yötä, on kunnollinen työaika, varma kuukausipalkka, viikonloput vapaat, niin tuntuu että se loputon väsymyskin hävisi, joka ei ennen lähtenyt kuukauden lomallakaan.
Ilman tuota uutta työpaikkaa jatkaisin entisellä menolla ja nyt se ajatus jopa puistattaa, vaikka tein sitä aikanaan melkein kymmenen vuotta... Ja vaikka enää ei olekaan mahdollisuutta huimiin lisäansioihin ja käteenjäävä palkkakin on joitakin satasia pudonnut, niin helpottaa kummasti kun tietää etukäteen mitä saa, puhumattakaan siitä tavattomasti lisääntyneestä vapaa-ajasta...

Tässä pitkä turha sepustus siitä että voi se mennä näinkin päin =)
 
No jos miehen työ ollut tuollaista jo lasten hankkimisen aikaan/ennen sitä, niin eikös se ole silloin ollut jo tiedossa mitä vaatii? Ja ellei, niin harva voi jäädä "paikoilleen" jos töissä annetaan/vaaditaan lisätyötä? Aikansa kutakin...
Lomien keskeytys kurjaa, mut ei niin ilman korvausta voi tehdä mikään pulju.
Ehken osaa ongelmaa tässä nähdä, kun en ole elänyt koskaan 8-16 työmaailmassa, vaan vuorotöitä tehden ja silloin on sekavaa monikin asia perheessä halusi tai ei.
 
Oikeesti...Eipä ole tullut ikinä mieleen valittaa miehen TÖISTÄ. Sillä kun maksetaan ruuat, sähköt, vedet, vaatteet, hemmottelut ja ihan kaikki.
Seuraavaks valitat, kun mies makaa sohvalla eikä tee mitään. Sillon varmaan maistuis joku hemmotteluhetki itselleen, ai niin ei olekkaan varaa.
 

Yhteistyössä