Mie tiedän juu, ja tottakai se onkin niin, että syntyvä lapsi on tärkein.
Mutta tän raskausdiabeteksen takia se polikliininen synnytys ei sit onnistu :/
Lasta pitää tarkkailla 2vrk, ja vaikka ne ekat 9h syntymästä on ne kriittisimmät noissa vauvan sokereissa, ja vaikka niissä ei ois mitään pielessä niin se 2vrk on kuulemma oltava sairaalassa.
*huokaus*
Jotain positiivasta on kai sit se, että nyt on kuulemma sit ihan lupa imettää synnytyssalissa... joskin mie oon aina tehny, enkä oo keltään mitään lupaa kysellyt.
Ja sit, kun mie tiedän että joku varmaan kommentoi, että ota levon kannalta ja nauti olosta rauhassa siellä sairaalassa... Niin se vaan on niin vaikeaa... pset kotona pärjää miehen kanssa, mie tiedän kyllä, mutta kun miehellä on oma tyylinsä hoitaa lapset ja koti, niin mie stressaan siellä sairaalassa kotona kasvavasta pyykkivuoresta ja kaikesta tuollaisesta.
Siis tiedän, että lapset saavat ruuan ja pysyvät puhtaina ja perusasiat hoituu isän toimesta, mutta pyykit ym. jokapäiväiset askareet on ja odottaa sit mua.
Eli kun mie tuun kotiin, niin sen lisäksi, että lapset on täynnä kiukku-ikävää, ja tietty jännittyneitä vauvasta jne, mulla ei ainakaan askareet lopu kotiinpäästyä heti alkuun. *nim. en vaan tykkää pyykkivuoresta tka petaamattomasta, tai edes mielestäni "väärinpedatusta" pedistä* :ashamed:
Mutta tän raskausdiabeteksen takia se polikliininen synnytys ei sit onnistu :/
Lasta pitää tarkkailla 2vrk, ja vaikka ne ekat 9h syntymästä on ne kriittisimmät noissa vauvan sokereissa, ja vaikka niissä ei ois mitään pielessä niin se 2vrk on kuulemma oltava sairaalassa.
*huokaus*
Jotain positiivasta on kai sit se, että nyt on kuulemma sit ihan lupa imettää synnytyssalissa... joskin mie oon aina tehny, enkä oo keltään mitään lupaa kysellyt.
Ja sit, kun mie tiedän että joku varmaan kommentoi, että ota levon kannalta ja nauti olosta rauhassa siellä sairaalassa... Niin se vaan on niin vaikeaa... pset kotona pärjää miehen kanssa, mie tiedän kyllä, mutta kun miehellä on oma tyylinsä hoitaa lapset ja koti, niin mie stressaan siellä sairaalassa kotona kasvavasta pyykkivuoresta ja kaikesta tuollaisesta.
Siis tiedän, että lapset saavat ruuan ja pysyvät puhtaina ja perusasiat hoituu isän toimesta, mutta pyykit ym. jokapäiväiset askareet on ja odottaa sit mua.
Eli kun mie tuun kotiin, niin sen lisäksi, että lapset on täynnä kiukku-ikävää, ja tietty jännittyneitä vauvasta jne, mulla ei ainakaan askareet lopu kotiinpäästyä heti alkuun. *nim. en vaan tykkää pyykkivuoresta tka petaamattomasta, tai edes mielestäni "väärinpedatusta" pedistä* :ashamed:
joko kohta synnytys lähenee...oliko sulla niin että menet nopeiden synnytysten takia jo sairaalaan valmiiksi,käynnistykseen?
:heart: Oli vähän
:ashamed: , mutta ku pyykit hoituu kätevästi päiväsaikaan mun toimesta miehen ollessa töissä, niin ei kai ne ohjeet ja puhumiset päähän jää... Vaikka mie aina välillä illalla hihkun, että laita kone päälle tai jotain... niin kohta mie löydän taseni laittamasta, kun mies miljoonannen kerran kysyy, että miten se nyt oli...
