siis aaarrgghh toi lapsi on ollu kohta kaks tuntia kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihme meininkiä. Meillä on Kuha väliin ihan samanlaista ollu esikoisen kanssa. Nyt päälle 2-vuotias poika ja todellaki hermo siinä menee välillä eikä auta vaikka miten laittas netin kiinni ja leikkis ja noin kun sen lapsen ehdot muuttuu koko ajan. Kaikki ei oo aina ihan niinkään yksinkertasta, että "ole sen lapses kanssa" kun se lapsi vaan yleisesti purkaa mieltään tolla kiukuttelulla ja venkoilulla. Ei siinä oleminen auta, ainakaan meidän temperamenttisen kaverin kanssa. Pitää vaan koittaa antaa rauhottua omaan tahtiinsa ja jossain määrin pitää oma pää kylmänä.
 
siis voi hyvänen aika :o
tekö ette ole väsyneitä koskaan? teillä ei ole uhmaikäistä lasta? eikä teistä kukaan varmaankaan ole eronnut lastensa isästä? unohtakaa tää koko ketju!!!! on se kumma kun ei tänne saa tulla purkamaan pahaa oloa!!! ja mä EN istu netissä pitkin päivää,mä käyn tässä vaan välillä,vietän kyllä aikaa lapseni kanssa touhuten.
 
tallu! kiitos vihjeistä,kokeiltu on :) olen ollut päiväkodissa töissä ja siellä oppi kyllä paljon kullan arvoisia kikkoja,mutta ei nekään aina auta :/
kyllä tämä tästä.. :)
 
Mä luulen, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, kun pieni lapsi tulee etähuoltajan luona vietetyltä viikonloppureissulta kotiin. Se ei tietysti paljoa lohduta, mutta lapsi saattaa olla viikonlopusta väsynyt (jos isän luona saa valvoa enemmän), on ollut ikävä äitiä, on vaikeuksia totutella taas kodin sääntöihin (jos isän luona saa tehdä asioita, joita kotona ei saa) jne.
 
On täällä nyt ihme kommentteja taas, ihmisiltä jotka ei edes tiedä toisesta mitään.
Olkaa tyytyväisiä jos aina jaksatte olla kuin aurinkoja, suupielet korvissa aamusta iltaan :flower:
Vähän epäilen kuitenkin että oisko mahdollista :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha:
siis voi hyvänen aika :o
tekö ette ole väsyneitä koskaan? teillä ei ole uhmaikäistä lasta? eikä teistä kukaan varmaankaan ole eronnut lastensa isästä? unohtakaa tää koko ketju!!!! on se kumma kun ei tänne saa tulla purkamaan pahaa oloa!!! ja mä EN istu netissä pitkin päivää,mä käyn tässä vaan välillä,vietän kyllä aikaa lapseni kanssa touhuten.


multa saat kuha sympatiaa. kun luin tuon kuvaukses, niin se olis sopinut mun esikoiseen. sillä erotuksella, että se oli aina semmoinen kun oli ollut äitini luona yökylässä. kai siellä ollut sitten sääntöjä, eli äitini teki aina mulle karhunpalveluksen kun poika oppi jo alle vuode ikäsenä, että se oli kuin jossain ihmemaailmassa, ja kun kotiin tuli niin hermo meni. mies haki sen vaunuilla, ja tuuppas ne eteiseen. siis sälli saattoi istua siinä kolme tuntia, ennenkuin suostui tuleen niistä pois. ei katsekontaktia ei sylii tulemista ei mitään. ja kesti koko viikon palautua. ja sitä kiukuttelua.

kyllä siinä ei kannta muuta kuin mennä lapsen ehdoilla. sen tietää jos joutuu kokemaan vastaavaa. ei siinä leikit, halimiset ja lukemiset auta. ei syömiset, juomiset ei laulut. siinä vain säästää itseänsä kun edes itse järjestää itselleen jotain mielekästä tekemistä.

asiat olis niin helppoja, jos samat säännöt pelais kyläreissuilla. tai että lapsi kävis normaalisti kylässäkin, ettei jäisi yöksi, ettei siitä kyläpaikasta tulis ikäänkuin taivasta lapselle. eli sympatiaa sympatiaa :)
 
Mä luulen, että kommentit on aika ilkeitä siksi, että Kuhan omat kommentit muille, asiassa kuin asiassa, on usein aika kärkkäitä. Tässä on oiva tilaisuus antaa samalla mitalla takaisin...
Koita kuha vain jaksaa! Poika purkaa ikäväänsä; sitä, jota tuntee, kun piti erota isistä ja sitä, jota tunsi, kun oli erossa äidistä. Eiköhän se siitä viikon mittaan muutu paremmaksi. Mutta varaudu ens sunnuntaina voi olla taas sama meno.
Nyt vaan poikaa hellittäväksi ja paijattavaksi, tulee parempi mieli molemmille! :hug:
 
Ensiksikin, mulla ei ole itsellä kokemusta ihmaikäisestä lapsesta.....vielä. Sen verran olen kuitenkin lähipiirin tapauksia sivusta seurannut, että aina ei vaan tosiaan tepsi mikään. Vanhemmilla on tällaisissa tapauksissa lupa olla tosi väsynyt ja neuvoton. Kaikkein masentavinta on se, että ihmiset, joiden lapset eivät vastaavia "kohtauksia" saa, tuomitsevat väsymisen.

Tallun neuvot olivat hyviä. Määrätietoinen pitäisi jaksaa olla. Äitinä sinä päätät, että vaippa vaihdetaan jne. Vaikka sitten huudon kanssa. Mä olen koulutukseltani psykologi ja vaikka en lapsiin olekaan erikoistunut, uskoisin, että lapsesi käyttäytymiseen vaikuttaa se, että hän on juuri tullut isänsä luota. Tai ylipäänsä se, että hänellä on tavallaan kaksi kotia. Pienellä ei ole sanoja tilanteen herättämille tunteille, siksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Hän tarvitsee sinut vaihtamaan ne vaipat, vaikka väkisin, koska se saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. En usko mistään leikeista, palloista ja lauluista olevan perustilanteeseen apua. Lapsen pitää kokea, että sinulla on "homma hanskassa" (niinkuin sulla onkin, olet vaan just nyt väsynyt). Parhaiten näytät sen ottamalla ohjat käsiisi, silläkin uhalla, että siitä seuraa ensin itkua ja huutoa.

Valtavasti voimia sulle ja kaikille muillekin, jotka vastaavia tilanteita kohtaavat. Mulla ne on tosiaan vielä edessä päin, vaikka juuri sain kolmekuisen poikani kamalan huudon jälkeen nukahtamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiedän sinusta melkein kaiken:
Mä luulen, että kommentit on aika ilkeitä siksi, että Kuhan omat kommentit muille, asiassa kuin asiassa, on usein aika kärkkäitä. Tässä on oiva tilaisuus antaa samalla mitalla takaisin...
Koita kuha vain jaksaa! Poika purkaa ikäväänsä; sitä, jota tuntee, kun piti erota isistä ja sitä, jota tunsi, kun oli erossa äidistä. Eiköhän se siitä viikon mittaan muutu paremmaksi. Mutta varaudu ens sunnuntaina voi olla taas sama meno.
Nyt vaan poikaa hellittäväksi ja paijattavaksi, tulee parempi mieli molemmille! :hug:

mun kommentit kärkkäitä? :o on vai :ashamed:
 
Osanottoni! Voin sanoa ymmärtäväni, miltä susta tuntuu. Meillä 5-vuotiaasta on tullut ihan kahjo: tänään se on huutanut kaikesta koko päivän, kutsunut isäänsä ääliöksi (en tajua, mistä on moisen sanan oppinut) ja äsken vielä syljeskeli sisällä. Nyt se on onneksi sängyssä, mutta en kyllä ruvennut tällaisen päivän jälkeen iltasatua lukemaan. Tekisi mieli ostaa sille menolippu jonnekin kauas...
 
Ihana toi "menolippu jonnekin kauas". On jotenkin uskomatonta, miten meidän lapset on meille maailman tärkeimpiä ihmisiä ja silti syövät aika ajoin ihan kaikki voimat....ja enemmänkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Osanottoni! Voin sanoa ymmärtäväni, miltä susta tuntuu. Meillä 5-vuotiaasta on tullut ihan kahjo: tänään se on huutanut kaikesta koko päivän, kutsunut isäänsä ääliöksi (en tajua, mistä on moisen sanan oppinut) ja äsken vielä syljeskeli sisällä. Nyt se on onneksi sängyssä, mutta en kyllä ruvennut tällaisen päivän jälkeen iltasatua lukemaan. Tekisi mieli ostaa sille menolippu jonnekin kauas...

Meidän 4,5v kertoi mun olevan tyhmä paska, kun en antanut roikuttaa pyörän sarvista jotain ihme rautalankametallikorihäkkyräviritystä...

 
Lapsia tehdään ja erotaan ja ei mietitä mikä shokki se lapselle on että perhe repeytyy. Sit ihmetellään kun lapsi käyttäytyy kuin riiviö,kun on just pompoteltu vanhemmalta toiselle. miettikäähän ennen kuin lisäännytte. Tai jonkinlaista tukea edes vaikeessa tilanteessa vois lapsiraukallekin yrittää tarjota netissä purnaamisen ohessa ehkä?
 
Vaikka itse onnellisessa avioliitossa elänkin, niin on kyllä pakko sanoa, että joissain tapauksissa on ero huomattavasti parempi ratkaisu kuin yhdessä jatkaminen. Myös lapsen näkökulmasta. Tottakai se on shokki ja traumaattistakin, mutta vielä traumaattisempaa olisi lapselle elää tulehtuneessa ilmapiirissä kotona vuodesta toiseen. Puhumattakaan niistä kodeista, joissa on väkivaltaa. Ei siis viitsitä arvostella toisten eropäätöksiä, jos emme heidän tianteistaan mitään tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zuzu:
Lapsia tehdään ja erotaan ja ei mietitä mikä shokki se lapselle on että perhe repeytyy. Sit ihmetellään kun lapsi käyttäytyy kuin riiviö,kun on just pompoteltu vanhemmalta toiselle. miettikäähän ennen kuin lisäännytte. Tai jonkinlaista tukea edes vaikeessa tilanteessa vois lapsiraukallekin yrittää tarjota netissä purnaamisen ohessa ehkä?

Elama ei aina mene sen kasikirjoituksen mukaan, ei ainakan sen meidan oman sunnittelmamme.
Joskus aiti-ihmisetkin voisivat tarjota toisilleen kannustavaa vertaistukea, ja jos siihen ei pysty, niin olla ainakin esittamatta ylikarkkaita kommentteja. Musta tuntuu, etta ap kaipaili ihan kannustusta, ja toivoa huomisesta, ei karkasta kritiikkia ja tuomioita lasten tekemisesta harkitsemattomasti.

Kylla taman netin ohessa saa tehtya paljon muutakin kuin vahdattua ruutua.
 
no ehkä tuo alkutekstikin on aika provosoiva (lapsi ollut peräti kaksi tuntia kotona) ja se jo saa lukijan hämmentymään. kyllähän kaikilta hermo joskus palaa mutta oma käytös se sieltä lapsestakin takaisin heijastaa. en tiedä, en väitä olevani asiantuntija mutta ei tuo omakaan 2-vee mikään helppo tapaus ole mutta kyllä leikit tms kutitushalit auttavat kun oikein kiukuttaa, ne vie ajatukset pois siitä kiukusta. mikä toimii toisella ei taas toimi toisella. meillä ei toimi kiroilu ja huuto mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee.
 
Zuzu, mites sun mielestäsi on mahdollista miettiä etukäteen, tuleeko ero vai ei? Miten kukaan voi tuollaisia asioita ennakoida ja sen perusteella päättää, uskaltaako tehdä lapsia?

Uhmasta mulla ei ole kokemusta, kun oma kultu on vielä kovin pieni, mutta jaksamista haluan toivottaa kaikille noiden ongelmien kanssa taisteleville :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aleksia:
no ehkä tuo alkutekstikin on aika provosoiva (lapsi ollut peräti kaksi tuntia kotona) ja se jo saa lukijan hämmentymään. kyllähän kaikilta hermo joskus palaa mutta oma käytös se sieltä lapsestakin takaisin heijastaa. en tiedä, en väitä olevani asiantuntija mutta ei tuo omakaan 2-vee mikään helppo tapaus ole mutta kyllä leikit tms kutitushalit auttavat kun oikein kiukuttaa, ne vie ajatuksaet pois siitä kiukusta. mikä toimii toisella ei taas toimi toisella. meillä ei toimi kiroilu ja huuto mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee.

haluan nyt mainita ettei kukaan vaan luule,että meillä ei kiroilla ja huudeta lapselle. korotan ääntäni ja tiuskin joskus,mutta tänään en sitäkään. meillä ei mitkään halipusujutut auta pätkän vertaa.. poika on tullut äitiinsä,kaipaa hirveästi hellyyttä ja läheisyyttä,mut pitäis osata lukea ajatuksia et osais oikeella hetkellä mennä sitä läheisyyttä antamaan :ashamed:
lähinnä mua väsyttää niin paljon se,että tää sama parin päivän arkeen paluu ruljanssi on jokatoinen viikko käsillä. ja sehän tässä väsyttääkin kun ei sille lapselle voi huutaa ja raivota,vaan täytyy niellä kaikki itsekäs kiukku ja yrittää olla lapselle tuki ja turva. ja se on aika rankkaa tällasessa tilanteessa mikä esim.meillä on.
 
Taitaa lapsi olla vaan väsynyt viikonlopusta. Oletteko kokeilleet viettää rauhallisen loppupäivän kun lapsi tulee isältään kotiin? Esimerkiksi rauhallista kylpemistä ja sen jälkeen rauhallisesti otat lapsen syliis ja hierot kosteusvoidetta jne, syötte iltapalaa ja puette pyjaman ja nukkumaan ajoissa tms.
 
Mä uskon, että se on rankkaa, mutta sä pystyt siihen koska rakastat lastasi. Eikö vaan? Mä olen ihan varma, että se määrätietoisuus ja ne rajat, joita tarjoat lapsellesi nyt, tekevät loppuelämästäsi ihan pikkuisen helpompaa.

Jos menee ihan mahdottomaksi, niin yksi keino on pitää lasta ihan väkisin sylissä, vaikka hän kuinka koettaisi rimpuilla irti. Sitten kun vähän alkaa rauhoittua, voi silitellä hiuksia tai selkää ja alkaa pikkuhiljaa jutella rauhallisesti.

Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kökkönen:
Taitaa lapsi olla vaan väsynyt viikonlopusta. Oletteko kokeilleet viettää rauhallisen loppupäivän kun lapsi tulee isältään kotiin? Esimerkiksi rauhallista kylpemistä ja sen jälkeen rauhallisesti otat lapsen syliis ja hierot kosteusvoidetta jne, syötte iltapalaa ja puette pyjaman ja nukkumaan ajoissa tms.


juu,aina kun poika tulee isiltä,niin ollaan vaan rauhassa kotona eikä lähdetä sinkoileen ja hötkyileen minnekään,rauhallista yhdessäoloa.
väsynythän se on,rankkoja nää vloput sille on,mut minkäs teet.. :ashamed:

ja blueberry,kiitos mukavista kommenteista! :hug:
 

Yhteistyössä