siis huh huh mitä tekstiä vauvan hoitamisesta (koliikki ja uni) uusimmassa v. 2009 kirjassa!!!!!!!!!!!!

[ei voi uskoa todeksi!]

Pipi - sata kysymystä lastenlääkärille kirja, ilmestynyt nyt tänä keväänä kauppoihin. http://www.pokkarit.fi/kirjat/terveyskirjat/Pipi---sata-kysymystae-lastenlaeaekaerille

Melkein putosin tuolilta luettuani sieltä koliikista ja unesta.

Siellä todetaan, että mikäli koliikkivauva ei rauhoitu sylissä, on syytä laskea vauva sänkyynsä, laittaa ovi kiinni ja jättää vauva huutamaan yksin 15 minuutiksi ja vanhemman on syytä keskittyä muihin arkiaskareihin.

Siellä todetaan myös näin, että vauva ei tarvitse enää yösyöttöjä parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ja että suurin osa vauvoista nukkuu jo 4 kk ikäisenä yöt läpensä.

Ja todetaan, että vauvan paikka on vain ja ainoastaan oma sänky ja olisi syytä siirtää vauva 3-4 kk ikäisenä yksin omaan huoneeseen nukkumaan.

Teksteihin ovat perehtyneet lastenlääkärit ja neuvolat.

Just joo....voi elämän kevättä. Että tuli paha mieli tuosta.

 

[Taa]

Kuulostaa oudolle nykysuositusten valossa

 

[nytkypylly]

hmmm, mitäs kummallista noissa neuvoissa on? :xmas:

 

[Emilyn]

15 minuutiksi?? Pari minuuttia voisi ymmärtää, koska joskus vauva saattaakin rauhoittua sinne omaan sänkyyn.. mutta että huutamaan vartiksi

No, onneksi ei tartte välittää siitä mitä joku lastenlääkäri on noista asioista mieltä B)

 

[JosSanon]

 

[ap]

Mun mielestä tämä alla oleva artikkeli (kokonaan linkistä) on hyvä ja näkökulma on oikea. Eli täysin päinvastainen kuin tuossa kirjassa Pipi.

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

[vieras]

hmmm, mitäs kummallista noissa neuvoissa on? :xmas:

Ai mitä kummallista????

 

[ap]

Pahinta on se, että jotkut uunituoreet vanhemmat lukevat vain tuon ja toteuttavat sen. JÄrkyttävää!

 

[Kleopatra84]

Eikö sitä suositeltukaan perhepetiä ja tassuhoitoa?

 

[ap]

Eikö sitä suositeltukaan perhepetiä ja tassuhoitoa?

Tuossa kirjassa ei sanallakaan perhepedistä. Vauva vain ja ainoastaan omassa pinniksessä ja mieluiten 3´-4 kk ikäisenä omaan huoneeseen yksin.

 

[vieras]

Meillä lapsi nukkunut omassa sängyssään aina, vastasyntyneestä lähtien, ekat kuukaudet toki samassa huoneessa vanhempien kanssa. Aina nukkunut hyvin. Persoonakysymys. Huudattamista en hyväksy.

 

[vieras]

Meillä lapsi nukkunut omassa sängyssään aina, vastasyntyneestä lähtien, ekat kuukaudet toki samassa huoneessa vanhempien kanssa. Aina nukkunut hyvin. Persoonakysymys. Huudattamista en hyväksy.

 

[nytkypylly]

hmmm, mitäs kummallista noissa neuvoissa on? :xmas:

Ai mitä kummallista????

täytyy sanoa, et mä en olis pystynyt nukkumaan missään perhepedissä (eikä myöskään mieheni) niin hyvin ja levollisesti, että pystyisin virkeänä hoitamaan vauvaa/esikoista koko päivän.... eli meillä kaikilla perheenjäsenill on aina ollut oma sänky, äidillä ja isillä yhteinen =) mut mä tiedän et mä oon vanhanaikainen :xmas:

 

[ap]

Kirjassa sanotaan myös näin:

" Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on syytä tehdä selväksi, että yöt ovat nukkumista varten ja silloin palvelut eivät pelaa."

Yösyömisten vähentämiseksi muutaman kuukauden ikäistä lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pitempiin syöttöväleihin. Jos lapsi syö tiheästi päivällä, tulee yölläkin nopeammin nälkä."

"Lasta ei tule syöttää joka kerta, kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja kovin tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta"


Huh huh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[hmm]

en sitten tiedä mistä johtuu, mutta kaverin esikoinen oli pienenpänä todella huono nukkumaan ja siirtyi omaan honeeseen vasta 3-vuotiaana (ja huono-unisuus jatkui). pikkusiskonsa laitettiin omaan huoneeseen muutaman kuukauden iässä ja on nukkunut aina paljon paremmin kuin veljensä. siskoa myös "huudatettiin" enemmän, eli hänen joka önähdykseensä yön aikana ei heti reagoitu.

 

[vieras]

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

 

[vieras]

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

 

[vieras]

Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin? Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?

Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204

 

[nytkypylly]

Kirjassa sanotaan myös näin:

" Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on syytä tehdä selväksi, että yöt ovat nukkumista varten ja silloin palvelut eivät pelaa."

Yösyömisten vähentämiseksi muutaman kuukauden ikäistä lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pitempiin syöttöväleihin. Jos lapsi syö tiheästi päivällä, tulee yölläkin nopeammin nälkä."

"Lasta ei tule syöttää joka kerta, kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja kovin tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta"


Huh huh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

hmm ja taas mä sanon, että mitäs kummallista tuossa on :xmas:

terveisin kahden lapsen äiti, jonka vauvat on 7 ja 9-viikkoisina alkaneet nukkua 12h ilman syöttöä...

 

[Milla Makia]

No tuossa kirjassa nyt on tuollainen nakokulma. Eikohan perhepedista loydy oma kirjansa. Mita tuosta suotta keuhkoamaan, jokainen lukekoon oman mielensa mukaista kirjaa. Tai olla lukematta mitaan.

 

[No joo]

Otan kantaa vain tuohon koliikkiasiaan, meidän vauvat on aina nukkuneet HYVIN omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä reilu 1-vuotiaaksi asti.. Mutta tuo koliikki.. Esikoinen huusi meillä JOKA ILTA 4-7h, ihan taukoamatta, mikään ei auttanut siihen huutoon hetkeksikään. Kolmen kuukauden kohdalla lääkärin tutkimuksissa taysissa meillekin lastenlääkäri sanoi, että kun huuto on sitä luokkaa ja mikään ei siihen auta, on oman jaksamisen kannalta ihan hyvä ratkaisu laittaa vauva turvallisesti omaan sänkyynsä ja mennä vaikka ulos kävelemään vartiksi. Ja näin joskus jouduin tekemäänkin, myös suihkussa kävin vaikka vauva vaan huusi ja huusi. Ei ollut vaihtoehtoja kun yksin olin iltaisin miehen ollessa töissä.

 

[vieras]

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Meillä vauva itki ja oli levoton perhepedissä. Kun siirrettiin omaan huoneeseensa, nukkui yöt läpeensä yhdellä syötöllä, eli heräsi vain kun oli nälkä. Kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä ja mustavalkoista.

 

[nytkypylly]

No tuossa kirjassa nyt on tuollainen nakokulma. Eikohan perhepedista loydy oma kirjansa. Mita tuosta suotta keuhkoamaan, jokainen lukekoon oman mielensa mukaista kirjaa. Tai olla lukematta mitaan.

kannatan tuota viimeistä maalaisjärkeä kehiin kukin omalla tavallaan

 

[juupa]

Otan kantaa vain tuohon koliikkiasiaan, meidän vauvat on aina nukkuneet HYVIN omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä reilu 1-vuotiaaksi asti.. Mutta tuo koliikki.. Esikoinen huusi meillä JOKA ILTA 4-7h, ihan taukoamatta, mikään ei auttanut siihen huutoon hetkeksikään. Kolmen kuukauden kohdalla lääkärin tutkimuksissa taysissa meillekin lastenlääkäri sanoi, että kun huuto on sitä luokkaa ja mikään ei siihen auta, on oman jaksamisen kannalta ihan hyvä ratkaisu laittaa vauva turvallisesti omaan sänkyynsä ja mennä vaikka ulos kävelemään vartiksi. Ja näin joskus jouduin tekemäänkin, myös suihkussa kävin vaikka vauva vaan huusi ja huusi. Ei ollut vaihtoehtoja kun yksin olin iltaisin miehen ollessa töissä.

Meidän lapsi huusi 10-12h ja KOSKAAN en silti jättänyt pientä yksin hätäänsä. :/ Itki, mutta edes äitin turvallisessa sylissä. Raukka pien.

 

[vieras]

Meidän lapsi huusi 10-12h ja KOSKAAN en silti jättänyt pientä yksin hätäänsä. :/ Itki, mutta edes äitin turvallisessa sylissä. Raukka pien.

Hienoa, että olet jaksanut.

Kyllä minunkin piti joskus yön pimeydessä jättää vauva hetkeksi makuuhuoneeseen yksin itkemään. En kyllä pitkäksi aikaa jättänyt, mutta minuutiksi-pariksi. Päivisin/iltaisin ei sitä tarvetta tullut, mutta öisin se huutaminen tuntui jostain syystä paljon pahemmalta. Silloin minun piti hetki huokaista, jotta jaksoin taas jaksaa. Minusta se oli kuitenkin paljon vastuullisempaa kuin se, että olisin tullut ärtyneeksi.