Musta on ihan hienoa, että joku jaksaa hoitaa itse vaikka kymmenen vauvan yöheräilyt, mutta jos kaikki eivät jaksa, niin kai jotain sympatiaa saa heittää? Itse muistan (ja on vain yksi) ihan helvetillisen väsymyksen yöheräilyjen aikaan ja todellisen raivon jos mies kuorsasi tyytyväisenä. Vauva ei meillä miehen kuorsaukseen herännyt, minä yleensä heräsin ensin ja ehdin tökätä miestä kylkeen, että KÄÄNNY! Jos vauva nukkui ja itse olisi saanut nukkua, mutta heräsi miehen kuorsaukseen, niin hitto miten otti päähän. Päivällä nukkuminen ei minua ainakaan mitenkään pelastanut tältä yövalvomisen aiheuttamalta väsymyiseltä kun usein nukutin vauvan itse lenkillä kävellen.
Ap:lle tsemppiä, kyllä siitä selviää, eikä tuo heräily kestä iän kaiken! Meillä eka yöuni tuli meikäläiselle tasan 1-v. synttäreiden päätteeksi. Tai slloin lapsi nukkui kahdeksaan ja itse heräsin viideltä, että mitä hittoa?
Sitä tosissaan itse heräilee vain siksikin, että siihen on keho tottunut. 
