L
läksyt
Vieras
eli alkoi hyvin perinteisesti kun kotia tultiin, tenava meinasi vain jäädä pihalle leikkimään ja eikun käsipuolesta kiinni ja sisälle.
Sen jälkeen tenavalle tulikin yks'kaks vessahätä ja tämän jälkeen hän päätti "linnouttautua" vessaan ovien taakse. Muutaman käskyn jälkeen hän tuli onneksi sieltä ulos.
Sitten käskin hänet pulpetin ääreen matikan läksyjä tekemään. Tenava alkoi (minusta) ihan tahalteen laskemaan päin mäntyä. Ja siinä vaiheessa pinnani meni sitten lopullisesti poikki. Aloin karjumaan ja otin hieman tukasta kiinni. Tenava alkoi ulvomaan surkeasti. Mutta tämä kuitenkin tepsi, johan alkoi löytymään oikeita vastauksia tehtäviin.
Noh sitten hän yritti laistaa äidinkielen tehtävät ja karata pihalle väen vängällä. Ja taas käsipuolesta kiinni, "nyt istut takaisin penkkiin". Neljää ekaa kirjoitustehtävää oli (minusta) suht' ok tehty, mutta loput neljä alkoivat olla jo huonompaa käsialaa. ( Toimintaterapeutti vain kirjoitteli eilen reissariin, että pitäisi kiinnittää lapsen käsialaan huomiota, että siitä tulisi siistiä ja luettavaa.) Mutta kun en vain saa lasta paremminkaan kirjoittamaan, niin voi voi. Onneksi hän sentään on alkanut jo kirjoittamaan pienillä tekstauskirjaimilla. Ja kyllä minusta lapsen käsialasta nyt suunnilleen selvän saa, ei se nyt ihan harakanvarvastakaan enää ole - ettei mitään selvää saisi.
Tämän jälkeen lapsi sai palata leikkeihinsä takaisin. Ja nyt illemmalla taas otin läksyt puheeksi, että "eikö nyt ole kivempi leikkiä - kun ei tarvitse miettiä tekemättömiä läksyjä ". Mutta eipä tenava siihen mitään kommentoinut.
Harmi vain kun viime keväänä läksyjen teko jo sujui tosi hienosti. Mutta nyt ollaan taas 0-pisteessä ja alkaa itsellä olla pinna kireällä, että eikö tämä homma jo alkaisi vähin erin rullaamaan paremmin. Ei tämmöinen patistelu ja komentaminen tunnu yhtään kivalta. Pitäisi toisenkin karvaiseen kaaliin mennä perille, että ensin työ (läksyt) ja sitten huvi (leikki). Eikä niin, että koko ilta vain leikittäisiin + läksyt saisi jättää kokonaan tekemättä.
Sen jälkeen tenavalle tulikin yks'kaks vessahätä ja tämän jälkeen hän päätti "linnouttautua" vessaan ovien taakse. Muutaman käskyn jälkeen hän tuli onneksi sieltä ulos.
Sitten käskin hänet pulpetin ääreen matikan läksyjä tekemään. Tenava alkoi (minusta) ihan tahalteen laskemaan päin mäntyä. Ja siinä vaiheessa pinnani meni sitten lopullisesti poikki. Aloin karjumaan ja otin hieman tukasta kiinni. Tenava alkoi ulvomaan surkeasti. Mutta tämä kuitenkin tepsi, johan alkoi löytymään oikeita vastauksia tehtäviin.
Noh sitten hän yritti laistaa äidinkielen tehtävät ja karata pihalle väen vängällä. Ja taas käsipuolesta kiinni, "nyt istut takaisin penkkiin". Neljää ekaa kirjoitustehtävää oli (minusta) suht' ok tehty, mutta loput neljä alkoivat olla jo huonompaa käsialaa. ( Toimintaterapeutti vain kirjoitteli eilen reissariin, että pitäisi kiinnittää lapsen käsialaan huomiota, että siitä tulisi siistiä ja luettavaa.) Mutta kun en vain saa lasta paremminkaan kirjoittamaan, niin voi voi. Onneksi hän sentään on alkanut jo kirjoittamaan pienillä tekstauskirjaimilla. Ja kyllä minusta lapsen käsialasta nyt suunnilleen selvän saa, ei se nyt ihan harakanvarvastakaan enää ole - ettei mitään selvää saisi.
Tämän jälkeen lapsi sai palata leikkeihinsä takaisin. Ja nyt illemmalla taas otin läksyt puheeksi, että "eikö nyt ole kivempi leikkiä - kun ei tarvitse miettiä tekemättömiä läksyjä ". Mutta eipä tenava siihen mitään kommentoinut.
Harmi vain kun viime keväänä läksyjen teko jo sujui tosi hienosti. Mutta nyt ollaan taas 0-pisteessä ja alkaa itsellä olla pinna kireällä, että eikö tämä homma jo alkaisi vähin erin rullaamaan paremmin. Ei tämmöinen patistelu ja komentaminen tunnu yhtään kivalta. Pitäisi toisenkin karvaiseen kaaliin mennä perille, että ensin työ (läksyt) ja sitten huvi (leikki). Eikä niin, että koko ilta vain leikittäisiin + läksyt saisi jättää kokonaan tekemättä.