siis mies rikkoi perheemme koska mä olin hänestä ylimustasukkainen

[rikki]

ja siksi että hänelle iski sitoutumiskammo :headwall:. esikoinen ei oo miehen biologinen lapsi, mutta masuvauva on. kuukausi sitten jätti, meni sillein että aamulla vielä vannoi rakastavansa, ja keskiyöllä lähti.

juuri hiljattain asiasta keskusteltiin.

vähän taustaa, olimme kihloissa yhdessä vaiheessa, mies oli kosinut. sitten hän petti luottamukseni TODELLA PAHASTI, minä jätin miehen, pari viikkoa asioita mietittyäni tajusin että ehkä mä olen tyhmä kun luovutan vaikka rakastan miestä ja lapseni kaipasi kovin häntä.

palasimme siis yhteen, usemman kuukauden sitten odottelin sormusta takasisin(ja ihmettelin kun ei hän puhunutkaan enään minusta tulevana vaimonaan), minä sitten häneltä kysyin asiaa, ja kerroin että se tuntuu pahalta. vastaus oli no musta tuntuu pahalta kun sulla on niin kiire sitoutua(joo kiire, niin oli miehelläkin aiemmin ja vauvakin syntyisi muutaman kk päästä, tietysti mä oletin että toiseen sitoudutaan eikä vaan leikitä kotia), arvatkaa sitten kuinka paljon pelkäsin että jäänkin yksin, että mut jätetään taas, esikoisen isä jätti mut kun odotin lastamme, niinpä siis varsinkin sen illan jälkeen ku mies sanoi tuosta sitoutumisesta, mä olin ihan kauhuissani!! pyöristyvä vatsa allkoi muistuttaa lähestyvästä perheenlisäyksestä, ja mä olin ihan suunniltani, täysin! tottakai musta tuntui pienetkin asiat todella pahalta kun koko ajan muutenkin "odotin" että koska se lähtee, ja varmaan hormonit teki osansa, olin tosi herkää itkee ja ärtymään.


no nyt kun asioista juteltiin viimein mies pyyteli anteeksi. eipä auta enään, jos ollaan erossa mä oon ihan rikki, jos taas yhdessä pelkäisin vaan 100 kertaa enemmän sitä että koska mies kyllästyy ja lähtee. enkä osaa kuin itkeä. mä luulin että mies tajuaa ja että kaikki helpottaa kun mä huomaan että pelkoni jätetyksi tulosta onkin ollut turha. vaan eihän se ollut =(


-ni ja ei tää mieskään oo helppo aina, esim. kerran jätti rakastelun kesken mä aloin itkee niin mies lähti ovesta kävelee ja jätti mut itkemään, tuli seuraavana päivänä takas. ym. sitten hänen ahdistuneisuushäiriö, haittasi aika paljon ns.normaalia elämää. lisäksi lääkeriippuvuus!

ja mut jätettiin vaan pelkoni tähden.

 

[mikrokitumoppi]

En osaa oikein sanoa mitään :hug:

 

[Nyynä]

 

[as if]

No ehkä teidän ei olis alunperinkään pitänyt edes yrittää sitoutua jos "suhde" ollut tollaista pelleilyä...
Tsemppiä vauvan kanssa :hug:

 

[aropupu]

No ehkä oli parempikin, että pääsit miehestä eroon. Tollaset riippuvuuden ei yleensä lupaa tulevaisuudelle mitään hyvää.

 

[Luottamus]

Mun ois vaikee luottaa ihmiseen joka pahan paikan tulleen jättää, ja sitten muuttaa mieltään ja tulee takas. Haluan luottaa siihen että toinen pysyy rinnalla viimeseen asti, ja sit kun se viimenen tulee niin se on sitten moro.

 

[rikki]

no haukkukaa joko mua mun mustasukkaisuudesta, tai kertokaa miten tästä eteenpäin. en mä vois yhdessä ollessa luottaa että mies ei lähde sellastan ongelmien takia, jotka ois ratkaistavissa. en mä voisi luottaa lupauksiin kun ne on ennenkin pettänyt.

mutta rakastan miestä yli kaiken, kukaan ei ole niin hellä kuin hän.. eikä niin ihana lasten kanssa,lapsenikin(kohta 4v) alkoi sanoo itse miestä isiksi, ja kaipaa kovin tätä. ja jotenkin musta tuntuu että tää meidän ero on ihan turha. mutta se luottamus, miten mies jaksaisi sen eteen tehdä tarpeeksi, kun ei jaksanut näköjään mun pelkoanikaan(joo ei kai mun hysteerisyys ollut ihan normimitoissa, mutta ei kai ole normaalia tulla jätetyksi kun odottaa toivottua lasta, niin vaan tulin kerran, ja pelko toisesta kerrasta oli hirveä).

 

[rikki]

hymiö tuli vahingossa.

merileijona mitä tarkoitat pelleilyllä? jos sitä kun jätin miehen pariksi viikoksi, niin se johtui siitä kun mies oli sanonut että rakastaa, ja ettei IKINÄ jätä mua yksin selviämään kahden pienen kanssa(olin just plussannut), ja että haluaa elää meidän kanssa, haluaa olla isä lapsille, ja viikko siitä kun sai tietää että tulee vauva(jota mies todella toivoi, kyyneleet silmissä), niin viikko tuosta mies yritti tappaa itsensä!! =jättää mut yksin selviämään 2pienen kanssa ja lapset ilman isää. voitte uskoo että mun mielentila oli niin sekava tuolloin. siksi jätin miehen, mä en voinut käsittää. tajusin kyllä tehneeni väärin, ja miehelle vissiin kävi selväksi että kyllä mä haluan hänet silti. sen jälkeen mies jätti esim.alkoholin kokonaan pois, eikä ole yrittänyt tehdä itselleen mitään, vaan on kestänyt ahdistuksensa(saa siihen ulkopuolista apua). ja haluaa todellakin ollan hyvä isä vauvalle. ja luvannut käydä auttaa mua mahdollisemman paljon nyt kun odotan. mä en tiedä mitä tehdä..

 

[apsis]

Sun miehes tarvii hoitoa.

 

[Auts]

Ai miehen epätoivoinen teko (itsemurhan yritys) ja syvä ahdistus oli loukkaus SUA kohtaan ja sä rankaisit jättämällä sen yksin sen pahimmalla kriisin hetkellä???????????

Jos minä joskus masentuisin niin pahasti että harkitsisin elämäni päättämistä, ja jos mun mies siinä vaiheessa lähtis läiskimään koska oon loukannu SITÄ, niin silel tielleen sais jäädä!

Yleensä puolisot tukee toisiaan vaikeilla hetkillä, eikä rankaise toista siitä että hänellä on vaikeaa!

 

[Vieras]

Sun miehes tarvii hoitoa.

Aivan ehdottomasti!!!

 

[rikki]

hoidossa se on ollut(ja käy edelleen psykoterapiassa yms). mutta miten tuo nyt liittyy siihen että miten mun nyt pitäisi toimia. tai siihen tekikö mies oikein jättäessään mut tollasten syiden takia? entä voiko mun ylireagoimasta asioihin ymmärtää kun tietää että mut on kerran jo raskaana ollessani jätetty? vai oonko mä vaan ollut syyttä niin kamala että oli ihan oikein että mies lähti? minusta miehen ois kuulunut ymmärtää ja pysyy rinnallani. mutta jonkun mielestä taas mies teki ihan oikein kuka sitä nyt jaksaisikaan ylihysteeristä akkaa pillittämässä pikkujutuista.

 

[janeminttu]

Sinun miesystävällä on ongelmia henkisellä tasolla, ei pysty koko ajan ajattelemaan järkevästi ja olemaan tasapainossa elämän kanssa. Jos aijot jatkaa yhteistä elämää niin siihen kuuluu miehen sairastelut. Ottakaa yhdessä selvää lääkäriltä/ mielenterveystoimistosta mitä apua on saatavilla. Onko miehellä jo lääkitystä? Ahdistus/ paniikikohtaukseen on olemassa lääkkeitä. Tosin sen kohtauksen voi laukaista ihan olematon asia tai tiedossa olevat muutokset elämässä. Ja monesti se olotila on niin tuskainen että itsemurha on monesti mielessä. Pitkä ja kivikkoinen on tie, mutta jos jotakuta rakastaa niin siinä jaksaa vierellä kulkea ja tukea.

 

[rikki]

auts voisi kertoa että mikä sillä miehellä oli yhtäkkiä niin huonosti että piti koettaa itseltään henki viedä? hyäpalkkainen työ mistä tykkäsi, puoliso, pieni poika joka palvoi miestä, ja juuri tullut tieto että kaivattu oma lapsi onkin tulossa. ja sitten luvataan ettei koskaan jätetä yksin ja sit koettaakin tappaa itsensä. (en nyt oikein kyennyt ymmärtämään sitä miksi), mies kun ei oo osannut puhua mulle mistä mä olisin voinut tajuta miksi? tajusin vaan että mulle oltiin puhuttu paskaa ja että sen tähden epä vakaaseen tilanteeseen olisi tulossa vielä vauva. mutta joo kyllä mä tein helvetin väärin!! ajattelin sillloin että en mä halua lastenkaan joutuvan saattaa isäänsä hautaan. ja toisaalta tuli jotenkin sellanen olo että kestäisin mielummin eron mun alotteestani kuin sen että mies vapaaehtoisesti jättää meidät ja tappaa itsensä. ja mä tekisin kaikkeni jos voisin muuttaa tuon, mutta kun en voi.

 

[mun muru]

Jos miehesi olisi terve niin hän kestäisi varmasti sinua Onhan hän kosinut, rakastanut ja halunnut kanssasi vauvan. Koita saada miehesi takaisin mene itse puhumaan synnytyssairaalan päivystykseen hädästäsi tai neuvolaan asap! Tarvitse nyt jonkun ammattilaisen rauhoittamaan itsesi jotta näkisit kirkkaammin mitä sinun tulee tehdä seuraavaksi! Zemppiä sinne!

 

[mun muru]

Lakkaa myös syyttelemästä itseäsi. Toimi! Saat kyllä asiat selkeytmään kunhan saat mielesi kirkkaaksi.

 

[rikki]

janeminttu miehellä on lääkitys ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen(oli jo kun tavattiin, vaikka ei olis ikinä voinut uskoakkaan, enkä tiennytkään niistä hyvin pitkään aikaan jotenkin onnistui salaamaan pitkään että syö niitä! on siis syönyt koko yhdessä olo aikamme, minä vaan sain asiasta tiedon vasta oltuamme yhdessä jo pidemmän aikaa, ja sittenkin mulle ensin annettiin sellanen mielikuva että asiat on hoidossa), mä en ennen tätä ole törmännyt ikinä mihinkään ahdistuneisuushäiriön,joten miten olisin voinut osata toimia oikein miehen koetaessa tappaa itseään? mutta siis tarkoitus oli nyt lähinnä kertoa että ei elämä tuon miehen kanssa ole aina niin helppoa, mutta silti olisin ollut valmis pysymään hänen rinnallaan. mutta hän ei ollut minun

 

[rikki]

palleriina, niinkö meinaat? sait ainakin hetkeksi hymyn huulilleni. voi ollakkin noin, silti luottaminen olisi vaikeaa. niin mutta mites toi miehen yhtäkkinen sitoutumiskammo? en usko että se johtuu noista mielenterveys ongelmista

 

[Hoito]

Sun miehes tarvii hoitoa.

Ja nopeasti.

 

[mun muru]

palleriina, niinkö meinaat? sait ainakin hetkeksi hymyn huulilleni. voi ollakkin noin, silti luottaminen olisi vaikeaa. niin mutta mites toi miehen yhtäkkinen sitoutumiskammo? en usko että se johtuu noista mielenterveys ongelmista

Sen sitoutumiskammo voi kadota jos olet saanut mielenrauhasi ja myös näytät ja kuulostat sille. Vaikea sanoa ulkopuolisena millä syvyydellä menette mutta ei siitä ainakaan haittaa ole jos hän kuulee sinusta vain positiivisessa yhdeydessä. Mitäpä ei nainen onnensa eteen tekisi< Pommita miestäsi kivoilla asioilla ja ehkkä hän näin "tokenee". Toivottavasti en käytä nyt vääriä sanoja tai ilmaisuja tässä. Tarkoitukseni on positiivinen ja uskon todella että hymyssä suin saa kuin taiottua asioita toimimaan ja kertaaminen on opintojen äiti. Älä päästä häntä unohtamaan mihin sinussa hän aikanaan rakastui. Taistele ja käytä aseena kirkasta mieltä!
Ylitä itsesi ja miehen odotukset sinun käytöksestäsi. Ei tuosta ainakaan haittaa tule olemaan.
Kiikkustuolissa et kadu tehtyjä asioita, ainoastaan niitä joita et sitten tehnytkään.