Siis MIKÄ mun lasta vaivaa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaipaan apua, pliis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kaipaan apua, pliis

Vieras
Sillä on pitkin kevättä ollut omituista käytöstä. Itsetunto on aivan olematon, syystä jota en käsitä. Viimeksi tänään kiukustui kun ei saanut jäätelötötterön päältä paperia pois. Alkoi lyömään itseään päähän ja huutamaan miten tyhmä on kun ei edes se onnistu :(
Tässä viime viikolla sitten rohkaistuin kysymään miksi ihmeessä kuvittelee olevansa tyhmä. Lapsen isä muutti pois muutamia vuosia sitten ja on sen jälkeen lähes kokonaan lakannut pitämästä yhteyttä, kysyin luuleeko lapsi että tämä asia johtuu siitä että hän olisi niin tyhmä.. toinen rupesi itkemään ihan hillittömästi ja sanoi että joo :(

Arvatkaa oonko koettanut selittää asioita. Kertonut monet kerrat että isän käytös ei johdu lapsesta, vaan isästä itsestään.. ja että erokaan ei ole lapsen syytä, vaan meidän aikuisten asioita. Sitäkin olen koettanut painottaa, miten kertakaikkisen fiksu, ihana ja rakas lapsi minulle on eikä mikään tyhmä tai osaamaton. Kaikessa olen koettanut kannustaa, kehua ja olla tukemassa.

Mutta alkaa keinot loppumaan . Lapsi vaan sitkeästi kasvattaa itsessään tuntemusta siitä että on tyhmä, mitään osaamaton ja mitätön. Ette usko miten äidin sydän vuotaa verta :(
 
onkohan ollu eskarissa joku tehtävä, jossa mukana perinteinen ydinperhe tms? saattaa laukaista sen tosiasian, että hänellä ei ole sitä isää viemässä kouluun tms. puhu, puhu ja puhu pienen kanssa. ettei vaan joku ois kiusannu, ku ei oo isää....?
 
Toi on se vaikein ikä' pojalle..muut ovat varmaan puhuneet että isän kanssa ostetaan koulureppu,kuljetaan koulureitti tutuksi yms.isä-poika-juttuja. Ja nyt sitte kolahtaa pahasti :( voimia ja haleja sinne!
 
Onko tämä siis normaalia? Tuntuu vain niin kovin kamalalta katsoa vieressä, miten toinen ihan selkeästi uskoo olevansa huono ja arvoton, vaikka asia on kaikkea muuta oikeasti :(
Mutta isän puuttuminen on ollut kyllä pojalle hankala asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko tämä siis normaalia? Tuntuu vain niin kovin kamalalta katsoa vieressä, miten toinen ihan selkeästi uskoo olevansa huono ja arvoton, vaikka asia on kaikkea muuta oikeasti :(
Mutta isän puuttuminen on ollut kyllä pojalle hankala asia.

On se..se ekalle meno muutenki jänskättää ja ei oo kiva kuulla kun muut tekee isiensä kanssa sitä ja tätä.jotkut ottaa sen niin raskaasti,reppanat :(
 
Meillä on nyt eskarin alottava tyttö ja myös samankaltaisia ongelmia..Tyttö aina haukkuu ja arvostelee itseään,sanoo ettei kukan hänestä tykkää,että kaikki vain inhoavat.
Olen kottanu vaan kehua mahdollisimman paljon..
 

Yhteistyössä