mikä tätä lasta vaivaa??

[mam]

valehteli että on ollut kiltti siskolle(joka on alle vuoden vanha),kun sanoin että tiedän että kiusasi siskoa niin sitten kysy multa että mistä mä tiesin. seuraava kysymys oli: äiti mitä mä olisin saanut jos olisin ollut oikeesti kiltti siskolle.

siis ihmisiä ei saa kiusata! miksi toi lapsi kuvittelee että jos käyttäytyy hyvin(siis niinku kuuluu käyttäytyä, ei varmaan oo normaalia että kiusaa, ja kiltti ois vaan jos saa jotain mikä ihme tota lasta riivaa??). mä oon pettynyt ja turhautunut tähän. miten josta kusta jolla on rajat ja rakkautta,johdonmukaisuutta yms kasvaa tuollaiseksi? tai ehkä sillä on isänsä geenit.

 

[vieras]

Jotenkin noi isänsä geenit , kolahti minun korvaan . Eihän teillä vanhemmilla vain ole jotain mistä lapsi ottaa esimerkkiä? Ja toisaalta ekaks tuli mieleen että sanot suoraan ettei siitä palkita jos on kiltti, vaan silloin kaikilla on hyvämieli , hänellä itselläänkin. Siitä sitten voi jatkaa että eikös se ole paras palkinto kun ei tarvi valehdella äidille, pikkusiskoa ei "satu" hänellä itsellään on paljon kivempaa. Ja voithan kertoa että äidit vaan tietää jos jotain on tekeillä.(tällänen on kai sallittua).

 

[yksi vaihtoehto]

Esim. kaikista sosiopaateista 70%lla sosiopaattisuus on tullut verenperintönä.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak06289

Enkä väitä että lapsellasi olisi juuri tämä ongelma kyseessä. Mutta tässä on tästä periytyvyys aiheesta artikkelia.

 

[.]

Esim. kaikista sosiopaateista 70%lla sosiopaattisuus on tullut verenperintönä.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak06289

Enkä väitä että lapsellasi olisi juuri tämä ongelma kyseessä. Mutta tässä on tästä periytyvyys aiheesta artikkelia.

No voi herranen aika. Kyse taisi olla aika pienestä lapsesta, jolle tuollainen käytös on vielä aivan normaalia, kun opetellaan asioita ja haetaan rajoja jne. Eli tuo linkki nyt oli täysi ylilyönti minun mielestäni.

Rupea nyt kohtelemaan lastasi jonain geeni-hirviönä, niin 100% varmasti hänestä sellainen "hirviö" kasvaa. Lapsen kun saa hyvin helposti vastaamaan negatiivisia odotuksia.

Ota positiivinen palkitseminenkin käyttöön. Annat lapsen "huomaamatta" hänelle palkitsemista oikeissa tilanteissa (ei ns.palkitsemisena, vaan luonnollisena tapahtumana). Vaikka halaamista, yhdessäolemista jne. Kyllä sinne päähän pikku hiljaa jää jotain syy-seuraus suhteita. Kun oli siskon kanssa hyvät leikit, niin oli kaikilla mukavaa. Ja kun oli kaikilla mukavaa, niin oli minullakin jne..

 

[yksi vaihtoehto]

Ap sanoi että ei kasvata lastaan huonosti. Onko hän siis mielestäsi huono äiti? uskot mieluummin siihen että hän on epäonnistunut? Minä uskon että geeneistä huolimatta voi silti ainakin vähän vaikuttaa. Mutta on hyvä ottaa huomioon ettei aina se ÄITI ole syypää lapsensa käytökseen. Sehän olisi hirveä ja leimaava ajatus.

Onko esim. autisti lapsen äiti syypää lapsensa tunneköyhyyteen? Voi herranen aika siis sinne vaan itsellesi nimimerkki ".". Aika paksua tekstiä oli sinulla joka leimaa kaikki äidit.

 

[ap]

Jotenkin noi isänsä geenit , kolahti minun korvaan . Eihän teillä vanhemmilla vain ole jotain mistä lapsi ottaa esimerkkiä? Ja toisaalta ekaks tuli mieleen että sanot suoraan ettei siitä palkita jos on kiltti, vaan silloin kaikilla on hyvämieli , hänellä itselläänkin. Siitä sitten voi jatkaa että eikös se ole paras palkinto kun ei tarvi valehdella äidille, pikkusiskoa ei "satu" hänellä itsellään on paljon kivempaa. Ja voithan kertoa että äidit vaan tietää jos jotain on tekeillä.(tällänen on kai sallittua).

ei se isä meidän kanssa asu, ei ole näkynyt(eikä kuulunut) 1v 6kk ollenkaan. mieheni taas on lempeä,hyvä miehen malli. lapsi on 5v. enkä muista omista veljistäni yhtään tälläistä(saattoivat vanhemmiten tapella välillä tai jos suuttuivat niin pienenpänä saatto joskus huitasta tms) mutta kun tämän pojan mielestä kiusaaminen on KIVAA joskus jos lyö tai heittää kengällä esim.miestäni niin saattaa nauraa vaan päälle. ei siis tunnu tämän pojan mielessä miltään jos toista sattuu. ja mua ihan oikeesti turhauttaa,tuntuu pahalta kaikkien vuoksi. sisko ei voi elää näin pitkään, ei oo hauskaa vanhemmillakaan(uuvuttavaa vahtia koko ajan että ei käy mitään) eikä ole kovin ruusuinen tulevaisuus pojallakaan.

biologinen isä oli yhtä tunnekylmä ja itsekeskeinen(ei kyennyt empatiaan ollenkaan)säälittää pojan tulevaisuus jos mikään ei muutu. perheneuvolassa käydään(kaikki mitä tää ehdottaa mitä vois kokeilla on tehty jo aiemmin. mikään ei tehoa josta tulee väkisin mieleen että empatia kyky puuttuu, mitään sääliä ei ilmeisesti tunne, ei hän ei tee mitään väärin. ja hyvänen aika kyllä minusta 5vuotiaalla pitäisi jo jonkinasteinen omatunto olla. tällä ei ole.)

syliä saa, kehuja saa, säännöt on,seuraamukset teoille on ja palkitsemista suoraan ja epäsuorasti on kokeiltu. tulos on se mitä mä saan jos oon kiltti toisille. eikö sen halun pitäisi olla halua tehdä oikein ja halua että toisia ei satu. se on ihan sama mitä sille selittää tai miten reagoin kiusaamiseen kun se jatkuu vaan (se on niin hauskaa pojan mielestä)!! :'(

 

[.]

Ap sanoi että ei kasvata lastaan huonosti. Onko hän siis mielestäsi huono äiti? uskot mieluummin siihen että hän on epäonnistunut? Minä uskon että geeneistä huolimatta voi silti ainakin vähän vaikuttaa. Mutta on hyvä ottaa huomioon ettei aina se ÄITI ole syypää lapsensa käytökseen. Sehän olisi hirveä ja leimaava ajatus.

Onko esim. autisti lapsen äiti syypää lapsensa tunneköyhyyteen? Voi herranen aika siis sinne vaan itsellesi nimimerkki ".". Aika paksua tekstiä oli sinulla joka leimaa kaikki äidit.

Ei ole mielestäni huono äiti. En ole missään kohtaa väittänyt niin! Ei ole mielestäni epäonnistunutkaan. En ole missään kohtaai väittänyt sitäkään! Sanoin nimenomaan, että tuo on varmasti ihan normaalia käytöstä.


Ja en usko siihenkään, että olisin autistisen lapseni aivotoimintaan syyllinen. Tunneköyhyyteen en ole vielä autistisessa lapsessani törmännyt.

 

[Ymmärrystä kehiin nyt.]

Lapsella on välinpitämätön isä. On kokenut vanhempien eron ja ehkä ties mitä muuta on vaivaamassa mieltä. Sitten ihmeytellään, että mikä vaivaa?

 

[yksi vaihtoehto]

Kun olin lapsi niin 2 vuotta vanhemmalla veljelläni oli merkittäviä vaikeuksia tunne-elämässän ja hän oli myös päivittäin poikkeuksellisen väkivaltainen. Meillä juostiin perheterapiassa ( 1980 luku ), veli ja minä emme koskaan olleet samassa hoitopaikassa ( se oli mahdotonta ), veli nauroi aina kun sai minut itkemään, vieläkin kehossani on arpia lapsuudesta kymmenittäin, veljelle ostettiin enemmän leluja ja laitteita kuin minulle ettei hän kiusaisi minua ( se vähensi hiukan kiusaamista kun veli pääsi soittamaan esim. syntetisaattorillaan ), minä olin tietysti kade kaikista laitteista jne.

Oireilin vakavasti murrosiässä ja jo 6 vuotiaana lapsena olisin halunnut muuttaa eri taloon veljeni kanssa, karkailin ja oli vaikea kunnioittaa vahnempia jotka eivät tarpeeksi suojelleet minua veljeltäni. Isäni puolelta on vakavia tunneongelmia suvussa.

Muuten lapsuuteni oli monipuolinen ja sain rakkautta joka päivä. Mutta rakkaus ei pelasta terrorismilta.

Sovimme veljeni kanssa vasta kun olin 18 vuotias.

 

[dsgv]

Mun 8v kyselee, että mitä hän saa jos siivoaa leikit pois, syö kaikki. Mitä saa jos ei lyö pikkuveljeä, siivoaa huoneensa... jne

joo-o, kiitosta ehkä korkeintaan. Leikit siivotaan ihan ilman mitään palkkiotakin

 

[yksi vaihtoehto]

Veljeni diagnoosi 80-luvulla oli "puoliautistinen".
Tuota sadistista käytöstä lukuunottamatta ja terapeutin dissaamista.. Hän oli kuin yksi meistä vain. Tosi normaali ja kavereitakin riitti enemmän kuin edes itselläni.

 

[.]

Veljeni diagnoosi 80-luvulla oli "puoliautistinen".
Tuota sadistista käytöstä lukuunottamatta ja terapeutin dissaamista.. Hän oli kuin yksi meistä vain. Tosi normaali ja kavereitakin riitti enemmän kuin edes itselläni.

Diagnoosi voi olla vääräkin. Autismiin ei kuulu sadistinen käytös. Tai sitten se käytös olisi ollut syytä erottaa oman (muun) diagnoosinsa alle. Mutta varsinkin silloin kaikkea niputettiin.

Mutta selvennykseksi. Uskon, että dg. oli väärä.