Siis miksi? Miksi, miksi, miksi?

[Pieni Lasienkeli]

Täällä ei taaskaan nukuta. |O Ei vaikka yritän mitä.

Laitan sänkyyn, itketään syliä. Otan syliin/viereen nukkumaan, kitistään/kälätetään muuten vaan.

Mutta ei nukuta. Eikä vanhempien anneta nukkua. Ikinä ei voida yöllä nukkua, ei ikinä. Ei ennen puolta yötä. Ei ennen monen tunnin meluamista.

Vittu, mä vihaan tuota 1-vuotiasta. :'(

Edit: Tuo viimeinen lause ei oikeastaan pidä paikkaansa enää. Sitä vaan ei jaksa aina rakastaa lasta, vaikka kuinka haluais. Anteeksi nyt kovasti vaan, että en jaksa olla aina positiivinen.

 

[Tianna]

Onks se jotenkin kipee?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voi rassua... :hug: Siis sinua myös.

Jaksatko vaikka kantaa liinassa, jos lapsi viihtyy siinä? Tai jätä suosiolla "laitan sänkyyn"-vaihe kokeilematta.

Miten mies? Joko on korvatulpat korvissa, eri huoneessa tms?

 

[vieras]

eilen olit kovasti pahoillasi kun miehesi sanoi vihaavansa lasta ja mitäs teet nyt itse..
Pieni hän on vielä, eikä varmasti valvota teitä piruuttaan..
Voimia teille koko perheelle.

 

[Pieni Lasienkeli]

Ei se vaikuta kipeeltä.

Mies on makkarissa, minä olkkarissa. Säästän siltä kitinältä jo ennen kuin tilanne menee sietämättömäksi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos et "nukuttaisi" lasta lainkaan, vaan antaisit olla vaikka sohvalla vieressä ja ihan vain olisitte rauhassa... ehkä se uni pääsisi yllättämään, kun ei tarvitse sitä vastaan taistella.

 

eilen olit kovasti pahoillasi kun miehesi sanoi vihaavansa lasta ja mitäs teet nyt itse..
Pieni hän on vielä, eikä varmasti valvota teitä piruuttaan..
Voimia teille koko perheelle.

No anteeksi nyt kovasti, että hermot meinaa mennä.

 

[äitiii]

Jos et "nukuttaisi" lasta lainkaan, vaan antaisit olla vaikka sohvalla vieressä ja ihan vain olisitte rauhassa... ehkä se uni pääsisi yllättämään, kun ei tarvitse sitä vastaan taistella.

Tämä on tehonnut ainakin meillä, kokeile ihmeessä.

 

[vieras]

eilen olit kovasti pahoillasi kun miehesi sanoi vihaavansa lasta ja mitäs teet nyt itse..
Pieni hän on vielä, eikä varmasti valvota teitä piruuttaan..
Voimia teille koko perheelle.

No anteeksi nyt kovasti, että hermot meinaa mennä.

En minä pahalla sitä sano ja ymmärrän että olette molemmat väsyneitä, mutta yrittäkää jaksaa ja yrittäkää ymmärtää lasta..

 

[Pieni Lasienkeli]

Jos et "nukuttaisi" lasta lainkaan, vaan antaisit olla vaikka sohvalla vieressä ja ihan vain olisitte rauhassa... ehkä se uni pääsisi yllättämään, kun ei tarvitse sitä vastaan taistella.

Niin kai.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Niin kai.

"Yli sieltä, missä aita on matalin..."

Usko tätiä, täti tietää

 

[höppä]

Toi on väsyttävää, eikä sua varmasti lohduta, et meillä tyttö oli n. 1v asti maailman helpoin nukutettava, mut sit sitä saikin muutaman kk nukuttaa iltaisin 2h, ja sama homma uusiksi parin tunnin päästä... Sullekin on varmaan jo käynyt niin et sulla on jo valmiiksi pinna piukeella ku alat nukuttaa mikä ei auta asiaa ollenkaan päinvastoin, mut yritä ottaa rauhallisesti ja ennen kaikkea jaksaa lastasi, yritä olla raivoamatta hänelle (en tiedä onko näin jo päässyt käymään?) vaikka miten tekis mieli. Jaksamista!!!

 

[Pieni Lasienkeli]

eilen olit kovasti pahoillasi kun miehesi sanoi vihaavansa lasta ja mitäs teet nyt itse..
Pieni hän on vielä, eikä varmasti valvota teitä piruuttaan..
Voimia teille koko perheelle.

No anteeksi nyt kovasti, että hermot meinaa mennä.

En minä pahalla sitä sano ja ymmärrän että olette molemmat väsyneitä, mutta yrittäkää jaksaa ja yrittäkää ymmärtää lasta..

Joo joo. Tämä on vaan niin rankkaa.

Miks elämän pitää olla tämmöistä?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joo joo. Tämä on vaan niin rankkaa.

Miks elämän pitää olla tämmöistä?

Ei se aina olekaan. Oletko neuvolasta pyytänyt apua jaksamiseen?

 

[vieras]

eilen olit kovasti pahoillasi kun miehesi sanoi vihaavansa lasta ja mitäs teet nyt itse..
Pieni hän on vielä, eikä varmasti valvota teitä piruuttaan..
Voimia teille koko perheelle.

No anteeksi nyt kovasti, että hermot meinaa mennä.

En minä pahalla sitä sano ja ymmärrän että olette molemmat väsyneitä, mutta yrittäkää jaksaa ja yrittäkää ymmärtää lasta..

Joo joo. Tämä on vaan niin rankkaa.

Miks elämän pitää olla tämmöistä?

Kyllä se helpottaa usko pois, yksi kaunis päivä huomaat että lapsi oppii nukahtamaan itse. Yritä keksiä itsellesi jotain ihan omaa tekemistä päivällä edes hetkeksi niin jaksat paremmin iltahulinoitakin. Tsemppiä!!

 

[nannannaa]

Mie luulen että lapsi ahdistuu kun te ahdistutte ettekä tiedä mitä tehdä.. Ei pahalla vaan tuli tällainen ajatus mieleen :hug: :hug: :hug:

Mitäpä jos puhuisitte miehesi kanssa huomenna asiasta, päättäisitte mitä teette (unikoulu? annatte nukahtaa itsekseen? silittelette uneen? mikä tahansa teille sopii!) ja sitten vain pysytte siinä päätöksessä. Vaikka mikä tulisi. Lapsi näkisi, että TE tiedätte mitä teette, eikä hänen tarvitse päättää sitä. Voi nukahtaa turvallisesti ja hyvin. Tiedän kokemuksesta että se on vaikeaa, esikoinen ei nukkunut koskaan.. Mutta sitten päätin, että nyt meillä nukutaan, vedin läpi äärimmäisen vaikean unikoulun 1-vuotiaalle pojalle. Sitä kesti viikon, huutoa ja väsymystä ja kaikkea. Sen viikon olin poikki, mutta sen jälkeen meillä nukuttiin!!

Tsemppiä! =)

 

[Pieni Lasienkeli]

Toi on väsyttävää, eikä sua varmasti lohduta, et meillä tyttö oli n. 1v asti maailman helpoin nukutettava, mut sit sitä saikin muutaman kk nukuttaa iltaisin 2h, ja sama homma uusiksi parin tunnin päästä... Sullekin on varmaan jo käynyt niin et sulla on jo valmiiksi pinna piukeella ku alat nukuttaa mikä ei auta asiaa ollenkaan päinvastoin, mut yritä ottaa rauhallisesti ja ennen kaikkea jaksaa lastasi, yritä olla raivoamatta hänelle (en tiedä onko näin jo päässyt käymään?) vaikka miten tekis mieli. Jaksamista!!!

Kiitos.

Raivokohtausta ei oo tullut vielä, mutta itkukohtaus kyllä. Asiaa ei yhtään helpota se, että väsyttää ihan tajuttoman paljon (vaikka oonkin nukkunut päikkärit lapsen kanssa) jä päätä särkee niin että ei tosikaan.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Laitapa kamomillateetä itsellesi ja lapselle... Se ei ainakaan vahingoita ketään, mutta saattaa auttaa nukahtamaan. Ja unohda se, että on pakko nukkua... Liika yrittäminen vie voimia ja lapsikin huomaa, että nyt ei ole asiat hyvin. Eikä nukahda.

 

[Pieni Lasienkeli]

Joo joo. Tämä on vaan niin rankkaa.

Miks elämän pitää olla tämmöistä?

Ei se aina olekaan. Oletko neuvolasta pyytänyt apua jaksamiseen?

Meillä on käynyt perhetyöntekijöitä, mutta niistä jäi huonot muistot. Sitäpaitsi, miten ne muka vois näitä öitä helpottaa?

 

[vieras]

Kuinka monet päiväunet teillä nukutaan? kuinka pitkät päikkärit ovat? Mihin aikaan aamulla noustaan?

 

[Pieni Lasienkeli]

Mie luulen että lapsi ahdistuu kun te ahdistutte ettekä tiedä mitä tehdä.. Ei pahalla vaan tuli tällainen ajatus mieleen :hug: :hug: :hug:

Mitäpä jos puhuisitte miehesi kanssa huomenna asiasta, päättäisitte mitä teette (unikoulu? annatte nukahtaa itsekseen? silittelette uneen? mikä tahansa teille sopii!) ja sitten vain pysytte siinä päätöksessä. Vaikka mikä tulisi. Lapsi näkisi, että TE tiedätte mitä teette, eikä hänen tarvitse päättää sitä. Voi nukahtaa turvallisesti ja hyvin. Tiedän kokemuksesta että se on vaikeaa, esikoinen ei nukkunut koskaan.. Mutta sitten päätin, että nyt meillä nukutaan, vedin läpi äärimmäisen vaikean unikoulun 1-vuotiaalle pojalle. Sitä kesti viikon, huutoa ja väsymystä ja kaikkea. Sen viikon olin poikki, mutta sen jälkeen meillä nukuttiin!!

Tsemppiä! =)

Ei unikoulua, ei ainakaan ihan heti. Eilen lopetettiin sellainen, kun se ei tehonnut eikä me jaksettu sitä monen tunnin huutoa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Meillä on käynyt perhetyöntekijöitä, mutta niistä jäi huonot muistot. Sitäpaitsi, miten ne muka vois näitä öitä helpottaa?

Muistatko, kun kerroin, että sain lapset silloin tällöin hoitoon päiväksi, että sain itse levätä ja sama, kun kodinhoitaja kävi meillä? Minä nukuin ja keräsin voimia illaksi. Oma jaksaminen on tärkeä asia, kun ei itse ole aivan hermorauniona unenpuutteesta, jaksaa illalla toimia tyynesti ja päättäväisesti.

Ja se helpottaa myös öitä ja iltoja.

 

[Pieni Lasienkeli]

Kappas, poika nukahti.

Taidanpa minäkin mennä nukkumaan kanssa. Öitä!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei unikoulua, ei ainakaan ihan heti. Eilen lopetettiin sellainen, kun se ei tehonnut eikä me jaksettu sitä monen tunnin huutoa.

Inhottava, raaka ja kamala konsti on viedä lapsi sairaalan unikouluun...

Heka joutui tutkimuksiin ja osastolle suunnilleen vuoden ikäisenä ja kielloistani huolimatta, olivat huudattaneet hänet uneen iltaisin. Kun lapsi tuli kotiin, oli ääni käheä, eikä uskaltanut jättää minua hetkeksikään. Ja nukkui vain kasvot kämmenelläni... Vajaa kolme vuotiaana leikattiin Hekalta risat ja osastolle mennessä hän pysähtyi kuin seinään ja sanoi: "Tämä on paha paikka."

Mutta toiset vannovat sen nimiin...

 

[harmaana]

oisko liian pitkät päikkärit? meillä joskus siirtänyt yöunia myöhemmäksi.