Siis MITEN?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juuei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

juuei

Aktiivinen jäsen
14.02.2005
7 292
0
36
MITEN ihmeessä perjään kahden viikon päästä vauvan ja 2-vuotiaan raivottaren kanssa? Iskä on nyt kotona ja meillä alkaa molemmilla pinna olla lyhyt. \|O

Esikoisella on siis muutenkin uhma ja sitten päälle vielä äiti on vauvassa kiinni. Vauva taas nukkuu huonosti kun isosisko kiljuu täyttä kurkkua vieressä. (huutaa mm sitä, että kädet pitää ulkoilun jälkeen pestä, vaikka ne on tähänkin asti poikkeuksetta pesty. Siis huutaa turhaan.)
Niin ja vaatteet eikä vaippa pysy lainkaan päällä.

Ensi keskiviikkona isäntä on koko päivän pois ja mulla on nyt jo alkava paniikki plus migreenintynkää... :'(
 
kyllä se alussa aika rumpaa oli. Onneks vauva nukkui aika paljon, joten 2veelle jäi aikaa. Otin tämän isomman mukaan touhuihin, toiseen kainaloon imettäessä. melkein koko ajan juttelin isommalle, vaikka hoidin vauvaa. Nyt isompi jo höpöttelee ja hoivaa pienempää sekä juttelevat keskenään. Vauvalla nyt ikää 4kk. =)
 
Meillä taas alussa oli helpompaa, kun vauva vaan nukkui ja söi. Jäi aikaa olla 2 veen kanssa. Nyt pienempi on 4 kk ja ei viihdy hetkeäkään itekseen: koko ajan pitää olla joku ihminen näköpiirissä, muuten tulee parku. Yritän välillä laittaa isosiskon touhuja seuraamaan, mutta kun sisko on niin liikkuvaista sorttia, ettei ole enää minuutin päästä siinä vauvan vieressä leikkimässä.

Minun neuvo on se, että vauva vain "roikkuu päivät mukana". Me elämme aivan samaa arkea esikoisen kanssa, kun silloin kun olin vielä raskaana. Nyt vain on vauva siinä sivussa mukana menossa. Imetän usein lattialla, joten voin leikkiä samalla esikon kanssa. Kun vauva ei syö, makaa hän lattialla tai sylissä meidän touhuja seuraten.

Meillä tosin on siten ollut hyvä tuuri, ettei esikko ole juurikaan ollut mustasukkainen tai muutoin osoittanut mieltään vauvan takia. Normaalis uhmäikä hänellä kyllä on. Välillä molemmat muksut huutaa yhtä aikaa ja silloin täytyy vain päättää, kumpi rauhoitetaan ensin.

Jäät vaan rohkeasti lapsiesi kanssa kotiin!! Pian ihmettelet jo, miten muka pelkäsit, ettet selviytyisi kahden lapsen kanssa (minä aina jaksan ihmetellä, miten aikoinaan aina välillä oli muka niin hankalaa yhden lapsen kanssa kun kaksikin oikeastaan menee ihan helposti...)
 
Onkohan lapsesi ollut hoidossa ennen vauvan syntymää? Itse ajattelen että jos meille tulisi pian vauva niin pitäisin ainakin alkuun taaperoa ehkä kerran viikossa vielä hoidossa. Olisi ainakin yksi hengähdyspäivä ja lapsi saisi leikkiseuraa.
 
Meillä väliin kans kysytään hermoja kun kaksvuotias huutaa ja kiljuu jotakin kun mulla on vauvan vaippa vaihdettavana tai syötettävä. Kyllä tää silti meillä on ihan mukavasti menny vauva nukkuu kohtuullisesti ja on kiltti ja tyytyväinen toisin kuin esikoinen tuon ikäisenä. Nii ja kyllä sitä yksinkin pärjää tartee vaan asennoitua siihen, mun mies on yrittäjä ja on aamu kymmenestä ilta yhdeksään töissä joskus kauemminkin ja on ollu koko ajan esikoisen ja uuden vauvan syntymän jälkeen, et muksujen takia ei oo töistä ollu pois. Raskasta joskus kyllä tää touhu on ja kun kaiken tän lisäks meidän uudes talos tehdään remppaa ja mä sit muksejen kans haen tarvittavia tavaroita peräkärryllä ja ilman. Joskus kyl jos mummuilla on vapaata lykkään ton isomman sinne asioiden hoidon ajaks. Aikansa kutaki.
 
Voi ei!En oikein osaa muuta kuin sanoa että jaksamista!Meillä on täällä 1v2kk ja 3kk ikäiset pojat.Mies on maanviljelijä ja näin kesäaikaan on se kun voisin sanoa että elän kesäleskenä.Meillä on ollut yhtä tuskaa.Monet itkut itketty ja jne.Mutta kyllä sitä kuitenkin ihmeesti vain saa voimaa.Kauheasti vain jaksamista sinne teille! :hug:
 
Meillä oli kuopuksen (nyt 2v) syntymän aikaan 3,5v ja 1v3kk ikäiset sisarukset. Voi sitä karusellia! Nytkin kaikilla kolmella uhma päällä, mutta hengissä ollaan. Voimia - se mikä ei tapa, vahvistaa!

Muista tosiaan, että 2v on tosi pieni ja ymmärtämätön sekä erittäin hellyydenkipeä pakkaus. :)
 

Yhteistyössä