O
Olgaliina
Vieras
En minäkään ymmärrä sellasta liian tarkkaa ja suojelevaa kasvatusta. En edes tiedä osaanko kirjoittaa omia ajatuksiani.
Mutta meillä lapsilla 6v ja 2½v on liuta kalentereita
Itse olen monena vuonna tehnyt tuon 'tavarakalenterin' mistä tulee joistakin päivistä tavaraa ( joulukoristeita, koruja, hammastahnaa, piparimuotteja jne. ) ja joistain päivistä sitten tehtävälappuja ( tonttujen ripustaminen ikkunoihin, pipareiden leipominen, joulukuusen haku, joulukuusen koristelu... ).
Mutta sen lisäksi ostin molemmilla suklaakalenterin. Isompi valitsi joulupukin kuvalla varustetun, pienempi muumikalenterin. Sen lisäksi mummi osti molemmille Hello Kitty suklaakalenterit. Isompi sai postista kuvakalenterin ja pienempi sai kuvakalenterin Seurakunnan kerhosta. Noiden lisäksi mummolta saivat yhteiseksi raaputettavan arvan jota raaputtelevat vuoropäivinä ( tavarakalenterinkin avaavat vuoropäivinä mutta ylläri/tehtävä tulee joka päivä molemmille ). Niin ja sitten on vielä palokunnalta saadut kuvakalenterit molemmilla. Ja yksi postista tullut ilmainen kuvakalenteri jonka avaavat vuoropäivinä
Eli öööö... Molemmilla on 2 x suklaakalenteri, 2 x kuvakalenteri ja niiden lisäksi 3 yhteistä
Meillä on käytössä myös ns. karkkipäivä. Se on perjantaisin ja usein käydään silloin koko perhe yhdessä kaupassa ja lapset saavat valita herkkunsa itse. Saattavat haluta sipsejä ja namit. Isompi tykkää limusta ja usein haluaakin esim. puolen litran hello kitty limsapullon. Pienempi ei juo limsaa olenkaan ja ostaa sitten Mehukatti-pullon tai pillimehun.
Namit ovat usein tyyliin suklaa rusinoita ja tikkari, tai puuha pete karkkiaski ja kinder-patukka tms.
Vaikka ihan itse saavat karkkihyllystä vapaasti karkkinsa useinmiten valita Joskus jos käyn kaupassa ilman lapsia niin ostan oman valintani mukaan.
Mutta tuokaan ei ole meillä niin päivän päälle. Jos satutaan olemaan esim. tiistaina kaupungilla vaikka vaateostoksilla niin saatetaan silloin ostaa namia. Tai jos mennään johonkin kylään missä on namia niin saavat silloin syödä niitä.
Jos isovanhemmat tulevat kylään ja tuovat herkkuja niin saavat niitä yhdessä syödä eikä äiti niitä piilota kaappiin.
Kuitenkin raja on tässäkin
Tälläkin viikolla oltiin tiistaina ostoksilla ja ostin tytöille molemmille omat pienet pussukat irtokarkkeja joita söivät autossa. Ne mitkä jäivät jälelle laittoivat tytöt itse ( kattilakaappiin, näköjään ) jemmaan ja vaikka tuo 2½ vuotiaskin niitä käy päivittäin sieltä kurkkimassa niin kysäisee että "millon on karkkipäivä" ja kun kerron että kuinka monta yötä pitää vielä nukkua niin se ei tuota ongelmaa vaan pieni laittaa kaapinoven kiinni. Isompikin saattaa kysellä että saanko ottaa yhden ja kun sanon että et koska ei ole karkkipäivä niin se on sillä selvä.
Minusta tuo karkkipäivä ja karkkien 'antamattomuus' voi olla oikeasti huonokin juttu. Ne lapset joilla on tiukka karkkipäivä lauantaisin eikä mitään herkkuja koskaan muullon (ja silloinkin äidin valitsema xylitoli-pastilli aski ) ovat varmaan enemmänkin sitten niitä lapsia jotka saavat kaupassa karkkihyllyllä hirveän raivarin kun äiti ei ostakaan tai kun saavat esim. synttäreillä tai kavereitten synttäreillä herkkuja niin syövät sitten ihan hurjasti niitä.
Olen ajatellut ( ja hyväksi havainnutkin ) tämän että ei pidetä sitä karkkia ja niitä herkkuja niin tiukasti omassa otteessa vaan annetaan lapsen itse valita ne namit. On se sitten Mariannepussi tai pieni tikkari ja syödä niitä välillä muulloinkin kuin sillon sovittuna karkkipäivänä.
Meillä on ainakin molemmille lapsille mennyt jakeluun se että niitä karkkeja pääsääntösesti ostetaan silloin karkkipäivänä ja silloin perjantaina saa syödä sen minkä jaksaa ( ruoan jälkeen ) ja loput laitetaan jemmaan ja ne löytyy sieltä vasta seuraavana perjantaina. Eivät hotki kaikkea vaan osaavat itsekin jemmata ne karkit ja odottavat sitten seuraavaa karkkipäivää.
He tietävät että sitä karkkia on ja sitä ihan varmasti saa taas silloin kun on sovittu
Kaupassa jos kysyvät karkkihyllyllä että saavatko ja sanon että ei niin laittavat namit takaisin hyllyyn ilman hermostumista.
Enemmän meillä sitten ehkä on ongelmaa lelujen kanssa Niistäkään ei kumpikaan ainakaan vielä koskaan ole saaneet raivokohtausta mutta isompi jo osoittaa mieltään nenää nyrpistämällä ja valittamalla "Kun en mie koskaan saa". Meillä nimittäin leluja ostetaan lähinnä jouluksi ja synttäripäiväksi jos lelutoiveita on Harvemmin ostetaan kaupasta leluja, kirjoja tms. hetken mielijohteesta ja se sitten aiheuttaakin tuon marinan kun kieltäydyn ostamasta. Tietävät ettei sitä saa nyt eikä varmaan seuraavallakaan kerralla.
Mutta meillä lapsilla 6v ja 2½v on liuta kalentereita
Itse olen monena vuonna tehnyt tuon 'tavarakalenterin' mistä tulee joistakin päivistä tavaraa ( joulukoristeita, koruja, hammastahnaa, piparimuotteja jne. ) ja joistain päivistä sitten tehtävälappuja ( tonttujen ripustaminen ikkunoihin, pipareiden leipominen, joulukuusen haku, joulukuusen koristelu... ).Mutta sen lisäksi ostin molemmilla suklaakalenterin. Isompi valitsi joulupukin kuvalla varustetun, pienempi muumikalenterin. Sen lisäksi mummi osti molemmille Hello Kitty suklaakalenterit. Isompi sai postista kuvakalenterin ja pienempi sai kuvakalenterin Seurakunnan kerhosta. Noiden lisäksi mummolta saivat yhteiseksi raaputettavan arvan jota raaputtelevat vuoropäivinä ( tavarakalenterinkin avaavat vuoropäivinä mutta ylläri/tehtävä tulee joka päivä molemmille ). Niin ja sitten on vielä palokunnalta saadut kuvakalenterit molemmilla. Ja yksi postista tullut ilmainen kuvakalenteri jonka avaavat vuoropäivinä
Eli öööö... Molemmilla on 2 x suklaakalenteri, 2 x kuvakalenteri ja niiden lisäksi 3 yhteistä
Meillä on käytössä myös ns. karkkipäivä. Se on perjantaisin ja usein käydään silloin koko perhe yhdessä kaupassa ja lapset saavat valita herkkunsa itse. Saattavat haluta sipsejä ja namit. Isompi tykkää limusta ja usein haluaakin esim. puolen litran hello kitty limsapullon. Pienempi ei juo limsaa olenkaan ja ostaa sitten Mehukatti-pullon tai pillimehun.
Namit ovat usein tyyliin suklaa rusinoita ja tikkari, tai puuha pete karkkiaski ja kinder-patukka tms.
Vaikka ihan itse saavat karkkihyllystä vapaasti karkkinsa useinmiten valita
Joskus jos käyn kaupassa ilman lapsia niin ostan oman valintani mukaan.Mutta tuokaan ei ole meillä niin päivän päälle. Jos satutaan olemaan esim. tiistaina kaupungilla vaikka vaateostoksilla niin saatetaan silloin ostaa namia. Tai jos mennään johonkin kylään missä on namia niin saavat silloin syödä niitä.
Jos isovanhemmat tulevat kylään ja tuovat herkkuja niin saavat niitä yhdessä syödä eikä äiti niitä piilota kaappiin.
Kuitenkin raja on tässäkin
Tälläkin viikolla oltiin tiistaina ostoksilla ja ostin tytöille molemmille omat pienet pussukat irtokarkkeja joita söivät autossa. Ne mitkä jäivät jälelle laittoivat tytöt itse ( kattilakaappiin, näköjään ) jemmaan ja vaikka tuo 2½ vuotiaskin niitä käy päivittäin sieltä kurkkimassa niin kysäisee että "millon on karkkipäivä" ja kun kerron että kuinka monta yötä pitää vielä nukkua niin se ei tuota ongelmaa vaan pieni laittaa kaapinoven kiinni. Isompikin saattaa kysellä että saanko ottaa yhden ja kun sanon että et koska ei ole karkkipäivä niin se on sillä selvä.Minusta tuo karkkipäivä ja karkkien 'antamattomuus' voi olla oikeasti huonokin juttu. Ne lapset joilla on tiukka karkkipäivä lauantaisin eikä mitään herkkuja koskaan muullon (ja silloinkin äidin valitsema xylitoli-pastilli aski ) ovat varmaan enemmänkin sitten niitä lapsia jotka saavat kaupassa karkkihyllyllä hirveän raivarin kun äiti ei ostakaan tai kun saavat esim. synttäreillä tai kavereitten synttäreillä herkkuja niin syövät sitten ihan hurjasti niitä.
Olen ajatellut ( ja hyväksi havainnutkin
) tämän että ei pidetä sitä karkkia ja niitä herkkuja niin tiukasti omassa otteessa vaan annetaan lapsen itse valita ne namit. On se sitten Mariannepussi tai pieni tikkari ja syödä niitä välillä muulloinkin kuin sillon sovittuna karkkipäivänä.Meillä on ainakin molemmille lapsille mennyt jakeluun se että niitä karkkeja pääsääntösesti ostetaan silloin karkkipäivänä ja silloin perjantaina saa syödä sen minkä jaksaa ( ruoan jälkeen ) ja loput laitetaan jemmaan ja ne löytyy sieltä vasta seuraavana perjantaina. Eivät hotki kaikkea vaan osaavat itsekin jemmata ne karkit ja odottavat sitten seuraavaa karkkipäivää.
He tietävät että sitä karkkia on ja sitä ihan varmasti saa taas silloin kun on sovittu
Kaupassa jos kysyvät karkkihyllyllä että saavatko ja sanon että ei niin laittavat namit takaisin hyllyyn ilman hermostumista.
Enemmän meillä sitten ehkä on ongelmaa lelujen kanssa
Niistäkään ei kumpikaan ainakaan vielä koskaan ole saaneet raivokohtausta mutta isompi jo osoittaa mieltään nenää nyrpistämällä ja valittamalla "Kun en mie koskaan saa". Meillä nimittäin leluja ostetaan lähinnä jouluksi ja synttäripäiväksi jos lelutoiveita on Harvemmin ostetaan kaupasta leluja, kirjoja tms. hetken mielijohteesta ja se sitten aiheuttaakin tuon marinan kun kieltäydyn ostamasta. Tietävät ettei sitä saa nyt eikä varmaan seuraavallakaan kerralla.
