siis voi HELVETTI TOTA kakaraa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ärtynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ärtynyt

Vieras
mä koetin vähän aikaa levätä. niin vittupää tulee pistää ruudun piemeäksi koneesta,kiellän. mulla soi puhelin kakara alkaa hakkaa näppäimistöä. heittää hiiren. ei usko millään heittelee kaikki tavarat mua päin, jopa painavan kirjan!! nauraa vaan kun kiellän nauraa kun suutun! jatkaa samaa!! ei lopta millään. musta äidilläkin on oikeus joskus istuu rauhassa!! miksi vitussa mulla ei ole????

vien sen makkariin ja pidän oven takana kun mikään muu ei lopettanut sitä älytöntä toimintaa. päästän hetken päästä pois kun oon ite rauhottunut ja sama jatkuuu ja jatkuu!! mun oli pakko teljetä se makkariin uudestaan ja soittaa miesystävälle että mä en jaksa tällästä arkea. mun niin teki mieli antaa selkäsauna tolle ekaa kertaa elämässäni.

onko muiden arki tällästä?? hetkeäkään ei saa istua rauhassa ku kakara alkaa älytömän kiusanteon!! :kieh: mä niin kiehun!! miksi tää on aina niin vaikeaa? miksi tää ei helpota???? niinku joku joskus sanoi että helpottaa ku tulee ikää mutta toi menee hirveämmäksi vaan. tätä menoa en voi enään sanoa kohta rakastavani tota.
 
Joka kerta kun vähänkin tekee jotain kiusaa niin jäähylle sinne makkariin ja pois ei pääse ennenkun on rauhottunut ja päälle miettinyt asiaa pari minuuttia. :hug: äidille.
 
oikeesti tarviiko jokaikisen äidin joka helvetin minuutti viihdyttää vielä 4v vanhaa lstaan??? miks toi ei voi hetkeäkään leikkii kotona ollessa itsekseen??? hoidossa kyllä leikkii ittekseen pitkiä aikoja! oli sitten missä/kenellä tahansa hoidossa mä en jaksa!
 
Luulin ensin, että 1-2-vuotiaasta kyse.

No tuota, mulla neljä muksua ja sen voin sanoa, että heistä on seuraa toisilleen. Jos olisi vain yksi, olisi varmasti tylsää ja kaipaisi enemmän vanhempansa tai toisen lapsen seuraa. Kyllä minäkin siis leikin, askartelen, ulkoilen jne. lasten kanssa, mutta ei sekään aina riitä ja auta armias kun kaikki alkavat kiivaasti vaatia huomiota. Ei lapsi osaa vielä ajatella, että "nyt äiti piirteli kanssani tunnin ja pelasi pelejä toisen tunnin, annanpa äidin levätä nyt", valitettavasti ei mene noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna1980:
mulla on sitten kovat ajat edessä kun lapsi täyttää vasta vuoden..jaiks :kieh:

Mutta onhan noissa isommissakin puolensa. Ovat itsenäisempiä, ymmärtävät puhetta, osaavat ilmaista itseään paremmin jne... :) Ainakin ite ootan, että nuo 1v 3kk vanhat kaksoset olisivat 3-4v. :D Esikoinen 4v 9kk ja onhan siinäkin vielä hommaa, mutta tulee verrattua noihin kaksosiin ja 2v 8kk vanhaan usein ja kaikissa noissa ikäluokissa on kyllä omat hyvät ja huonot puolensa. :)
 
Haukut lastasi vittupääksi, häpeäisit!! taitaa olla se miesystävä nyt tärkeämpi kuin oma lapsesi ja lapsi kyllä vaistoaa sen!! Vietä enemmän aikaa lapsesi kanssa ja siis VIETÄ AIKAA äläkä ole jatkuvasti koneella tai puhelimessa!! Koeta olla aikuinen!!! Suututtaa tuollaiset äidiksi itseään kutsuvat!!
 
mä luulen että sun lapsesi kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä... Mulla 4,5v lapsi ja ilmenee tuo "puute" tuollalailla just. Koko aikaa ei tartte tuon ikäistä viihdyttää, mutta kaipaa kyllä paljon huomiota tekemisilleen. Kehu ja huomioi. Meillä on aamusta iltaan kaamea papatus käynnissä, siitä kaipaisin lepoa |O :xmas: Ei hiljaista hetkeä kun neiti on hereillä. Täällä oli eilen linkki noille MLL :n (mannerheimin lastensuojeluliitto) sivuille, siellä tietoa eri-ikäisten lasten vaiheista, ja hyvin pätee meidän tyttöseen. Olen nyt loman aikana pyrkinyt ulkoilemaan lapsen kanssa paljon , samalla voin itse ulkoilla ja nauttia auringosta. On myös tapailtu lapsen leikkikavereita, se tuo kaivatun hengähdystauon B) Kun haluan levätä tai olla ns rauhassa hetken, kerron siitä lapselle. "nyt äiti haluaa hetken olla rauhassa, mitä haluaisit sillä aikaa tehdä; katsoa dvd:tä tai piirtää tai mitä? " Usein saan olla sen aikaa itsekseni kuin tarvitsee. Tämä vaatii kyllä sen, että olen aiemmin päivän aikana antanut lapselle "laatuaikaa" tai on oltu kavereitten kanssa touhuamassa puistossa, uimarannalla tai kaupungilla pyörimässä jotta lapsi jaksaa touhuta yksinään. Mutta olen hyväksynyt sen, että se oma aikani alkaa vasta sitten kun lapsi on nukahtanut, valitettavasti. On vaativaa olla yksin tuon ikäisen lapsen kanssa, minulla on kyllä mies jakamamassa arkea, mutta yleensä minä olen se, joka lasten kanssa viettää päivät ja illat. (mies on yrittäjä ). Voimia sinulle. Muista että olet sille lapselle se kaikkein tärkein ja rakkain tässä maailmassa, eikä hän pahuuttaan hae huomiotasi :heart: Kyllä itselläkin on noita "mustia" hetkiä, mutta kun katson lastani, hellyn. On se niin nätti ja ihana vaikka kiukuttelee ja tekee välillä hölmöksiä. Lapsen kasvaessa ne ongelmat muuttaa muotoaan ja kokoaan. 10v kuluttua ihmettelet minne nämä vuodet katosivat ja voit jopa harmitella, mikset silloin aiemmin osannut ymmärtää ja jaksanut. Näin kävi itselleni, tuon nykyisen murrosikäisen kohdalla. Se on saanut asenteeni tuota uhmaikäistä kohtaan vähän rennommaksi B) :hug:
 

Similar threads

Yhteistyössä