Nää kaikki kuulostaa kovin tutulta.
Meillä 4½-vuotias poika, joka oli jo vauvana itkuinen. Mikään ei kelvannut eikä missään ollut hyvä olla, elettiin kahden tunnin pätkissä, sen aikaa vauva jaksoi olla ilman rintaa/pulloa. Mutta siitäkin ajasta puolet hän huusi, ainakin puolet.
Lähti liikkeelle aikaisin, puhe tuli myöhässä (n.3-vuotiaana). Edelleen on pari kirjainta hukassa. Hiusten leikkaaminen on ihan kauheaa, huutaa ja kiljuu. Ei oo koskaan viihtynyt sylissä, halaa hyvin harvoin, suukottaa harvoin myös.
Menoa ja meininkiä riittää, empaattisuutta löytyy ehkä pienen viirun verran, mutta ei läheskaan niin paljon kuin sisaruksillaan. Ei osaa käsittää, miksei voi lyödä tai potkia. Keskittyä jaksaa palapeleihin, tylsistyy hetkessä kaikkeen ja odottaa koko ajan että pitäis tapahtua enemmän ja enemmän. Raivostuu, jos ei saa mitä haluaa.
Neuvolassa ollaan puhuttu, että ei jaksa keskittyä ja on vilkas, mutta heidän mielestä kaikki ok kun jaksoi tehtäviin keskittyä hyvin. Ite taas on jo vauvasta asti jotenkin vaistonnut, ettei poika ole "normaali", ja että jokin on vialla. 5v. neuvolassa otan viimeistään asian uudelleen puheeksi. Olis kiva käydä jossain, ja saada purkaa näitä oloja ja ehkä myös tietoa onko kyseessä vain vilkas yksilö, vai onko taustalla jotain muuta.
Vaikea tilanne.
nyt kyl näyttää siltä että sitä vikaa on mussa vaikka muille jakaa.
