sikiö olikin kuollut jo pari vkoa sitten

[paksukainen]

Takana on varmasti tähän astisen elämäni rankimmat päivät. Menin ensimmäiseen neuvolaan torstaina. Viikkoja piti olla 10+3 ja olin käynyt alkuraskauden ultrassa yhdeksännellä viikolla, jolloin kaikki oli kunnossa. Masun päältä ultralla ei sykettä saatu ja niin marssin oitis yksityiselle vaginaultraan. Siellä suru-uutinen, jota en ollut suostunut vielä todeksi uskomaan, vahvistui.Sisälläni oli kuollut sikiö. Oli ollut jo ehkä pari viikkoa. Sikiön kehitysaste oli kahdeksan-yhdeksän viikkoa Eli elämä oli lakannut melkein heti ensimmäisen ultran jälkeen. Tuntui kauhealta ja tuntuu edelleen. Oli kuulemma tilastollisestikin epätodennäköistä, että sikiö oli kuollut, vaikka syke oli kertaalleen ollut yhdeksännellä viikolla kunnossa.

Minulle sanottiin, että kaavintaa pitää odottaa TIISTAIHIN (siis silloin oli torstai) soitin äitipolille perjantaiaamuna ja vaadin päästä sinne ja viimein pääsinkin. KOko päivä piti vain odottaa ja vasta viideltä kaavinta tehtiin. Mutta onneksi silloin. Pääsin illalla tyhjänä, kipeänä ja turrana pois.

Vieläkään ei tunnu kummoiselta, mutta mielestäni pääasia on, että kuollut sikiö on pois sisältäni. Se tuntui kamalalta.

Vuodatin jo tämän kaiken tuonne odotuspuolelle, jossa olin ensihätään muiden neuvoja kysellyt. Kerroin nyt kuitenkin teillekin, koska olette samanlaista kokeneet. Miten tästä päästään eteenpäin.
Syytä sikiön kuolemalle tuskin löytyy koskaan, mutta miten ikinä uskaltaa yrittää uutta, vaikka syli aivan huutaa vauvaa.
Nyt vasta ymmärrän, kuinka suuria lahjoja lapset ovat, onneksi itselläni on yksi nelivuotias poika ennestään ja ihana mies, joka oli koko kaavintapäivän ja nytkin rinnallani.

p.s. yksi kysymys. Miten voi olla mahdollista, että vuotoa ei enää juurikaan tule, vaikka kaavinta oli eilen illansuussa? Sanoivat sen kestävän pari viikkoa...

 

[metsänneito]

hei....

ja otan osaa :hug: luin kirjoituksesi jo odotus-puolelta ja tulin heti tänne... sanoja ja vastauksia ei näissä asioissa tahdo löytyä mistään, mutta aika ja puhuminen on se mikä auttaa eteenpäin. Surusta ja pahasta olosta tiedän sen verran, että itselläni on ollut keskenmeno ja viimeksi oli tuulimuna-raskaus, joka kaavittiin vkolla 10. Tapahtumasta on nyt parisen kuukautta, ei kovin paljon.... silloin tunteet olivat todella pinnassa lähes koko ajan. Ensin oli suuri ilo siitä että taas odotan, pitkän toivomisen jälkeen... sitten kun ultrassa vahvistui että sikiötä ei ole vaan kaksiosainen raskaussäkki, niin itkulla ja surulla ei ollut rajaa...

Yritän tässä sanoa että itke niin paljon kuin itkettää, puhu sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa tunnet että on hyvä puhua. Käsittele myös miehesi kanssa tunteita... tee asioita, joista tulee edes vähän hyvä olo.... pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan eteenpäin.
Halaus ja voimia sinulle.... :'( :hug:

Lisään tähän vielä pari tekstiä, jotka sain kun olin todella maassa...

on hyvä olla surullinen silloin kun surettaa eikä väkisin yrittää painaa sitä tunnetta pois. suru parantaa, se on tunne, joka ilmaisee jotain sellaista mikä olisi tärkeää mutta on poissa.

kaikkiin menetyksiin kuuluu sekä suru, murhe, viha ja epätoivo. ne kaikki tunteet on hyvä käydä läpi, mutta mihinkään tunteeseen ei saa juuttua, jotta antaisi taas uudelle onnelle tilaa kun sen aika on.
_____________________________________________________

"Olen itkenyt lakkaamatta, läpi päivän keväisen,
ja minun sydämeni tuska, on vuoren korkuinen.

Mutta pieni lintunen lensi, minun ikkunani taa,
ja se lauloi hurmaantuneena, ja sen riemua helisi maa.

Oi jumala, sydämessäni on aivan pimeää,
ja kuitenkin peipponen lauloi, en voi sitä ymmärtää!"
-Saima Harmaja-

-mittari-

 

[Hannis81]

:hug: Voimia sinulle!

Mulla todettiin tuulimuna 10+1 ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys heti seuraavana päivänä. Mulla oli helpottunut olo kun se jokin mikä oireita siellä aiheutti tuli ulos koska oireet eivät olisi koskaan johtaneet mihinkään. Mulla alkoi jälkivuoto vasta kolmen päivän kuluttua tyhjennyksestä ja on nyt jatkunut viikon verran. Tosi niukkaa.
Mutta ymmärrän sun tunteita erittäin hyvin vaikka mun sisällä ei mikään koskaan alkanutkaan kehittyä!

 

[kokenut myös]

Ikävä kuulla ettei raskaus ollut jatkunut.

Itselläni oli myös aikaisemmin tyly tuomio ensimmäisessä ultrassa. Sikiö oli ullut kuolleena 2 vko.
Onneksi pääsin samana päivänä kaavintaan.
Kuulostaa julmalta sanoa että kannappa vielä kuollut sikiö, emme ehdi tekeen kaavintaa.

Kysymykseensi. Verenvuoto on varmasti yksilöllistä. Itselläni se hiipui päivän sisällä.

Ajan kanssa selviää menetyksestä ja jaksaa taas olla positiivinen.
:hug:

 

[elli777]

voimia sulle, tiedän kokemuksesta että rankkaa on vielä pitkään, mulla oli 2 vuoden yrittämisen jälkeen keskenmeno vk 8 , joka huomattiin viikolla 10, ja jouduin odottamaan kaavintaa viikonlopun yli, joka oli tosi raskasta, mutta onneksi mullakin on 5-vuotias poika joka palautti maanpinnalle aika äkkiä. Mulla oli viimeviikolla jälkitarkastus, ja lääkäri sanoi että kyllä se vielä tulee uuusikin raskaus, koska keskenmeno on kuitenkin merkki siitä että voit raskaaksi tulla, vaikka eihän tämä tässä hetkessä yhtään lohduta, mutta voimia :hug:

 

[paksukainen]

Kiitos teille kaikille lohdun sanoista. Erityiskiitos sinulle mittari. Saima Harmajan runo oli uskomattoman sopiva, vielä vain ei ole se päivä, että olisin kuullut peipposen laulavan, mutta ehkä se laulaisi, jos jaksaisin kuunnella.

Olo on ehkä hitusen parempi ja välillä jaksan jo toivoa kuukautisten tulevan ja mietin, että koska uskaltaa yrittää seuraavaa raskautta. Osaatteko neuvoa tai kertokaa omia kokemuksianne?

Aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille!

 

[Kuutar79 harmailee]

Moi..

Olen seurannut tätä sinun lohdutonta tarinaa täällä ja odotuksen puolella.

Tiedän, ettei mitkään sanat riitä tällä hetkellä kuvaamaan sitä pahaa oloa, jota kannat...
Mulla oli kamala pelko keskenmenosta ja neuvolasta sanottiin, että jos niin on käydäkseen, niin niin käy, en minä, eikä kukaan muu pääse sen asian edelle.

Siihen on olemassa jokin syy, vaikka ihmismielen ois vaikea ymmärtää mikä sellainen syy voisi olla.. En minä ainakaan ymmärrä miksi pieni elämän liekki sammuu ennen kuin ehti kunnolla edes syttyäkkään.

Mutta nyt sinun vaan pitää jatkaa eteenpäin, niin vaikealta ja mahdottomalta kuin se ehkä just nyt tuntuukin. Sinun sylisi on tyhjä, mutta sitä varten on olemassa lapsi , joka sen täyttää..
Uutta vaan heti yrittämään, vaikka se ei tätä menetystä tuokkaan takaisin.
Kaikkea hyvää ja parempaa jatkossa ja toivottavasti tulet pian takaisin odottajien pariin!!! Jään pitämään sinulle peukkuja ja toivon ,että "tapaamme" pian muuallla kuin täällä.

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: