sinkuksi taas...(?)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja n77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

n77

Vieras
Taasen täällä sekkailen kahden päivän itkukohtausten jälkeen, ihmissuhde sitten päättyi eilen näillä näkymin lopullisesti... Kuukausina mitattavissa tämä suhde.

Mies oli pitkään musta kiinnostunut, alkutaipaleella vain yhtä jos toista oli meidän välissä ettei onnistunut aikasemmin tämä meidän juttu. Kun lähdimme suhteeseen mies ihana ja puhui/tekstitteli kuinka olen ihana ja ei ole koskaan vastaavaa tunnetta tuntenut kuin mun kanssa. Meni eiliseen asti hyvin, vaan lomat sotkenut ettemme ole nähnyt kuin parin viikon välein (aikaisemmin hän n.2v sinkkuna ja minä 5) Puhuimme suhteen alussa kuinka olisi hyvä painella jarrua välillä, ettei tule ""ahdistusta"" jos koko ajan pitkän sinkkuajan jälkeen oltaisiin yhdessä.

Puhelimessa sitten kolmen päivän näkemättömyyden jälkeen ei ollutkaan halukas yhtäkkiä näkemään, vaikka nämä päivät pidetty tiiviisti yhteyttä tekstareitse ja puhelimitse... Halusi miettiä asioita - siinä vaiheessa jo tiesin vanhasta kokemuksesta että ei hyvältä kuullosta, tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, se oli shokki eilen.

Tuli sitten illalla käymään kuitenkin kun sai mut jo puhelimessa itkemään, kertoi kuinka hänen mielestään suhde ei etene ja hänestä tuntuu että haluaisin enemmän kuin hän pystyy antamaan mulle - enhän mä muuta halua kuin hänet*! Sanoinkin että siksihän mä hänen kanssaan haluan just olla kun hän on se mitä haluan... Väitti kuitenkin edelleen, että ei ole riittävä hänen panoksensa. Hän pitää musta edelleen, välittää kovastikin mutta ei tunne pystyvänsä olemaan oma itsensä... (tuli heti mieleen, että olen muutaman kerran mennyt sanomaan hänen baarissa käymisestään joka viikonloppu ja ryyppäämisestä kavereidensa kanssa - minä teen samaa kyllä myöskin/ollut mukana, mutta niinkuin hänkin on itse todennut myös itsestään; en tykkää molempina päivinä käydä...)

Itkettiin sitten molemmat, hän halusi halata pitkään ja pitää kiinni - sanoi, ettei halua mua kokonaan menettää... Yritin kysyä mitä hän tarkoittaa, ei tiennyt enää itsekkään. Sanoi, että on ihan sekasin... Laittoi aamuyöllä viestiä, ettei nukuta ja on kirjoittanut mulle monta viestiä ja pyyhkinyt sitten pois... Minä en ole nukkunut myöskään silmällistäkään ja itkettää koko ajan - pala on kurkussa eikä lähde kakomallaakaan. Sanoi mies vielä lähtiessään kyyneleitä pyyhkien että tulee taatusti katumaan mun jättämistä vielä monta kertaa - siinä sitten tyhmänä kysyen miksi sitten haluaa kuitenkin tehdä näin... kuulemma mun parhaakseni. En ymmärtänyt sanaakaa. Haluaisi olla ystävä mun kans, mut enhän mä reppana siihen pysty. Apua, on niin tyhjä olo (myös hänellä sanomansa mukaan)
 
Lohduttava halaus sinulle näin nettipalstan välityksellä! Vaikka nyt tutuisi, että maailma kaatuu päälle, olo helpottaa kyllä ajan myötä usko vaan.

Mies välittää sinusta paljon, mutta olisikohan tässä kyse siitä paljon puhutusta sitoutumiskammosta..? Tai ehkä mies pitää sinua jollain tapaa liian hyvänä itselleen? Liian kilttinä ehkä?

Anna hänelle tilaa ja aikaa. Katselkaa molemmat tilannetta vähän kauempaa. Ei hän sinua elämästään pois halua. Pelkää ehkä että satuttaa sinua, että sinulla on jollain tapaa liian ruusuinen kuva hänestä.

Vaikka mies välittää ja viestittelee sinulle, valmistaudu henkisesti siihen että tosiaan olette eronneet ettekä ole pari enää. Satutat vain itseäsi jos noiden viestien ja halaamisten perusteella muuta odotat.

Teillä on molemmilla takananne pitkä sinkkuaika. Mies voi pelätä että odotat häneltä liikaa ja on ehkä itsekin vähän hukassa tämän uuden tilanteen vuoksi. Ei hän sinua elämästään pois halua. Anna hänelle tilaa ja aikaa. Katselkaa molemmat tilannetta vähän kauempaa.

Vaikkette palaisikaan yhteen, jutelkaa asiasta tilanteen tasaannutua, olette vielä molemmat liian lähellä tätä juttua.

Jaksamista sinulle!

 
Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin omasta elämästäni!

Samalla tavalla yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta mies alkoi sopottamaan jotain ""sinun-on-parempi-ilman-minua""-potaskaa. Siis täysin käsittämätöntä, täytyy sanoa, että vain mies on kykenevä kuvittelemaan olevansa niin muiden yläpuolella että voi päättää, että mikä toiselle on hyväksi.

Loppujenlopuksi, kävikin ilmi, että mies oli käynyt vieraissa, eikä pystynyt omaa syyllisyyttään kantamaan ja yritti luikerrella irti suhteesta ennen kuin tämä kaikki paljastuisi.
Kirjoituksesi kuulostaa lähes sanasta sanaan samalta kuin miten asiat meillä meni.

Jonkin aikaa me olimme erossa, sitten kun tarpeeksi kauan mies sai miettiä, kakisti ulos sen mitä oli tapahtunut. Ja pyysi uutta mahdollisuutta jatkaa. Ajattelin, että se kaikki liittyi alun sekaviin kuvioihin, oltiin siinä tilassa missä yksiavioisuus on optio, mutta siitä ei vielä varsinaisesti ole sovittu.

Annoin miehelle mahdollisuuden, nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, josta 1,5 vuotta naimisissa. Ja uskollisina ollaan pysytty (ainakin toivon niin... ;))

Potki totuus miehestä ulos, on sinulla oikeus tietää. Mies kuitenkin vaikuttaa siltä, että välittää ja haluaisi jatkaa. Mutta valmistaudu henkisesti siihen, mitä sieltä on tulossa.
 
tässä tuherrettuani muutaman päivän olen pohtinut myös tätä meidän juttua ja tullut siihen tulokseen, että annan aikaa miehelle mietiskellä ja teen sitä itsekin... Yksi syy siihen, että kävi näin on ainakin se mulla nyt mielessä että puutuin muutaman kerran lähes leikillään hänen lomaryyppäämiseensä - muutamaan viikkoon ei oltu nähty ja puhuttu vain toistemme näkemisestä, kun sitten päivä tuli ja toinenkin molempina piti vetää olutta... se tuntui olevan se tärkeämpi tekijä sillä hetkellä vaikkakin halusi minun olevan menossa koko ajan mukana - kavereiden kanssa toisena iltana olisi halunnut lähteä baariin meidän ja toisen pariskunnan illanvietosta, kun olimme alkuillasta jo sopineet että ei lähdetä... sitten häntä selvästi harmitti etten innostunut mukaan lähtemään ja hänkin ""joutui""jäämään kotiin. eli viinan, kavereiden ja minun yhdistäminen tuntui olevan yksi kompastuskivi - sen verran vähän aikaa ehdimme yhdessä olemaan että ko. asioista olisi voinut tehdä kompromisseja. En sitten tiedä, taitanee olla myöhäistä niitä enää ehdotella... ellei sitten tule puheeksi jossain vaiheessa että haluaisi jatkaa suhdetta... En tiedä.

Toisesta naisesta vähän vihjaisin, ja hänen ilmeensä ja reaktionsa olivat sen verran kysymysmerkin näköisiä että en siihen usko, kun sanoi ettei todellakaan oleketään toista ollut - mene ja tiedä, ei koskaan voi sanoa kuitenkaan eikoskaan.

katsotaan miten elämä kuljettaa. kiitos teille myötäeläjät - olette ihania <3
 
Joopa joo,parisuhteet on vaikeita,mutta onneksi näköjän on kohtalotovereita...Tuntuu vaan että olisi kiva kun joskus joku juttu onnistuisi...Minullakin on suhde katkolla,ja saas nähdä mitä tuleman pitää..:)
 
ja täällä lisää kohtalotovereita.. itkua täälläkin, olo on jo vähän helpottunut , vaikka itse olin samaa mieltä ettei enää voi jatkaa. kuluisi nyt vaan aika, se parantaa.
 
Mä halun tuoda myös miehisen näkemyksen! Eli tulin tänään jätetyksi!Nainen ei ollut valmis sitoutumaan kanssani! Nyt täytyy vaan yrittää koota itteni ja yrittää menä eteen päin! Viinakset eivät auta nyt suruun ne vain pahentavat oloani! Toivottavasti jossain joku odottaa minua olen taas kohtaloni käsissä! Koita kans kestää n77.
 
M77: koitan kestää, vaikkakin edelleen aikas hajalla olen - samoin tsemppiä sulle ja kaikille muille kohtalotovereilleni ! Kait se elämä tästä voittaa kuitenkin vaikkei siltä nyt tunnukaan... Sitä vaan kokee aina tän saman ""dejavuun"" uudestaan ja uudestaan, ei tätä kohta enää jaksa - kun joskus edes onnistuis, mutta eih :/ Pidetään me ""jätetyt"" yhtä ja yritetään ajatella kuitenkin positiivisesti - me jäädään henkiin ihan varmasti.
 
Tiedät ja varmaan kuinka hajalla minunkin päivä on ollut kun aamulla sain tyttökaverilta puhelun ja se sanoi ettei halu enään jatkaa suhdetta! No ei ole oiken ruoka maistunut kun on tippasilmässä kun vain ajattelen häntä! Kumpa sais iloisempaa ajattelemista ja nukuttua yksin! Mutta yritetään N77 pärjätä!Et ole yksin sinäkään!
 
Minä en voi ymmärtää myöskään, kun erotessa toinen höpöttää, että ""kuinka on vaikea unohtaa sua"" tai vielä pahempaa ""toivottavasti löydät jonkun "" ym. potaskaa .
Niinkö se helpottaisi jätetyn olotilaa -pahentaa vaan- .


Voin sanoa, että eroista selviää. Menee viikkoja, kuukausia ,joillakin jopa vuosikin.
Seurusteleminen on kyllä ihana asia, enkä tod. panisi vastaan, jos ns.sielunkumppani joskus löytyisi.. Sinkkuus ei oo kamala asia. Tällä hetkellä en ""haihattele"", enkä etsi ketään miestä. Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät voi olla riippuvaisia toisesta ihmisestä..pitäis löytää ne itsestä ensin.
 
Erot on kyl kipeitä ratkaisuja, eikä kukaa niitä toivois omalle kohalle.mutta joskus on vaan parempi erota. Ja, jos menee viel yhteen, niin on sit tarkotettu!?kaikella on syynsä ja tarkotuksensa, vai mitäs mieltä?
 
No mun olo on töiden lisääntymisen myötä vähän parantunut välillä -vaan mielessä on asiat koko ajan... vähäksi aikaa kun joutuu oikeesti ihan yksin ajatuksineen ni tulee kova ikävä - sitä vaan odottaa joka ilta/päivä että kuulisi toisesta jotain... vaan ei. *huokaus* Paljon olisi vielä selvitettävää tuon ihmisen kanssa... kaikkea ei vaan vielä ymmärrä kun perjantainen eroprosessikin oli niin sekava miehen puolelta kaikkine sekavine ajatuksinensa.

Hanki säkin paljon tekemistä niin ei ole ajatukset koko ajan yksinäisyydessä! Kyllä me selvitään *jaksamishalit sulle M77*
 
Oot ihan oikeassa sen suhteen että pitäis keksiä muuta tekemistä mut kun ei keksi kun olen yksin möksällä lomilla koko ajan vaan ajattelee toista nää illat ja yöt ovat kaikkein pahinta kun ei tule uni ja eikä pahemmin ruoka maistu viinasta puhmattakaan ja eikä se ainakaan paranna oloa! Halauksia myös sinulle n77! Mites muuten menee? Kun ilmakin on noin huono!
 
Jaah, no tuo yksin möksällä laittas kyllä ajatukset liikkeelle mullakin - siellä sitten vaan musalaitteet korville ja lenkille tms... Yöt ei kovin kivoja ole juu olleet, tosin mä oon jo alkanu nukkua vähän paremmin - totesin et ei se mitään auta et itkee kaikki yöt, yritän ajatella ees vähän järkevästi välillä. Takasin ku sitä toista ei saa vaikka kuinka tuhertas, oma olo vaan tulee vielä pahemmaks :/ Mä hukutan ajatukseni nyt vaan työhön, eli mulla ei muuta ole - lomat meni ja seuraavat on kesällä vasta.
 
Musa soi nytkin! Taitaa olla iskelmän puolella ja sieltäkös sitä tulee just niitä kappaleita mistä tulee toinen ja muistot mielee eli taidan ihan tietoisesti rääkätä itseäni! Toivottavasti pystymme jatkossakin kertoa toisillemme ilot ja surut jos käy? Olet hyvä tukari mulle! Kiitos siitä sinulle n77.Ps jokos olet synttäris viettänyt? Mulla kohta ajankohtanen taitaa mennä yksikseni juhlien! T.M77
 
Työt auttaa, harrastukset, shoppailu:), opiskelukin siinä työn ohessa. Paljon kiirettä ettei kerkeä ajatella. Näin mulla ja auttoi. Ystävien tuki on tärkeää, hyvä etten heitä koskaan ""asettanut syrjään"" edes seurustellessani, heistä on ollut korvaamaton apu mulle.
 
...Kyllähän tämä tästä, pakko se on jaksaa... Vielä olis toisen kanssa paljon selvitettävääkin emmekä ole eron jälkeen nähneet toisiamme ollenkaan... Hyvä että sullakin menee välillä paremmin :)
 
Niin, eli arvatkaapa minkälainen mies iski jälleen? Näemmä löytyy niitäkin jotka osaavat kyyneleen tihruttaa tiukassa paikassa. Autan vähän ja kirjoitan osan nimestä alle:

P_LIMI_S

;)
 
Taidat Arvuuttaja puhua nyt juuri tästä mun alotuksesta, kun mut jätettiin - tuo pelimies vaan ei nyt sovi tähän kuvioon kovinkaan hyvin. Tiedän sen, kun tunnen miehenkin pidemmältä ajalta sekä hänen ystävänsä etc. Pelimiehet ovat hyvinkin tulleet tutuiksi tässä elämän varrella kyllä... Tietenkin voit olla sitä mieltä että myös tämä mut jättänyt sellainen on, vaan en itse lähde allekirjoittamaan tuota.
 
(n77) hei minä en ainakaan halu käyttää sun tunne tilaa hyväkseni! Sillä todellakin minutkin jätettiin! En ole mielestäni ainakaa mikään pelimies jos joku niin luuleen! Mutta sinun kanssa on hyvä vaihtaa päivän kuulumisia että sais muuta ajateltavaa ja pikkusen piristystä sillä sitähän me varmaan molemmat tarvitaa että jaksetaan eteen päin! Vai mitä? T.M77
 
Mulle kävi juuri noin vajaa vuosi sitten, mietin viikkotolkulla, että pitäiskö antaa miehelle mahdollisuus miettiä omia menojaan.. ja sitten taas päätin olla vahva ja sanoin etten kestä tällasta odottamista. Sitten taas kaduin, että mitä jos en olisi ollut niin jyrkkä. En olisi halunnut pelimieheksi sanoa, ei ihan niin paha, mutta taisi kuitenkin tykätä siitä että perässä roikkujia riittää. Alku oli myös sekavaa, ei ihan heti 'yksiavioista' hänen puoleltaan. Nyt tajuan, että ei se ole normaalisuhde jos toinen ei tiedä mitä haluaa ja pitää toista epätietoisena kauan, työntää pois mutta ei kuitenkaan halua päästää irti.
Päätin että ansaitsen 'enemmän', olisin halunnut vain hänet mutta hän oli valmis antamaan vain osan itsestään... Ei siinä luottamus pysynyt.
Vieläkin mielessäni hiljaa kaipaan, ja toivon ettei ota yhteyttä (sydämeni alin sopukka toivoo että ottais) ja opettelen elämään ilman SUURTA rakkautta. Vai oliko se sitten juuri tätä epätietoisuuden tuskaa, joka tuntui niin syvällä sydämessä ja mahanpohjassa eikä rakkaus...
 

Similar threads

V
Viestiä
5
Luettu
845
V
S
Viestiä
8
Luettu
2K
Perhe-elämä
Sairas tunne
S
J
Viestiä
131
Luettu
28K
Perhe-elämä
kateellinen?
K
L
Viestiä
26
Luettu
6K
V
S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S

Yhteistyössä