sinkuksi taas...(?)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja n77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nooh, eiköhän se näkemisen aika tule kun sitten molemmat on siihen valmiita :) Mä en ainakaan ole itse vielä valmis näkemään, tulee paha mieli. Jaa`a, en tiedä mitä yhteistä mahtais löytyä kuin em. jutut. Ööh.. se päivä vuodesta?!
 
Luin vielä uudelleen ton sun kirjotuksen n77 ja se olisi voinut olla sanasta sanaan mun kirjottama. Mitä lie kaksoisolentoja ollaan tapailtu... Mä tiedän kyllä että tää paha olo helpottaa jossain vaiheessa mutta nyt se ei vaan auta... kun koko ajan päässä pyörii kaikkia yhteisiä asioita ja muistoja... Ja kyllä mä tämän viikon jotenkin kompuroin läpi, työ ja liikunta vie hyvin aikaa mutta viikonloppua mä pelkään. Miten ihmeessä siitä voin selvitä? Kiitos kuitenkin rohkaisevista sanoista.
 
(n77) niin meinasin vaan että sitä sillä päivällä kun on syntymäpäivä eipä ole kiva vietää yksin! Nyt taidan ainakin tietää mitä yhteistä meillä vois olla toi huumorin taju? Ja epäilen että jotain muutakin mitäs luulet n77? Niin vaikkapa harrastus puolelta vois löytyä ehkä! Mitäs muuten harrastat?
 
Myy76:lle: ..apua kaksoisolentoja... tuntuu että nykymiehet alkaa olemaan just kaikki tollasia *yleistämättä kuitenkaan* tai ei varmasti kaikki, sitä en epäile - niin yleistä tuntuu vaan olevan kokemukset miesten selityksistä kun suhde lopetetaan...

Mä tiedän kokemuksesta, että se ei auta yhtään että kaverit sanovat ""kyllä se siitä"" ""aika parantaa"" etc... Näin on, mutta se ei helpota siinä vaiheessa kun on ihan rikki. Mulla myös tuo ja liikunta auttaa - päivät töissä ja illat salilla asustan. Ensimmäinen viikonloppu suhteen päättymisen jälkeen tyttöjen kanssa ulkona nyt viime lauantaina ja mä jopa unohdin illan aikana (ja juomisen seurauksena, joten en usein edes tee) miehen. Tosin sitten heikko hetki tuli kun baarista kävelin kotiin ja laitoin viestin hänelle - ei tosin vastannut ja munkin viesti oli lähinnä ""kuittailua"" kun ketutti sillä hetkellä. Ensi viikonloppu voikin olla erilainen, kun pelkään näkeväni hänet kun molemmilla on vapaa viikonloppu...

Lisää jaksamishaleja <3
 
Olen ilkeä, tiedetään, mutta ei tässä mikään hyssyttelykään auta. Ap, heitä pois sinisilmäiset toivonkipinä-lasit, jos sellaiset sinulla vielä on. En lukenut kaikkia kirjoituksiasi, niin en ole asiasta varma.

""Olen liian hyvä sulle"" on todellakin täyttä potaskaa. Se on sopiva sanonta sen takia, että se saa sinut luulemaan, että vielä voisi olla toivoa. ""Mies vain luulee olevansa liian hyvä, minun pitää todistaa, että hän on väärässä"" -asenne saattaisi saada sinut tekemään häntä miellyttääkseen asioita, joita et tekisi, jos suhde päättyisi sinun mielestäsi lopullisesti.

Mitä mies hyötyy siitä? No... mies haluaa olla kaveri -totta kai! Pieni toivonkipinä + pääsy asuntoon sisään = vakipimppaa. Törkeää, eikö totta? No, niin se vain menee.

Ainoa, mikä miehen erottaa täydestä pelimiehestä, on pieni omantunnon poikanen. Omantunnon takia mies potee huonoa oloa, sillä eihän panona käyttäminen olisi oikein sinua kohtaan. Mies tasapainoilee pimpanpuutteensa ja omantuntonsa välillä. Siksi eron tarve, itkuisuus ja ""en halua kokonaan menettää"" -sepustukset.

Jos et päästä häntä miellytyspano-kaveriksesi, hän tuskin välittää sinuun ottaa enää sen kummemmin yhteyttä. Pari yritystä voi vielä olla, mutta jos hän huomaa, ettei se johda punkkaan, mielenkiinto loppuu yhteydenpitoon.

Mieti tuota ja pääse yli. Vain parempia on edessä. Sitä paitsi... hänellähän on jo liuta sinua parempia tyttöystäviä: neiti napanteri, neiti vinkku ja hempsankekka keppana. Noita tyttöystäviä nimittäin EI jätetä edes pimpan vuoksi.
 
n77, olet oikeassa että se tyttöjen ilta varmasti auttaisi, mutta sattuu vaan olemaan tällä hetkellä kaverit jossain muualla tai perheellisiä... on vähän vaikeä lähteä noin extempore mihinkään. Sekin on tämän iän mukanaan tuoma ""lisä"" taakka: kaverit menee naimisiin ja saa lapsia tai muuttaa muualle ja sitten sitä vaan huomaa että onkin yksin sinkkuna... Vaikka on kuinka ihania ystäviä niin se että on niin eri elämäntilanteet nyt meneillään ei tee tästä ainakaan yhtään helpompaa. Kyllähän sitä voi tietysti viikonloppunakin käydä liikkumassa ja vaikka shoppailemassa mutta ne illat ja aamut... kun on tottunut yhteisiin aamurutiineihin ja iltoihin, niin voikin olla vähän vaikeampaa päästä sängynpohjalta ylös... mutta yritän ponnistella. Sen voimalla jaksaa kun huomaa että muutkin on selvinnyt vastaavista tilanteista. Mutta on nää vaan siitä huolimatta hirveen raskaita juttuja...
 
...eipä mulla mitään toivonkipinälaseja päässäni ole - kiitokset vaan kannustuksesta. varmasti on tottakin jotakin, kai mun on vaan yleistettävä taas et kaikki miehet on just tollasia niinku uskot tietäväsi mun edellisen olevan, en vaan millään haluaisi. Ja jos nyt suoraan sanon, ni hänelle ei tosin ollut se pimppa pääasiana meidän jutussa, meillä oli valitettavasti muutakin tekemistä ku asua sängyssä keskenämme...
 
Ei, nimenomaan kaikki miehet eivät ole kuvaamani kaltaisia. Erinomaisia yksilöitä on olemassa. Ne pitää vain löytää -ja se on pirun vaikeaa.

En tarkoittanut, ettei teillä olisi ollut muutakin tekemistä keskenänne kuin petipuuhat. Mies vain voi rinnastaa hellyyden seksiin. Hellyydenkaipuinen mies haluaa seksiä. Siksi hän on pimpan puutteessa. Ilman hellyydenkipeyttä (ja omatuntoa) ei olisi sitä itkuisuutta. Tulevaisuutta teillä vain ei keskenään ole.

Kaikesta huolimatta sympatiani on oikeasti puolellasi. Sydämen särkyminen on kamalaa, mutta kasvattavaa. Toivottavasti pettymykset eivät tee sinua kyyniseksi ja ainakin löydät jotain parempaa ennen kuin niin käy.
 
(M77:lle) Saan koneeni nykyään satunnaisesti vaan auki, kerkesin lukemaan sun laittamat viestit kyllä mutten osannut niihin vastata kun ei meilin kautta voinut vaan tuli takaisin. Mä kun en puhelimen kautta halua keskustella! Kerro miten siis vastaan sun multimediaviesteihin..?
 
mitäs teille kuuluu? ittelle potkii elämä tänään päähän, jonkinmoinen ikävä iskee, tai suru... ylä- ja alamäkiä nämä viikot. onko kellään tapahtunut mitään? itte en oo vielä jaksanut raahautua baareihin. vähän terassilla käynyt.
 
Älä koskaan itke miehelle, sellaista asiaa, että sinä tahdot HÄNET. MIes tuntee itsensä aivan kusipääksi silloin, ja häipyy varmasti. Lisäksi hän jatkaa sun roikuttamista koska hänelle iskee huono omatunto. Ei mikään mies halua että nainen itkee hänen jäljiltään.

MInä itken miehelle ensimmäisen kerran rakkausvollotukset sitten, kun mies on itkenyt minun takia, tai ainakin pyytänyt minua jäämään jos olen menossa pois. Silloinkaan ei heti suostuta suurieleisesti, vaan hillitysti: ""Kiitos, no ehkä minä voisin jäädä, ehkä tästä voi vielä tulla jotain.""

Varsinkin, jos olet ollut sinkkuna kauan, ja sinut on jätetty monta ertaa, tuo kertoo minusta siitä että olet näyttänyt riippuvuutesi liian helposti.
Sulla pitäsi olla vähän pelisilmää miesten suhteen, eikä luulla että he ovat samanlaisia kuin naiset.

Pelisilmä on sitä, että ei ole tyhmä, ja lyö kaikkia kortteja heti pöytään. Vaikka on suuret tunteet, niin rajoittaa kuitenkin vähän. Silloin ei ole myöskään niin nöyryytetty fiilis jos suhde menee mönkään.
Sen nolon parkumisen jälkeen ei naisparka edes tajua ajatella, onko mies edes koko itkun arvoinen.

Miten sinä olet noin vieraantunut miehen mielen tulkitsemisesta hyvä nainen? Sun pitää opiskella vähän tuota asiaa, niin se olet sen jälkeen sinä joka ottaa jä jättää, eikä miehet edes huomaa mitä sinä heille teit, etkä koskaan kerro. Muista, että suhteet on peliä, eikä mitään tilitystä ja vuodatusta.
En tiedä susta mitään, mutta älä myöskään ensimmäisen kahden vuoden aikana tilitä lapsuudentraumojasi miehelle, vaikka sun pitäisi sitävarten naulata turpa umpeen.
Näin minä neuvon tyttökavereitakin, ja itseäni myös. Ja hyvin toimiii, kihlat on, ja vieläpä se mies jonka halusin. Ja HÄN kosi minua eikä päin vastoin, sitä ei nähdä, että minä makaisin jossain eteisenlattialla parkumassa, että ""älä mies jätä!!! minua kun minä niin haluan sinua!!!""

Pidä pää kovana, ja sydän pehmeänä.
 
Älä koskaan itke miehelle, sellaista asiaa, että sinä tahdot HÄNET. MIes tuntee itsensä aivan kusipääksi silloin, ja häipyy varmasti. Lisäksi hän jatkaa sun roikuttamista koska hänelle iskee huono omatunto. Ei mikään mies halua että nainen itkee hänen jäljiltään.

MInä itken miehelle ensimmäisen kerran rakkausvollotukset sitten, kun mies on itkenyt minun takia, tai ainakin pyytänyt minua jäämään jos olen menossa pois. Silloinkaan ei heti suostuta suurieleisesti, vaan hillitysti: ""Kiitos, no ehkä minä voisin jäädä, ehkä tästä voi vielä tulla jotain.""

Varsinkin, jos olet ollut sinkkuna kauan, ja sinut on jätetty monta ertaa, tuo kertoo minusta siitä että olet näyttänyt riippuvuutesi liian helposti.
Sulla pitäsi olla vähän pelisilmää miesten suhteen, eikä luulla että he ovat samanlaisia kuin naiset.

Pelisilmä on sitä, että ei ole tyhmä, ja lyö kaikkia kortteja heti pöytään. Vaikka on suuret tunteet, niin rajoittaa kuitenkin vähän. Silloin ei ole myöskään niin nöyryytetty fiilis jos suhde menee mönkään.
Sen nolon parkumisen jälkeen ei naisparka edes tajua ajatella, onko mies edes koko itkun arvoinen.

Miten sinä olet noin vieraantunut miehen mielen tulkitsemisesta hyvä nainen? Sun pitää opiskella vähän tuota asiaa, niin se olet sen jälkeen sinä joka ottaa jä jättää, eikä miehet edes huomaa mitä sinä heille teit, etkä koskaan kerro. Muista, että suhteet on peliä, eikä mitään tilitystä ja vuodatusta.
En tiedä susta mitään, mutta älä myöskään ensimmäisen kahden vuoden aikana tilitä lapsuudentraumojasi miehelle, vaikka sun pitäisi sitävarten naulata turpa umpeen.
Näin minä neuvon tyttökavereitakin, ja itseäni myös. Ja hyvin toimiii, kihlat on, ja vieläpä se mies jonka halusin. Ja HÄN kosi minua eikä päin vastoin, sitä ei nähdä, että minä makaisin jossain eteisenlattialla parkumassa, että ""älä mies jätä!!! minua kun minä niin haluan sinua!!!""

Pidä pää kovana, ja sydän pehmeänä.
 
No voihan ""vinkkeli"", että löysit osuvia ohjeita... :) Täytyy sanoa, että mulla on vielä paljon oppimista miesten maailmasta, sitä vaan kun on niin onnellinen, ettei ole tarvinnut juuri noita pelejä tässä pelailla juuri tuon exän kanssa (joka todellakin sitten jätti!) Siksi mä en oikeesti tykkää niitä alkaa pelaa nytkään - on se saakelin saakeli miten on niin tunteellinen, ettei osaa olla itkemättä ku on pala kurkussa ja tuntuu pahalta, kun menettää yhden parhaista ystävistään! Mitenhän mä kovettasin itseni siihen...! -Neuvoja siis kaipaan vaikka sulta vinkkeli miten saada pää kovaksi?!

Ihan kuulumisista voin sen verran kertoilla, että pariin viikkoon ei sitten eron jälkeen nähty ei kuultu, kunnes baarissa törmättiin eikä voitu toisiimme edes katsoa saati puhua toistemme kanssa. Miehen yhden parhaan kaverin kanssa juttelin ja hän sanoi ettei ko. mies olisi selvinyt meidän erosta vieläkään ja ettei tiedä mitä sen päässä nykyään edes liikkuu ja sen pitäs sille varmaan järkeä yrittää puhua... (ajattelin vaan, että mitä hemmettiä kun se itse kerran halusi lopettaa suhteen!)


Nooh, soitti sitten mies kuitenkin mulle aamulla ja kyseli parin viikon kuulumisia ja kertoili omiaan ... eli niitä näitä puheltiin, ei mitään ""vakavaa"" kuitenkaan. (sain sitten tyhmä varmaan alunperin itse aikaseks ton mulle soittamisen ku laitoin hänelle viestin, et mul on ikävä sitä... KUN EN SIIS OSAA PELATA KORTTEJANI OIKEIN!!! Nyt lopetan kaiken ja aloitan opettelee pelaamista toden teolla)
 
Minusta näissä nyyhkyjutuissa on sellainen yhteinen lanka että näiden naisten mielissä kaikki pyörii sen miehen ja sen tekemisien ja sanomisien ympärillä. Naisparka itse ei ole mielestään juuri mitään, se jumalainen kadonnut mies on kaikki kaikessa, ja aamen! Miten elämä voi jatkua?

Pieni annos tervettä kiukkua ja itsekkyyttä ei olis pahitteeks. Arvostakaa itseänne hyvät kanssasisaret sen verran että kun mies ilmoitttaa (vaikka itkua tiristäen) haluavansa eron, niin annatte mennä, nuolette haavanne, ja jatkatte matkaa perään itkemättä. Lähes puoli vuosisataa on jo lasissa ja sen verran olen miehistä oppinut että jos mies naistaan todella rakastaa, niin erosta ei tule puhe. Jos mies haluaa erota, Se Suuri Rakkaus on kyllä loppu, ja tuskin palaa. Kaiken purppuranvärisen proosan mitä mies siinä hätäpäissään suoltaa saa kyllä jättää omaan arvoonsa.

Vinkkelillä on talonpoikaisjärkeä ja terve itsekunnioitus. Ottakaa mallia! Ei jätetyksi tulemiseen kuole, eikä miestä itkemällä takaisin saa. Nauttikaa sen sijaan elämästä ja sinkkupäivistännekin, ei miestä koko ajan tarvitse vieressä olla!
 
Niin voi kun minäkin lopulta päädyin jättäjäksi, taisin hätäpäissäni laukoa kaikki nuo fraasit: ""olet liian hyvä minulle"" ""tämä ei johdu sinusta"" ""tarvitsen aikaa löytääkseni itseni"" ""löydät jonkun paremman"" jne.

Sellaisia asioita nyt vaan on pakko sanoa, huomaahan sen jo siitäkin että kaikki nämä erofraaseiksi tunnistavat ja ovatpa itsekin niitä joutuneet kuuntelemaan. Mutta ajatelkaa: jättäisitkö huipputyypin koska hän ""on liian hyvä sinulle""?

Kyllä maar minäkin joskus heikkona hetkenä ajattelen että nykyinen mieheni on niin täydellinen ja mahtava, että olenkohan tarpeeksi hyvä hänelle, mutta enhän TODELLAKAAN menisi häntä sen takia jättämään. Sehän olisi aivan järjetöntä. Eli siinä meni sen selityksen logiikka. Kaikki muutkin erofraasit sanotaan siksi että jätetty olisi vähän vähemmän surkea ja siten itsellä ei olisi ihan niin huono omatunto.

Itse muistan olleeni lähinnä ärsyyntynyt kun ex vollotti ja minun piti säädyllisyyden nimissä lohdutella. Enkä ole mikään psykopaatti vaan ihan lämmin ja välittävä ihminen, mutta siinä vaiheessa tunteet kyllä ovat jo niin kylmenneet että melkoista teatteriahan se oli.

Karultahan se kuulostaa mutta kylmä totuus on tämä.


 
Mä saan totaalisen pahoinvoinnin, jos joku lähes koko elämänsä onnellisessa parisuhteessa tai vähän aikaa sinkkuna ollut (omasta tahdosta muutamia kuukausi tai vuoden kaksi) tulee kertomaan että nauti sinkkuudesta :/
Jos ihminen suurimman osan elämästään on sinkkuna, siihen saatana leipääntyy ja haluaa/kaipaa ihmista vierelleen, niinkuin mun tapauksessa on!! Todellisuus on sitten se, että tapaan aina vääriä miehiä, en osaa pelata korttejani oikein etc... juuri sen takia, että olen ollut sinkkuna todellakin niin monta vuotta etten tiedä miltä saman itselle tärkeän ihmisen kosketus kauemmin edes tuntuu - sitten kun sen saa kokea lyhyen seurustelun myötä niin sitten aina jätetään (koska suhteeseen en ala hepposin perustein ja siksi en osaa alottaa suhdetta jos ei oikeasti ""kolahda"" ja olen sitten yleensä se, joka välittää enemmän)

Ja joo, kyllä on kiukkukin tullut jo kehiin mm. tuota mut jättänyttä miestä kohtaan juuri noiden tuttujen fraasien takia, juuri niiden epäloogisuuden takia ja ärsyttävyyden takia. Eli en mä koko ajan täällä murehdi ja sure ja kaipaa - en mä niin alas ole vajonnut kuin täällä jotkut mahtavat ajatella ""kuinka toltakin ämmältä"" puuttuu itsekunnioitus etc... EI. Kyllä mä elän, muistan miten sinkkuna eletään kyllä kun sitä suurimman osan elämästäni olen elänyt - vaan ei jaksaisi enää! Kuulun siis niihin ihmiseen, jotka alkaa jo kaipaamaan parisuhdetta ja vakautusta tälle elämälle. Jos se on sitten itsekunnioituksen puutetta, ni sit se on.
 
Niin juuri. Ei tässä nyt tarvita mitään nauti sinkkuudesta saarnaa, varsinkaan kun ikää alkaa kohta olla jo neljänkymmentä vuotta. Enkä myöskään ymmärrä, mitä tekemistä tällä on itsekunnioituksen kanssa. Jos toista rakastaa, niin tottakai ero tuntuu kamalan pahalta. Siinä romuttuu samantien yhteinen tulevaisuus tai tulevaisuus ylipäätänsä. Kun se on tyhjää täynnä eikä rakkain kulje enää rinnalla, on aivan normaalia, että tuntuu pahalta. Ei siinä ole kysymys siitä, etteikö olisi itsekunnioitusta.
 
Hei, erosin kuukausi sitten. Yhteisymmärryksestä, mutta miehestä johtuen.
Tosi vaikeeta on vieläkin, vaikka viikkoja on kulunut. Olen kokenut aikaisemmin eroja muutaman kuukauden suhteista ja surrut niitä. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella miten pahalta tuntuu erota parin vuoden suhteesta. Varsinkin kun rakastan niin paljon.
On vielä ensimmäinen ""rakkauteni"", aikaisemmin en ketään kohtaan ollut näin tuntenut. Minuakin rakastettiin paljon, mutta näin kuitenkin kävi. En olisi uskonut ikinä uskonut. Luulin löytäneeni sen oikean. Lisäsurua tuo vielä luopuminen hänen vanhemmistaan, joiden kanssa olin läheinen.
Toivottavasti tämä vielä joskus iloksi muuttuu. Nyt on matto vedetty jalkojen alta niin pahasti, että itsetunto nollissa ja rinnassa ahdistus. Tuntuu että elämä on tarkoitettu kuljettavaksi yksin minun kohdallani, vaikka vasta 24 olenkin.
Miten rakkauden tunteen exää kohtaan saisi ""kuoletettua""?
 
kärsijä, veit sanat suustani! ihan sama tilanne, no olen vähän raivoakin nostanut pintaan miettimällä miten jätkä oikeasti mua kohteli.. välillä itsesäälissä mietin että mikä mussa oli vikana kun en riittänyt yms.
takana yhdessä 5vuotta.
 
Hieman samanlainen tilanne täällä, tosin sillä tapaa että olen tässä ""tapaillut"" erästä miestä, mutta kauheasti ei olla sovittu missä mennään. Sen aika olisi varmaan kohta, aikaa on mennyt jo sen verran, ettei tämmöistä epäselvää tilannetta ei kovin kauan voi enää jatkaa (tai siis minä en voi). Mies on ollut hitusen vaisu, ja epäilen, että jos ja kun asia puheeksi tulee niin hänen taholtaan tulee juuri jotain tuommoista. Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että se loppuu sitten (yleensä olen aika hyvä arvaamaan muiden ajatuksia). Ottaa päähän kun todella on ollut se tunne, että nyt todella kolahti (harvemmin niin käy, ja minäkin siis suuren osan elämästäni sinkkuna), ja alkuun näytti, että miehelläkin oli kyse vain normaalista varovaisuudesta, hän oli kuitenkin selkeästi ihastunut. Aluksi myös suurin osa yhteydenotoista tuli häneltä, nyt tilanne on kääntynyt aivan päinvastaiseksi. No, pahempaa vahinkoa ei kai ole päässyt tapahtumaan, mutta silti on paha mieli. Omasta mielestäni olisin ollut ihan oikeilla perusteilla ja kypsästi siirtymässä sinkkuudesta ""kunnolla"" pois (ei siis todellakaan mitään ""pakko saada joku"" -asennetta enkä ole vaatimassa mieheltä liikoja sitoutumisen suhteen, oma elämähän hänelläkin on, työ ja ystävät), ja taatusti olen säilyttänyt oman elämän siinä sivussa. Olen muutenkin sitä tyyppiä, etten ihastu-rakastu helposti ollenkaan enkä sitten muutamassa päivässä tosiaankaan vaihda kiintymyksen kohdetta tai yhtäkkiä lakkaa olemasta ihastunut. Niitä tyyppejä näkyy vain olevan aika paljon aika paljon liikenteessä, koettu on.

Viitaten tuolla aiempana joku sanoi ettei saa puhua lapsuuden traumoistaan jne. No puhuttu on, mutta niin on mieskin puhunut. Pitäisikö tuollaisissa tunne-elämän keskusteluissa sitten naisen muka kiltisti vaan nyökytellä, jos mies haluaa puhua itsestään? Muutenkin yleisesti ottaen harmittaa, että ihmiset (kaverinikin ovat tähän syyllistyneet) ovat kauhean hanakasti jakamassa ohjeita siitä, miten naisen pitäisi tehdä sitä ja tätä, että saisi miehen pysymään loukussa. Ei varmaan yhtään self-help kirjaa ole julkaistu siitä, miten miehen pitäisi käyttäytyä saadakseen naisen, toisin päin varmaan satoja. Onko siinäkään sitten järkeä että joutuu pitkän aikaa teeskentelemään yhtä sun toista, kun parisuhteen kuitenkin pitäisi olla sillä tapaa syvällinen suhde, että siinä voi reilusti näyttää vähemmän vahvatkin puolensa ja heikot kohtansa. Tai ei minua ainakaan kiinnostakaan sellainen suhde, missä joutuu olemaan koko ajan vain kiva ja välttämään liian henkilökohtaisia puheenaiheita. No, jotkuthan ovat toki tälllaisia kaikissa ihmissuhteissaan ylipäänsäkin koko ikänsä, ehkä heille nämä pelit ovat sitten helppoja.
 
Se sanonta, että ainoastaan aika auttaa todennäköisesti pitää paikkansa. Sinä olet nuori, toivut ja pääset yli toivottavasti nopeammin. Olen paljon vanhempi, mulle kävi samoin, tosin kumppanilta rakkaus loppui ykskaks ja alkoi toisen kanssa.Ahdistusmöykky on iso, ajatukset pyörii samoissa asioissa.Toista ei voi saada rakastamaan vaikka kuinka itse rakastaisi. Se, että on kerrankin luottanut ja uskonut jätti tosi syvät haavat, ne eivät heti umpeudu.7 kk kulunut, en ole vielä päässyt yli. Minäkin haluaisin unohtaa kaiken, kuolettaa tunteet ja jatkaa elämääni, ehkä yksin mutta ainakin tyynenä ilman surua ja ikävää.
 

Similar threads

V
Viestiä
5
Luettu
845
V
S
Viestiä
8
Luettu
2K
Perhe-elämä
Sairas tunne
S
J
Viestiä
131
Luettu
28K
Perhe-elämä
kateellinen?
K
L
Viestiä
26
Luettu
6K
V
S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S

Yhteistyössä