Sinun lapsesi päikyssä

[vierailija]

Sellainen päivähoito mihin normaalipalkkaisella olisi varaa ilman veronmaksajien jättimäisiä tukia olisi jotain tyyliin yksi hoitaja per 20 lasta. Sellaisia päiväkoteja on ulkomailla ja niillä tavoitteena todellakin pelkästään pitää lapset kutakuinkin ehjinä ja ravittuina päivän ajan.

Niin no valitettavasti suomella ei ole varoja pitää työikäisiä ja kykyisiä naisia kotona vuosikausia. Siksipä hoitoa tuetaan. Hyvä niin

 

[AivanSama]

Ja lehmätkin lentää.

Nykyajan ongelma on tämä hillitön yksilöllisyyden korostus. Se pilaa kaiken. Me ei eletä missään yksilökuplien maailmassa vaan maailmassa missä pitää elää yhteisönä, ryhmässä, muiden ihmisten kanssa. Se tarkoittaa auttamattomasti sitä että omasta yksilöllisyydestään on välillä annettava periksi ja mentävä ryhmän mukana.

Äh.
Mielestäni on hyvä huomioida ihmisen yksilöllisyys ja esim. taidot, jossa kyseinen yksilö on hyvä. Näin voidaan tukea itsetunnon kehitystä ja saada joukkoomme yksi "erityisosaaja".
Siitä olen samaa mieltä, että yksilöllisyyden ei pidä olla oikeutus millekkään. Se ei tarkoita sitä, etteikö kaikilla olisi tiettyjä asioita opittavana tai etteikö tarvitsisi osata toimia ryhmässä ja elää osana sosiaalista ympäristöä. Sekin on tärkeä taito, että osaa antaa periksi ja toimia ryhmän toivomalla tavalla. Se ei siltikään tarkoita sitä, etteikö kyseisen ihmisen yksilöllisyyttä voitaisi huomioida.

 

[vierailija]

Äh.
Mielestäni on hyvä huomioida ihmisen yksilöllisyys ja esim. taidot, jossa kyseinen yksilö on hyvä. Näin voidaan tukea itsetunnon kehitystä ja saada joukkoomme yksi "erityisosaaja".
Siitä olen samaa mieltä, että yksilöllisyyden ei pidä olla oikeutus millekkään. Se ei tarkoita sitä, etteikö kaikilla olisi tiettyjä asioita opittavana tai etteikö tarvitsisi osata toimia ryhmässä ja elää osana sosiaalista ympäristöä. Sekin on tärkeä taito, että osaa antaa periksi ja toimia ryhmän toivomalla tavalla. Se ei siltikään tarkoita sitä, etteikö kyseisen ihmisen yksilöllisyyttä voitaisi huomioida.

Aivan totta. Yksilöllisyys ja ryhmässä toimiminen eivät ole vastakkaisia asioita, vaan päin vastoin. Ihminen, jolla on hyvä itsetuntemus, on yleensä myös hyvä ryhmän jäsen. Ihminen, joka on ollut täysin ulkoapäin ohjautuva, ulkoisten pakotteiden ja palkintojen ohjaama, on usein tietämätön siitä, miten itse toimii ryhmässä ja miten vaikuttaa ryhmän toimintaan. Hänelle ne omat vahvuudet ja heikkoudet eivät ole koskaan selvinneet, koska niitä ei olla missään koskaan käsitelty. Kuitenkin ne asiat, ja näistä nimenomaan ne vahvuudet, ovat asioita joiden varaan se koko oma elämä kuuluisi rakentaa.

 

[Ammu Moolok]

Laskeskellaanpa niitä tunteja päivässä. Minun yksivuotiaani nukkuu vuorokaudessa 14-16 tuntia, eli hereilläoloaikaa vuorokaudessa tulee 8-10 tuntia. Jos laitan lapseni päikkyyn ja menen töihin, on hän siellä päikyssä 9-10 tuntia, joista ehkä 2 hän pystyy siellä nukkumaan. Toisin sanoen 5 päivää viikossa minulla on lapsen kanssa yhteistä hereilläoloaikaa 0-1 tuntia vuorokaudessa. Kuinka paljon asioita nyt minun pitikään opettaa lapselle tuon yhden tunnin aikana, joka vielä jakautuu kahtia iltapuuhiin ja aamupuuhiin??? Kyllä se kasvatusvastuu jää tasan tarkkaan niille, jotka saavat sen 7-9 tuntia lapseni päivittäistä hereilläoloaikaa. Toivottavasti lapsi ei ala vierastamaan minua, kun ei arkena juurikaan kerkiä minua näkemään.

Jos päikyn resurssit eivät riitä, niin esimiehelle viestiä, että palkkaavat lisää väkeä. Paskahan tämä Suomen tilanne on, että vanhemmat eivät pysty lapsiaan kasvattamaan, kun yhteiskunta pakottaa heidät töihin. Mieluummin sen lapsen ihan itse hoitaisi, kuin jättäisi lapsen oman onnensa nojaan päikkyjen ylisuuriin karjalaumoihin, joiden valvojat ovat hommiinsa kyllästyneitä.

 

[vierailija]

Ammu Moolok; hyvin sanottu. On kummallista, miten tässäkin aloituksessa jotenkin jätettiin ymmärtämättä se päivähoidon todellisuus pienen lapsen näkökulmasta; se, että pitkät päivät isoissa, meluisissa ryhmissä ovat lapselle väsyttäviä ja stressaavia. Monet lapset tekevät raskaamman ja pitemmän työpäivän tarhassa mitä vanhemmat omassa työssään. Pieni lapsi kokee päivän aikana runsaasti stressiä mutta saa vastapainoksi vain vähän hellyyttä, syliä ja lohdutusta, koska sille ei ole aikaa. Jos lapsi reagoi tähän sillä tavalla, mitä monet päiväkotilapset reagoivat kun ovat vielä liian pieniä hoitoon, eli olemalla levoton, ärtyinen, tyytymätön tai aggressiivinen, katsotaan että kyseessä on kasvatuksellinen ongelma. Vaikka se pieni ihminen on vain hyvin väsynyt eikä saa sitä, mikä hänen ikäiselleen lapselle on tärkeintä; rauhallista kasvuympäristöä, riittävästi lepoa, pysyviä ihmissuhteita ja runsaasti syliä ja aikuisen huomiota. Jokainen pienen lapsen kotona oleva äiti tietää, kuinka monta kertaa päivässä se oma vauva ja taapero tarvitsee tsemppiä ja hellittelyä ja kuinka tärkeää se tälle on.

Kotona hoidetut lapset ovat usein rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä, minkä vuoksi on kummallista, että päiväkoti syyllistää koteja siitä, ettei kodeissa kasvateta riittävästi. Käytäntö osoittaa, että kodeissahan nimenomaan kasvatetaan ja ohjataan, jos vanhemmilla on siihen aikaa.

Onneksi tämän ketjun aloittaja ei sitten ollutkaan päikyssä töissä, todennäköisesti hänellä ei ole lapsiakaan.

 

[AivanSama]

Ammu Moolok; hyvin sanottu. On kummallista, miten tässäkin aloituksessa jotenkin jätettiin ymmärtämättä se päivähoidon todellisuus pienen lapsen näkökulmasta; se, että pitkät päivät isoissa, meluisissa ryhmissä ovat lapselle väsyttäviä ja stressaavia. Monet lapset tekevät raskaamman ja pitemmän työpäivän tarhassa mitä vanhemmat omassa työssään. Pieni lapsi kokee päivän aikana runsaasti stressiä mutta saa vastapainoksi vain vähän hellyyttä, syliä ja lohdutusta, koska sille ei ole aikaa. Jos lapsi reagoi tähän sillä tavalla, mitä monet päiväkotilapset reagoivat kun ovat vielä liian pieniä hoitoon, eli olemalla levoton, ärtyinen, tyytymätön tai aggressiivinen, katsotaan että kyseessä on kasvatuksellinen ongelma. Vaikka se pieni ihminen on vain hyvin väsynyt eikä saa sitä, mikä hänen ikäiselleen lapselle on tärkeintä; rauhallista kasvuympäristöä, riittävästi lepoa, pysyviä ihmissuhteita ja runsaasti syliä ja aikuisen huomiota. Jokainen pienen lapsen kotona oleva äiti tietää, kuinka monta kertaa päivässä se oma vauva ja taapero tarvitsee tsemppiä ja hellittelyä ja kuinka tärkeää se tälle on.

Kotona hoidetut lapset ovat usein rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä, minkä vuoksi on kummallista, että päiväkoti syyllistää koteja siitä, ettei kodeissa kasvateta riittävästi. Käytäntö osoittaa, että kodeissahan nimenomaan kasvatetaan ja ohjataan, jos vanhemmilla on siihen aikaa.

Onneksi tämän ketjun aloittaja ei sitten ollutkaan päikyssä töissä, todennäköisesti hänellä ei ole lapsiakaan.

Höpöhöpö.
Eiköhän lapsen temperamentti vaikuta enimmäkseen siihen, miten hän reagoi erilaisiin tilanteisiin. Mun mielestä on kerrassaan hassua väittää, että kotihoidossa olleet lapset olisivat jotenkin rauhallisempia ja parempikäytöksisempiä. Ihan samanlaisia apinoita niitä on kotihoidossa olleita kuin päiväkodissakin hoidettuja.

Ainut ero saattaa olla se, että päiväkodissa olleet lapset ovat tottuneet muihin aikuisiin ja lapsiin eivätkä arastele näyttää fiiliksiään vähän vieraammillekkin kuin sensijaan kotihoidossa olleet saattavat olla ujompia vähän vieraampien ihmisten edessä, kun ovat tottuneet olemaan vanhempansa vastuulla.
Selvennetään, että kummassakaan tapauksessa ei ole mitään väärää tai pahaa vaan ainoastaan ympäristön vaikutuksesta johtuva käyttäytymismalli.

 

[AivanSama]

Aivan totta. Yksilöllisyys ja ryhmässä toimiminen eivät ole vastakkaisia asioita, vaan päin vastoin. Ihminen, jolla on hyvä itsetuntemus, on yleensä myös hyvä ryhmän jäsen. Ihminen, joka on ollut täysin ulkoapäin ohjautuva, ulkoisten pakotteiden ja palkintojen ohjaama, on usein tietämätön siitä, miten itse toimii ryhmässä ja miten vaikuttaa ryhmän toimintaan. Hänelle ne omat vahvuudet ja heikkoudet eivät ole koskaan selvinneet, koska niitä ei olla missään koskaan käsitelty. Kuitenkin ne asiat, ja näistä nimenomaan ne vahvuudet, ovat asioita joiden varaan se koko oma elämä kuuluisi rakentaa.

Tämä pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Nimenomaan se, että lapsen persoonallisuutta tuetaan, johtaa siihen, että hän kokee itsensä hyväksi ja tarpeelliseksi, jolloin hänen ei tarvitse yrittää päteä muiden kustannuksella tai yrittää olla mitään, mitä hän ei ole.

 

[vierailija]

Siis ymmärsinkö oikein, että suurin osa vanhemmista on todellakin sitä mieltä, että kaikkinainen kasvatusvastuu jätetään päiväkodin huoleksi?
Huh, huh.
Päiväkodissa vain tuetaan kotien kasvatusta, sinne ei todellakaan laiteta lasta sillä mielellä, että siellä opetetaan ne perusasiat lapselle, kun kotona ei viitsitä. Uusavutonta sakkia, joilta pitäsi lisääntyminen kieltää kokonaan.

Monissa pk ryhmissä ei ole mahdollisuutta muuhun, kuin perushoivaan ja sekin pitää tehdä kiireellä. Päivät lapset näkökulmasta voivat olla juuri sitä pitkään odottamista siirtymätilanteissa, koska se mikkomaija vaatii jatkuvasti omalla häiriökäytöksellä sen yhden aikuisen joko ohjaamaan kädestä pitäen tai rauhoittamaan. Siinä ne muut sitten odottelevat, että tilanne ratkeaa, jos on ratketakseen? Ruokailut, ulkoilu ja uni määrittävät päivän kulun ja näiden väliin liittyvät siirtymät tekemisestä toiseen ovat avainasemassa pienten kohdalla.
Kyllähän sitä helpommalla toki pääsee, mikäli hoitsu pukee kaikki lapset nopeasti ulos ja riisuu mutta, oppiiko lapsi mitään? Kun kuitenkin totuus on se, ettei koulussa ole kukaan enää pukemassa ja lapsen pitää pärjätä yksin. Koulussa ei ole kukaan pyyhkimässä pyllyä jne.
Päiväkodin tehtävä on valmentaa lapset koulutielle, pärjäämään yksin!
Päiväkodissa aletaan valmentaa lasta yhteiskuntaan, tähän suomen maahan, jossa työnteko on yksi perusoikeus. Päiväkoti ei valmenna tulevaa veronmaksajaa työttömyyteen tai loisimaan muuten vain.
Päiväkodissa laapsi oppii tai on sopeutumatta ryhmään, koska joutuuhan lapsi kuitenkin olemaan koko ikänsä osana jotakin ryhmää, toimimaan ryhmässä,ryhmän sääntöjä noudattaen.
Yksilöllisyys on p....ska puhetta vielä vuosikymmeniä, koska jokaisen tulevan veronmaksajan on kuitenkin oltava samalla taitotasolla aloittaessaan koulun.
Ei kooulustakaan pääse luokalta seuraavalle, jos on perustaidot puutteelliset, vaan niitä jäädään kertaamaan sitten. Jos tokaluokkalainen ei osaa lukea keväällä, ei ole mahdollista mennä kolmoselle jne.
samat taitotasot pätevät päiväkodissa. Yksilöllinen tahti ei tarkoita sitä, että vanhemmat voivat jättää oman vastuunsa lapsensa kasvattamisessa muille.
Kysykää suoraan sieltä päiväkodista, mitä taitoja lapsen pitää osata ja mitä päiväkodissa omalta lapselta vaaditaan ja vaatikaa sitten se sama kotona myös, oli kuinka tiukka aikataulu kotona hyvänsä. se on sitä yhteistyötä lapsen parhaaksi.
Mitä nopeammin lapsi oppii, se on lapsellekin helpompaa. On ihan turha sääliä tai voivotella omaa saamattomuutta ja pelkoa lapsen kanssa. Lapsi ei mene rikki, jos se kullinnuppu pahoittaa mielensä, kun se sen tekee sitten päiväkodissa ja hoitajista tuleekin pahoja, koska he joutuvat olemaan sitten se, joka pahoittaa lapsen mielen vaatien tekemään ja opettelemaan niitä taitoja, joihin vanhemmat eivät kykene, eivät osaa tai eivät halua, koska on niin raskasta sietää lapsen kiukkua, raivoa ja itkua.

 

[vierailija]

Päiväkodissa aletaan valmentaa lasta yhteiskuntaan, tähän suomen maahan, jossa työnteko on yksi perusoikeus.

Perusoikeus, hah. Miksei valtio sitten tarjoa kaikille työtä vaan makuuttaa satoja tuhansia työttöminä, jos kerran työnteko on perusoikeus?

 

[vierailija]

Ei kai nyt herran jestas yksikään vuoden vanha nuku 16h vuorokaudessa Meillä sellainen 12h riittänyt 1-2 vuotiaille.

Enkä kyllä tiedä ketään kouluikäistä, joka ei osais riisua ja pukea, vaikka ei sitä välttämättä 2-vuotiaana ole omatoimisesti hoitanut.

Kummasti esim. uimahalliin mennessä vaatteet on riisuttu ennätysajassa, vaikka päiväkodista kotiin tullessa se ei yhtään huvita. Taaperot ei mene pienestä paapomisesta pilalle onneksi, pieniä ovat ja sylissä yhdessä pukeminen ja riisuminen on myös sitä yhteistä aikaa. Kyllä se 2v voi harjoitella sitä omatoimista pukemista silloin kuin on ns. hyvä päivä tai jotain kivaa tiedossa, ihan turha noin pienen asian takia turhaan itkettää ja huudattaa lasta joka aamu, jos on esimerkiksi aamuväsy-tyyppi.

Päiväkodissa on päiväkodin säännöt ja kotona perheen säännöt ja niissä on varmasti eroja perheiden välillä. Lapset on fiksuja ja oppii ne yleensä äkkiä. Kunhan vanhemmat ei ala vaatia tai opettaa lapselle, ettei päiväkodin sääntöjä tartte noudattaa.

 

[Ammu Moolok]

Ei kai nyt herran jestas yksikään vuoden vanha nuku 16h vuorokaudessa Meillä sellainen 12h riittänyt 1-2 vuotiaille.

Kyllä nukkuu. Minun 1-vuotias lapseni nukkuu joka päivä 16 tuntia, pienempänä nukkui vielä enemmän. Alle puolivuotiaana oli hereillä vain pari tuntia päivässä.

Lapsi kehittyy kuitenkin normaalisti ja hereillä ollessaan on skarppi, fiksu ja hyväntuulinen, joten neuvolan mukaan ei unessa ole mitään vikaa. Lapsi ei ole ikinä pahalla tuulella, ja vinoilen usein sen johtuvan siitä, että lapsi saa nukkua riittävästi. Ja huutavien lasten vanhemmille voi piruilla, että te vain ette anna lapsen nukkua riittävästi, kun lapsenne noin huutaa. Mutta piruilut sikseen; unen tarve on yksilöllistä, ja tosiaankin on yksivuotiaita, jotka nukkuvat 16 tuntia joka päivä. Ja koska päiväkodit eivät anna noiden lasten nukkua viiden tunnin päiväunia, jää kasvatus todellakin päiväkodin harteille, koska arkena koko kotonaoloaika menee nukkumiseen.

Oma lapseni on jonossa sellaiseen päiväkotiin, jossa lapset saavat nukkua aina kun väsyttää. Juuri tästä syystä. Kunnalliset karjalaumapäiväkodit eivät ole edes vaihtoehto.

 

[Ammu Moolok]

Ei kooulustakaan pääse luokalta seuraavalle, jos on perustaidot puutteelliset, vaan niitä jäädään kertaamaan sitten. Jos tokaluokkalainen ei osaa lukea keväällä, ei ole mahdollista mennä kolmoselle jne.
samat taitotasot pätevät päiväkodissa.

Pehmeiden puhujia näköjään riittää.

Koulusta pääsee aina seuraavalle luokalle, vaikka taidot olisivat kuinka huonot tahansa. Perustelu tähän on se, että puuttuva taito voidaan korjata tukiopetuksella ja luokalle jättäminen haittaa lapsen koulunkäyntiä pahemmin kuin mikään puuttuva taito, koska luokalle jättäminen aiheuttaa kiusaamista, ryhmäongelmia ja häpeää. Luokalle jätetään vain jos lapsen vanhemmat sitä erityisesti haluavat. Eli koulussa voi aina siirtyä seuraavalle luokalle vaikkei mitään osaisikaan, eikä mitään tarvitse jäädä kertaamaan.

 

[vierailija]

Pehmeiden puhujia näköjään riittää.

Koulusta pääsee aina seuraavalle luokalle, vaikka taidot olisivat kuinka huonot tahansa. Perustelu tähän on se, että puuttuva taito voidaan korjata tukiopetuksella ja luokalle jättäminen haittaa lapsen koulunkäyntiä pahemmin kuin mikään puuttuva taito, koska luokalle jättäminen aiheuttaa kiusaamista, ryhmäongelmia ja häpeää. Luokalle jätetään vain jos lapsen vanhemmat sitä erityisesti haluavat. Eli koulussa voi aina siirtyä seuraavalle luokalle vaikkei mitään osaisikaan, eikä mitään tarvitse jäädä kertaamaan.

Tuo on totta - vaikka jokainen tietää, ettei esimerkiksi matematiikasta voi selvitä jatkossa, jos ei aikaisempia asioita osaa kunnolla:-(

Voihan olla, että Väestöliitto määrää senkin?