Yksi tuttavan kymmenvuotias on myös samaa sorttia kuin ap:n siskontyttö. Eikä todellakaan minulle vastaa mitään. Ja tietty ivallisuuden vaikutelma välillä häilähtää hänestäkin, mutta äidillään ei ole sisaruksia joten tuskin puhutaan samasta lapsesta. Onhan se järjettömän rasittavaa, kun näkee että lapsi ei edes yritä, ja samaan aikaan miettii miten se koulussa selviää - ihan kohtuullisesti kai. Kysymys ei ole siitä, että olisin empatiakyvytön tai mielikuvitukseton aikuinen - päinvastoin, olen hyvinkin herkkä itse. Lisäksi tiedän mitä tunnen ja myönnän sen, ja tuollainen lapsi herättää tuplasti ärtymystä, koska vaihtoehto on kova huoli ja hämmennys.
En oikein ymmärrä miksi kaikki hyökkäävät aloittajan kimppuun, ellei kysymys ole heidän omista kokemuksistaan ujoina. Mutta mistä tämä aggressio tulee?
Enkä pääse tunteesta, että ujolla on usein lopultakin aika kovat vaatimukset ulkomaailmaa kohtaan. Olen joskus seurustellut ujon miehen kanssa, ja lopulta kävi ilmi että vaatimuslista oli niin tolkuton että ujous oli tavallaan suoja-aita niiden vaatimusten ja ulkomaailman välissä. Että kun itse tiesi vaativansa kuuta taivaalta, niin oli mieluummin sitten ihan yksin. Minun olisi pitänyt olla tasan tarkkaan miehen kartan mukaisesti tai käytös alkoi lähetä pakkoneuroottista.
Sama hämmentävä tunne tuli tästä kirjoituksesta. Ujo ihminen jättäytyy johonkin vauvan kaikkivaativuuden tilaan, ja kun siihen ei vastata niin menee lukkoon ja jää sinne. Ei mitään omaa aktiviteettia, joka auttaisi ymmärtämään että ne kovaääniset ymmärtämättömät ihmiset ovat ihmisiä, eikä kaikkien maailman aikuisten tehtävä ole ymmärtää yhtä ujoa lasta vaan sen ujon lapsen tehtävä on alkaa ymmärtää kaiken maailman aikuisia. Ujon pitää ensin hyväksyä että hänen asenteessaan on jotain vikaa, ennen kuin hän motivoituu ymmärtämään vääränlaisiakin ihmisiä. Mutta tämä on vain epäilys, sanokaa toki vastaan kun mielenne kuitenkin tekee.
Onhan se niinkin että äärimmäisen ujoilla lähestulkoon teineillä on monesti psyykkisiä ongelmia jotka eivät ole itse ratkaistavissa, ja moni on jollain tapaa mukiloitu sielu. Tämä sallittakoon - en yritä patistaa kaikkia ujoja avaamaan suunsa ja sillä hyvä. Mutta keskusteluun kaipaisin muutakin sävyä kuin että ujot ovat hienostuneisuudessaan oikeassa kaikessa ja muu maailma haisee.
Kertokaa nyt mikä teitä niin nappaa? Nimittäin tosi vahvoja oletuksia tehtiin ap:stä kerta toisensa jälkeen, ja vaikka ap yritti väittää vastaan niin mielikuva taisi vain vahvistua. Ja minkälaista tunnereaktiota te sitten olisitte aapeeltä kaivanneet, koska jotain reaktioitahan tuollainen lapsi väkisinkin herättää?
