soitin miehelle et tulee töistä kotiin en jaksa tota vauvaa nyt!

[ssfad]

Nyt kannattaakin haukkua ap lyttyyn. Seuraavaksi luetaan taas pimahtaneesta nuoresta äidistä joka tappoi vauvansa. Apua ei saisi edes mieheltään pyytää. (joo tiedän, suurin osa tähän mennessä on pitänyt miehelle soittamista hyvänä asiana)

 

["niin"]

[QUOTE="voi";24847604]voi voi.... mulla kokemusta kolmesta ja nuorinkin heräs joka yö klo 00 huutaan ja huusikin kurkku suorana noin tunnin. Eikä ollut yhtään rankkaa.[/QUOTE]

Me ollaan erilaisia. Se mikä on rankkaa yhdelle ei ole sitä toiselle. Itsellä oli joskus esikoisen korvakierreaikoina todella rankkaa. Kun oli päivän kantanut suoraa huutoa kiljuvaa lasta, niin soitin miehelle, että tulis aiemmin töistä. Enkä pidä itseäni huonona äitinä ja ajattele, että mun olis siksi pitänyt jättää lapset tekemättä.

 

["alkup"]

seukki = seuraava. tässä kone mulla päivän auki niin aina välissä käyn täälläkin hengaan.. eipä sitä taloakaan viitsi kokoaikaa suunnitella kun tällä hetkellä tuntuu et toivon että sitä ei oliskaa et elettäis normaalia lapsiperhe arkea. vaan ei. ite tähän alettiin ja ite tämä on kestettävä. vauva on kiltti, oikein kiltti ja ihana, mutta seuraa vailla tietenkin niinkui kaikki ja nukkuu lyhyissä pätkissä. muuten on kaikki hyvin. paitsi jostain kumman syystä itse en nyt jaksa. kuten laitoin. joskus tulee näitä aikoja että tuntuu kuin hartiat painaisi tonnin eikä mistään ole helpotusta vaikka kuinka yrittää.
ja liian iso pala haukattiin. tiedän, mutta ei sitä enää voi perua.

 

[Sannu80]

Ennelta ehkäisevästä perhetyöstä on mahdollista saada apua kotiin, niin saa itekki vaikka hetken hengähtää tai nukkua Ei siis ole mikään sosiaalitoimiston juttu, vaan sieltä on lapsiperheillä mahdollista saada kotiin apua mm. siivousta, ruuanlaittoa, lapsen hoitoa ym jos vanhemmalla on vaikkapa ongelmia jaksamisen kanssa. Ihan ilmaista palvelua on, mutta sitä en nyt tiedä, järjestääkö joka kunta sitä.

Kannattaa selvittää ja muutenkin ehdottomasti ottaa neuvolassa puheeksi väsymys, monenlaista apua on saatavilla. Ja jos näyttää, että mieli on maassa, niin siihenkin löytyy kyllä apua.

Jaksamisia sinne! Kyllä se elämä siitä vielä kirkastuu, usko pois. Nyt vaan rohkeasti hakemaan apua

 

[Phoebsi]

Nyt ensimmäisenä mietit, miten helpottaa sitä omaa arkeasi. Mitä ensimmäisenä jätät pois, mitä teet toisin. Mikään pakko sinun ei ole suorittaa mitään, muista se.

En huomannut että olisit kertonut, minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Vaatiko hän tekemistä jo, niin kuin vaikka paljon tutkittavaa ja kosketeltavaa? Onko tulossa hampaita, tai muuta vaivaa hänellä?


Todella teillä on turhankin hektinen elämä, mutta sitä ei nyt enää voi perua. Nyt pitää siis luovia läpi harmaan arjen. Arvaa miten minä kerran nukahdin kesken päivän? Vauva oli minulla kantoliinassa sisällä ollessani, nukkuu siinä pisimmät unensa. Minä nukahdin puoli-istuvaan asentoon vauvan kanssa. Nukuttiin kaksi ja puoli tuntia, heräsin kun mies tuli esikoisen kanssa kotiin.

 

["alkup"]

en hae kyllä apua mistään. kuten sanoin, ite tähän alettiin. meille nauraisi harakarki jos nyt johonki perheneuvolaa otettais yhteyttä. tähän auttais vain se, että meillä olis sitä normaalia perhe arkea vaikka viikon kaksi. mutta se ei onnnistu kun on se rakennus, ja sitten jos sieltä on nuin kauan pois ahdistaa kun siellä pitäis olla tietää sen. mummot auttaa lastenhoidossa jos on jotain menoa, mutta eivät varmasti ota muuten vain et saan nukkua. äiti itse on niin aikoinaan sanonut et hänki hoitanut itse ja nyt teidän vuoro hoitaa itse.

mun pitäis olla tyytyväinen tiedän! mutta vain nyt väsyttää niin kovasti.

 

[:O]

täällä ollaan kanssa silmät ristissä. Neiti oppi tossa jokunen viikko taaksepäin kävelee ja sen jälkeen rupes öisin valvottaa Heräilee ja pölpöttää, hakkaa sängynlaitoja ym.. Täällä ei mitään mahdollisuutta nukkua itse päivisin ja kyllä välillä tuntee ittensä zombieks muutaman tunnin yöunien jälkeen. Toivottavasti on vaan joku PIAN ohimenevä vaihe. VÄSYTTÄÄÄÄÄ!!

 

["vieras"]

Mulla oli samanlainen tilanne pari viikkoa ja vauva huusi mahavaivoja yötäpäivää kuukauden iässä. En saanut apua edes mieheltä. Silloin ihmettelin kun monet sanoo että "Kyllä sitä vaan aina jotenkin jaksaa" ja että "Ei se ikuisuuksia kestä". Nyt se aika on onneksi takanapäin ja niin vain selvittiin.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="alkup";24847712]en hae kyllä apua mistään. kuten sanoin, ite tähän alettiin. meille nauraisi harakarki jos nyt johonki perheneuvolaa otettais yhteyttä. tähän auttais vain se, että meillä olis sitä normaalia perhe arkea vaikka viikon kaksi. mutta se ei onnnistu kun on se rakennus, ja sitten jos sieltä on nuin kauan pois ahdistaa kun siellä pitäis olla tietää sen. mummot auttaa lastenhoidossa jos on jotain menoa, mutta eivät varmasti ota muuten vain et saan nukkua. äiti itse on niin aikoinaan sanonut et hänki hoitanut itse ja nyt teidän vuoro hoitaa itse.

mun pitäis olla tyytyväinen tiedän! mutta vain nyt väsyttää niin kovasti.[/QUOTE]


Vauvan kanssa voi olla tosi rankkaa, eikä siitä tarvitse väkisin hampaat irvessä nauttia tyytyväisenä. Nyt unohdat sen. Sinua SAA väsyttää ja sinä SAAT soittaa ja pyytää juurikin sitä perhetyöntekijän apua.

Sinun äidillesi haisevia terveisiä, samoin kuin niille jotka yrittävät sinua tässä lytätä.

 

[Tuotanoin]

Paljonko vauvan sitten kuuluisi nukkua päikkäreitä? Meillä puolivuotias nukkuu 3 x 45 min päikkäreitä, ja lisäksi yöunia kymmenen tuntia parilla-kolmella syötöllä. Olen pitänyt ihan hyvänä nukkujana.

 

[mitä järkeä?]

[QUOTE="alkup";24847712]en hae kyllä apua mistään. kuten sanoin, ite tähän alettiin. meille nauraisi harakarki jos nyt johonki perheneuvolaa otettais yhteyttä. tähän auttais vain se, että meillä olis sitä normaalia perhe arkea vaikka viikon kaksi. mutta se ei onnnistu kun on se rakennus, ja sitten jos sieltä on nuin kauan pois ahdistaa kun siellä pitäis olla tietää sen. mummot auttaa lastenhoidossa jos on jotain menoa, mutta eivät varmasti ota muuten vain et saan nukkua. äiti itse on niin aikoinaan sanonut et hänki hoitanut itse ja nyt teidän vuoro hoitaa itse.

mun pitäis olla tyytyväinen tiedän! mutta vain nyt väsyttää niin kovasti.[/QUOTE]

Nyt soitat niille mummoille ja sanot, että joko mies on poissa töistä tai ne saa suuressa armossaan ottaa vauvan hoitoon päiväksi. Tai edes siksi aikaa kun saat hetken nukkua. Eihän tossa ole mitään järkeä.

Itseäni eniten harmittaa se, etten osannut pyytää apua vaan aina piti "pärjätä omillaan". Kiva muistella vauva-aikaa joka oli yhtä hampaiden kiristystä, kun oli kuoleman väsynyt. Kannattaa muistaa, että vauva hyötyy eniten äidistä, joka jaksaa olla henkisesti läsnä, eikä toivo ajan vain kuluvan mahdollisimman nopeasti, että pääsee nukkumaan. Järki käteen.

 

[kkffxb]

Älä itke. Viime kesänä vielä laajensimme ja remontoimme täysin oman talomme. 4kk en miestä nähnyt kuin muutaman kwrran vilaukselta sillä mies meni töistä suoraan tontille ja sieltä aamulla töihin. Itse olin kotona vuoden ikäisen kanssa ja viimeisilläni raskaana. Rankkaahan se oli mutta jaksettava oli.

 

[mitä järkeä?]

Älä itke. Viime kesänä vielä laajensimme ja remontoimme täysin oman talomme. 4kk en miestä nähnyt kuin muutaman kwrran vilaukselta sillä mies meni töistä suoraan tontille ja sieltä aamulla töihin. Itse olin kotona vuoden ikäisen kanssa ja viimeisilläni raskaana. Rankkaahan se oli mutta jaksettava oli.

Anteeks nyt vaan, mutta mitä järkeä tälläsessä kommentissa on! Vauvahan tossa kärsii, jos äiti ei jaksa olla edes mukava.

Apua kehiin edes pariksi tunniksi niin jaksaa taas vähän eteenpäin. Ei äitiys ole mikään marttyrikimara, jossa kärsinein lapsi ja äiti palkitaan. Päinvastoin!

 

[dhh]

IHan ensimmäiseksi suosittelen laittamaan vauvan nukkumaan kauemmas äidin sängystä, mielummin viereiseen huoneeseen. Omat yö"uneni" olivat ensimmäiset 1/2vuotta sellaisia puolen tunnin pätkiä, kun vauva nukkui vieressä ja oli levoton nukkuja ja heräiili vähän väliä. Päivisin ei myöskään meillä ole ikinä nukuttu yli puolen tunnin päikkäreitä, eli pakko oli välillä pyytää joko sukulaisia tai palkattu lastenhoitaja, että pääsi itse päikkäreille. Näin jälkkäteen ajateltuna tuossa ei ollut todellakaan mitään järkeä, ja jos nyt päättäisin, niin lapsi ei todellakaan olisi noin pitkään ainakaan nukkunut minun kanssani samassa sängyssä.

 

[dhh]

Älä itke. Viime kesänä vielä laajensimme ja remontoimme täysin oman talomme. 4kk en miestä nähnyt kuin muutaman kwrran vilaukselta sillä mies meni töistä suoraan tontille ja sieltä aamulla töihin. Itse olin kotona vuoden ikäisen kanssa ja viimeisilläni raskaana. Rankkaahan se oli mutta jaksettava oli.

Ihanaa kun täällä palstalla nämä "keskustelut" menevät aina tällaisiksi marttyyrikilpailuiksi ja toisten sättimiseksi.

 

[Heinekeeni]

Tiedän tunteen, meillä oli vaativa ensimmäinen vauva ja samaan aikaan talonrakennus menossa. Onneksi omat vanhempani auttoivat päivittäin: menin vauvan kanssa heille heti aamulla suunnilleen joka toinen päivä ja sain nukuttua univelkoja pois.

Suosittelen että syöt silloin kun vauva on hereillä ja nukut kun vauva nukkuu. Ja suosittelen myös että pyydät apua isovanhemmilta, kavereilta, sukulaisilta tai vaikka naapureilta.

 

["mamaa"]

Ap, ei se ole häpeä hakea apua! Pikemminkin viisasta, koska et vastaa jaksamisestasi vain itsellesi vaan lapsillesi. Olette haukanneet aikamoisen palan, mutta voi kun elämässä aina osaisikin olla viisas etukäteen (eikä vasta jälkikäteen).

Onko lasten isovanhemmat, kummit ym. lähellä? Pyydä reippaasti apua, kerro että välillä väsyttää ja korpeaa todella! Lähipiiri varmaan haluaa auttaa, kun tietää totuuden. Kannattaisi myös soittaa neuvolaan (ainakin jos lähipiiristä ei ole jostain syystä apua) ja kysellä jos sieltä järjestyisi jotain. Usein omaan tilanteeseen havahtuu vasta jälkikäteen, ja minusta tuo kyllä kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta/uupumukselta. On aikamoinen hätähuuto soittaa toinen töistä pois kesken päivän. Tai voisitteko kaikesta huolimatta pitää vaikka viikon tauon raksalta ja elää sitä normaalia perhe-elämää?

Tsemppiä ja jaksamista. Hae nyt apua jostain päin, aloita vaikka kertomalla miehellesi miten väsynyt olet.

terveisin lapseni on 1 v. 2 kk. ja herää 3-15 kertaa yössä, väsynyt siis itsekin

 

["vieras"]

sellasta se on vaan,hammasta purren vaan eteenpäin olen minä tämän tilanteen ajatellut ja mitäs menin tekemään lapsia ja tollasiin päiväuni mahdollisuuksiin ei ole enää toisen lapsen kanssa,saatikka että saisi yölläkään nukkua. mut tsemppiä vaan

ei päikkärit ole mikään ongelma vaikka vauva nukkuisi puolikin tuntia!!! mun vauva nukkui just 40 min. vaunuissa ja mä makasin umpiunessa sohvalla sen ajan. nyt se keikkuu taas villinä lattialla ja mä oon hiukan virkeämpi
pienet unet ne monesti piristää itseäkin parhaiten!!

 

[svd]

Mitäs jos miehesi kanssa yhdessä pohtisitte tilannetta? Ja voisit samalla kysellä myös mieheltä, miten hän tilanteen kokee. Ei hänelläkään tosiaan kovin helppoa liene, kun tekee töitä, rakentaa ja osallistuu vielä kotielämänkin pyörittämiseen. Harmi, ettet kuulu tuttavapiiriini, olisi tässä opiskelun ohessa voinut vauvankin ottaa aina silloin tällöin päiväkylään, jotta saisit nukuttua, omat lapset kun ovat jo sen verran isoja, että puhtia riittäisi taas tuollaisen pienenkin kanssa. Tsemppiä kovasti teille!

 

["anne"]

tsemppiä! tiedän mitä käyt läpi. minulla itsellä oli parivuotta sitten juuri tuollainen vähän nukkuva ja paaaljon seuraa vaativa pikkumies, joka tosin oli sairaskin (nyt siis parantunut). ja sitten alle kaksi vuotias. isäntä näkyi aamulla klo 6.30 ja seuraavan kerran klo 20 työn vuoksi. rankkaahan tuo oli, vielä kun lisäksi oletat, ettei "hyvä Äiti" saa väsyä (KAIKKI muuthan äidit on aina iloisia ja reippaalla mielellä..), niin itsesi syyllistämisen kehä on valmis. siihen vielä lisätään muutama kommentti palsta-asiantuntijoilta "mitäs teit lapsia" niin olohan on mitä mainioin.

Mutta älä lannistu! kyllä sä jaksat! itse jaksoin paremmin kun lähdin usein lasten kanssa kerhoihin ja kyläreissuille, oli etenkin tälle meidän pienelle "seuramiehelle" katseltavaa ja muita seurustelevia. kantoliinassa ei viihtynyt mutta rinkassa kyllä ja ihan pienenä kun vatsavaivat olivat pahoja, nukkui vatsani päällä tv-tuolissa. meillä alkoi unet pitenemään kun vaivat helpotti, vaikka vasta kaksi vuotiaana nukkuikin yönsä ekan kerran läpi, mutta jossain vaiheessa vain kolme kertaa yössä herääminen tuntui hienolta! ottaakaa jos mahdollista vaikka joku viikko, että miehesi jättää menemättä rakennuksille, jos ei ole ihan pakko. jätä omaan arvoon negatiiviset kommentit, olet varmasti hyvä äiti ja toisaalta yritä ajatella, että jos vaan jaksat tsempata ja seurustella lapsen kanssa lapsi "maksaa" sen varmasti takaisin! meidän kaksi ja puoli vuotias on edelleenkin aivan hurmaava ja seuraa kaipaava, mutta pystyy leikkimään jo yksinkin sekä siskonsa kanssa ja ETENKIN nukkuu!

 

[ehdotus]

Mustakin tuntuu, että teillä on nyt liikaa juttuja. Joku kertoi, että se auttoi kun merkkasi kalenteriin, että nämä illat raksalla ja nämä illat kotona ihan vaan perheen kesken.

Tosiaan miehesi kuulostaa teräsmieheltä. Päivät töissä, illat rakennuksilla ja yöt hoitaa sun kanssa vauvaa, koska hän lepää? Ei sillä, luulen että sua ahdistaa eniten se, että olet vain kotona vauvan kanssa. Hyödynnä tukiverkostot, vie lapsi vanhemmillesi ja mene kotiin nukkumaan.

 

["vieras"]

Itse olen myös sellainen, että tarvitsen hirmuisesti unta, ja vauva-ajan pätkäunet tuntui toooosi raskailta. Ja väsyneenä olen kamalan kiukkuinen.

Teimme sitten niin, että kun mies oli kotona, menin nukkumaan jopa neljän tunnin päiväunet, sekä vuorottelimme yövalvomisia vauvan kanssa mahdollisuuksien mukaan. Nuo pitkät päiväunet vaikka kerran viikossa/kuukaudessa teki kyllä ihmeitä!

Ehkä meitä on vaan niin erilaisia, toisia se heräily ja valvominen ei hetkauta vähääkään ja toisille se on maailmanloppu. Mutta siltikään en tohtisi kenellekään väsymyksestä kärsivälle mennä sanomaan, että et olis lapsia hankkinut. Vauva-aika on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, ja yöheräilyt vielä pienempi.

 

["vieras"]

[QUOTE="harmaana";24846123]Oikein teit kun soitit apua. Joskus vaan tulee noita tuollaisia päiviä lasten kanssa, etkä ole huono äiti.[/QUOTE]

Peesi. Ihan inhottaa lukea joitakin näistä kommenteista. Se, että ei hetkellisesti jaksa vauvan kanssa yksin, ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Ap oli fiksu kun soitti apua ja upeaa, että mies sitten tuli avuksi.