tsemppiä! tiedän mitä käyt läpi. minulla itsellä oli parivuotta sitten juuri tuollainen vähän nukkuva ja paaaljon seuraa vaativa pikkumies, joka tosin oli sairaskin (nyt siis parantunut). ja sitten alle kaksi vuotias. isäntä näkyi aamulla klo 6.30 ja seuraavan kerran klo 20 työn vuoksi. rankkaahan tuo oli, vielä kun lisäksi oletat, ettei "hyvä Äiti" saa väsyä (KAIKKI muuthan äidit on aina iloisia ja reippaalla mielellä..), niin itsesi syyllistämisen kehä on valmis. siihen vielä lisätään muutama kommentti palsta-asiantuntijoilta "mitäs teit lapsia" niin olohan on mitä mainioin.
Mutta älä lannistu! kyllä sä jaksat! itse jaksoin paremmin kun lähdin usein lasten kanssa kerhoihin ja kyläreissuille, oli etenkin tälle meidän pienelle "seuramiehelle" katseltavaa ja muita seurustelevia. kantoliinassa ei viihtynyt mutta rinkassa kyllä ja ihan pienenä kun vatsavaivat olivat pahoja, nukkui vatsani päällä tv-tuolissa. meillä alkoi unet pitenemään kun vaivat helpotti, vaikka vasta kaksi vuotiaana nukkuikin yönsä ekan kerran läpi, mutta jossain vaiheessa vain kolme kertaa yössä herääminen tuntui hienolta! ottaakaa jos mahdollista vaikka joku viikko, että miehesi jättää menemättä rakennuksille, jos ei ole ihan pakko. jätä omaan arvoon negatiiviset kommentit, olet varmasti hyvä äiti ja toisaalta yritä ajatella, että jos vaan jaksat tsempata ja seurustella lapsen kanssa lapsi "maksaa" sen varmasti takaisin! meidän kaksi ja puoli vuotias on edelleenkin aivan hurmaava ja seuraa kaipaava, mutta pystyy leikkimään jo yksinkin sekä siskonsa kanssa ja ETENKIN nukkuu!