sokeria 1 vuotiaalle, onko ok ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "esikoinen tulossa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"esikoinen tulossa"

Vieras
Äh, mua niin ärsyttää... Ja sanottakoon että joo olen raskaana ja siksi kimmastun helpommin kuin ennen. Meillä on töissä eräs hyvin ärsyttävä nainen. Hänen on pakkoa päteä joka asiaa, olla oikeassa ja aina hänellä on asiat joko paremmin tai huonommin kuin toisella. Jep, kiva työkaveri... Hänellä on myös ihana tapa puhua muiden päälle. Joten en erityisemmin muutenkaan hänestä pidä.

No tänään sitten päivittelin eräälle toiselle työkaverilleni kuinka yhdessä tv-ohjelmassa äiti antoi pullaa, kakku, keksejä, mehua 1v lapselle. Mielipiteeni lapsista ja herkuista on se ettei ne kuulu yhteen. Pieni lapsi ei tarvitse mitään mehuja tms vaan kunnon ruokaa. No ilmeisesti tälle ärsyttävälle työkaverille kalahti tämä minun mielipide ja hän alkoi pätemään kuinka pieni lapsi ei mene rikki sokerista jne. No joo ei varmaan mene muttei sokeri tule meidän 1vuotiaan ravintoon kuulumaan. Hän vaan intti ja intti tuota omaa mielipidettään ja pilkkasi minua kuinka elän niin ruusuisesti raskausaikana ja tulen järkyttymään vauva-ajasta ja taaperoikäisen hoidosta. Sanoin ettei minusta ole hyväksi lapselle opettaa syömään sokeria ja rasvaa ja että se on minun mielipide. No tähän hän sitten tokaisi että onhan rintamaidossakin kamalasti rasvaa (olin siis aikaisemmin joskus sanonut kysyttäessä että pyrin imettämään 8-12kk) ja että sekin on sitten varmaan kamalan epäterveellistä.

Kysymys onkin, kuinka monen muun mielestä on ok syöttää 1vuotiaalle keksejä, pullaa ja mehua ? Onko se oikeasti yleistäkin ? Olenko minä nyt ylihuolehtivainen ja elän ruusuisesti kun en aijo tarjota noin pienelle sokerista "ruokaa" ? Tuli oikeasti pahamieli siitä että hän pilkkasi mielipidettäni ja ajatustani kasvattaa lasta. :(
 
Joo kyllähän tuo esikoinen oli vanha ennen kuin sai herkkuja. Toista on toisen lapsen kohdalla. Totta on ettei lapset mene rikki jos joskus saavat herkkuja. Eihän ne ole aikuisellekkaan terveellisiä mutta kovasti tuntuu monelle maistuvan.
 
En syöttäisi missään tapauksessa. Sokerissa puolet on glukoosia, joka on ok. Puolet taas on fruktoosia, joka on hyvin haitallista. Pullat sinänsä ei kauheita ole, mutta etenkin kekseissä on paljon transrasvoja, jotka eivät ole terveellisiä. Muutenkin sokerilla poltetut proteiinit (maillardin reaktio tai glykaatio) ovat syöpää aiheuttavia, eli puhutaan AGE-yhdisteistä.

Me vanhemmat lapsemme tuhotaan. Turha syyttää muita kuin itseään. Mielestäni teet oikein, kun vältät sokerin ja muiden vastaavien "turhien tuotteiden" antamista.

Kolme lasta on aikuiseksi tullut kasvatettua. Vanhin ei koskaan saanut nuorena mehuja tai makeaa. Ruokajuomana aina pelkkää vettä. Hän ei kaipaa makeita aikuisenakaan. Nuorin taas sai mehuja ja makeaa, kun vanhempina olimme niin väsyineitä, ettemme jaksaneet kuunnella lapsen parkumista (ja lapsihan on tyytyväinen jos saa makeaa - ainakin hetken). Aikuisena hänellä on selvä sokeriaddiktio ja suosii mehuja jne. sokerilitkuja.
 
Se nyt riippuu.

Meillä esikoinen eli suorastaan eedenin puutarhassa, vielä parivuotiaana pyysi synttäreilläkin pelkkää "kulkkua ja polkkanaa". No pääsi hänkin sitten oikein kunnolla herkkujen makuun kun alkoi liikkua kerhoissa yms.

Esikoista kaksi vuotta nuorempi kuopus on yksivuotispäivästään asti bongannut jokaisesta juhlapöydästä kaiken makean ja huutanut "pääpääpääpää" kunnes on saanut kakkua/keksiä/pullaa. Ihan yhtä hyviä lapsia nuo ovat. Kotona meillä ei herkkuja syödä, mutta mummolassa/kylässä/juhlissa/kahvilassa kyllä otetaan, ja tuleehan noita isompia tai pienempiä herkkuhetkiä viikoittain, kun normaalia sosiaalista elämää eletään.

Naapurin nelivuotias ainokainen elää edelleen omassa kuplassaan, ei ole koskaan maistanut karkkia tai jäätelöä. Siinä on varmaan hyvät ja huonot puolensa.
 
Joo kyllähän tuo esikoinen oli vanha ennen kuin sai herkkuja. Toista on toisen lapsen kohdalla. Totta on ettei lapset mene rikki jos joskus saavat herkkuja. Eihän ne ole aikuisellekkaan terveellisiä mutta kovasti tuntuu monelle maistuvan.

Valitettavasti menee rikki. Aivoissa tapahtuu muutoksia, jotka johtavat toleranssin nousuun. Se mikä nyt tuntuu makealta, ei tunnu kohta enää miltään. Huomaat sen itsekin jos mielestäsi 12 grammaa/100 sisältävä jogurtti Ei maistu ällöttävän makealta, tai kykenet syömään pienen karkkipussin kerralla. Tuolloin aivojesi toleranssi makeaan on vääristynyt.
 
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Sokeriherkkuja vain erikoistilanteissa, alle 1-vuotiaalle ei annettu ollenkaan.

Ja siitä se sitten alkaakin vanhemmuuden toinen puoli, kun erilaiset kasvatustavat törmäävät. Toisille sokeri vauvasta alkaen on ok ja toisille ei, ja lista on loputon. Kannattaa tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu (toki tarvittavat tiedot huomioiden) ja antaa tilaa toisenlaisille mielipiteille, koska harvoin niitä pystyy muuttamaan. Esikoista odottaessa neuvojia kyllä riittää, niin hyvässä kuin pahassakin.
 
Huh, en siis ole mikään ylihuolehtivainen hörhö... Minä vaan jotenkin otan itseeni jos joku kysyy miten aijon toimia lapsen kanssa siinä ja siinä tilanteessa jne ja sitten arvostellaan kuin elän haavemaailmassa ja lapsiperheen todellinen arki tiputtaa minut haavemaailmasta. :(
 
Valitettavasti menee rikki. Aivoissa tapahtuu muutoksia, jotka johtavat toleranssin nousuun. Se mikä nyt tuntuu makealta, ei tunnu kohta enää miltään. Huomaat sen itsekin jos mielestäsi 12 grammaa/100 sisältävä jogurtti Ei maistu ällöttävän makealta, tai kykenet syömään pienen karkkipussin kerralla. Tuolloin aivojesi toleranssi makeaan on vääristynyt.

Jos nyt aletaan itseä ja toisia ruoskia, niin aiheuttavathan unikoulu ja jäähykin aivoihin muutoksia.

Olen kuullut useamman kuin yhden lapsen valittavan, miten vanhempia kiinnostaa älyttömän paljon se, mitä he syövät, mutta tosi vähän se, miltä heistä tuntuu. Eivät nämä tietenkään sulje toisiaan pois, mutta ihan joka asiaan ei kenelläkään riitä energiaa.

Niin, ja muuten en voi syödä kerralla pientä karkkipussillista enkä edes pidä karkeista tai sokerijukurteista.
 
Sitäkin on arvosteltu kun aijon tehdä vauvalle itse soseet. En kuulemma jaksa niitä viikkoa kauempaa tehdä... Kivoja työkavereita mulla. Tämän siitä saa kun on nuorehko ja odottaa esikoista.
 
[QUOTE="esikoinen tulossa";30329835]Huh, en siis ole mikään ylihuolehtivainen hörhö... Minä vaan jotenkin otan itseeni jos joku kysyy miten aijon toimia lapsen kanssa siinä ja siinä tilanteessa jne ja sitten arvostellaan kuin elän haavemaailmassa ja lapsiperheen todellinen arki tiputtaa minut haavemaailmasta. :([/QUOTE]

Herkkiä asioita. Pidä omat näkemyksesi. Mutta yritä myös samalla sisäistää, että suhde lapseen on ihmissuhde, ja ihmissuhteissa tehdään aina kompromisseja.

Motivoituneimmat ja "parhaat" vanhemmat erehtyvät helposti näkemään lapsen muovattavana saviklönttinä eikä omana yksilönään. En nyt viittaa vain tähän ruokailuasiaan, vaan koko elämään.
 
[QUOTE="esikoinen tulossa";30329845]Sitäkin on arvosteltu kun aijon tehdä vauvalle itse soseet. En kuulemma jaksa niitä viikkoa kauempaa tehdä... Kivoja työkavereita mulla. Tämän siitä saa kun on nuorehko ja odottaa esikoista.[/QUOTE]

Minä neuvon opettamaan lapsen syömään niin itse tehtyjä kuin kaupankin soseita. Osaa syödä mahdollisimman monipuolisesti ja ne purkkiruoat voivat olla pelastus jossain matkalla olessa, kun muutakaan vauvalle sopivaa ei ole tarjolla.

Ja sanoisin, että parempi antaa sokeria kuin keinomakeutusaineita. Ei sitä sokeria tarvitse opettaa syömään, ihmisellä on ihan luontainen taipumus pitää makeasta, sellaista se äidinmaitokin on :D Ei se sokeri myrkkyä ole. Kohtuus kaikessa.
 
[QUOTE="esikoinen tulossa";30329845]Sitäkin on arvosteltu kun aijon tehdä vauvalle itse soseet. En kuulemma jaksa niitä viikkoa kauempaa tehdä... Kivoja työkavereita mulla. Tämän siitä saa kun on nuorehko ja odottaa esikoista.[/QUOTE]

Joo, ei kannata vannoa tekevänsä itse soseita. Totuus voi olla toinen, voi olla olemattakin. Itse ajattelin ekaa odottaessa tekeväni soseet itse ja niin kuukauden teinkin. Kunnes tajusin, että lapsi ei syö niitä, koska niissä on paakkuja. Ja yritin siis tehdä tosi sileitä, mutta ei niistä nii. Sileitä saa kuin kaupan versiot. Siirryttiin kaupan soseisiin ja ne kelpas superhyvin.
 
Ei kannata tuomita muita, niin saa todennäköisesti olla itsekin valintojensa kanssa rauhassa. :) Jos et olisi itse arvostelua aloittanut, tuskinpa näin olisi käynyt. Ymmärrän, että joitain ärsyttää jos nuori esikoistaan vasta odottava nainen on äänekkäästi muita haukkumassa.

Väittäisin, että suurin osa 1-vuotiaista saa aloituksessa mainittuja herkkuja ainakin satunnaisesti. Meidän lapsi sai päivähoidossa ensikosketuksen näihin, sillä lapsi aloitti perhepäivähoitajalla vajaa 1,5-vuotiaana. Siellä tarjottiin synttärikeksit ja joskus muutenkin, myös vanukkaita oli joskus välipalalla. Pikkuisen harmitti, kun kotona oli vielä ollut helppo pitää lapsi herkuista erossa, kun on ainut lapsi. Silloin tämä on tietysti kotonakin vaikeampaa, jos on isompia lapsia. Mutta kyllä me sitten annettiin lapsen syödä keksiä tai pullaa myös kyläillessä kahvipöydässä, karkkia lapsi sai ensimmäisen kerran 2-vuotiaana.

Ei se sokeri nyt niin vaarallista kuitenkaan ole ja sitä paitsi onhan sitä myös mm. hedelmissä ja marjoissa.
 
Mä vannoin tekeväni soseet itse. Kuinkas kävikään. Osuikin synnytyksen jälkeinen masennus...eihän nii pitänyt tietenkään mulle käydä olinhan niin hyvin jo suunnitellu miten täydellinen äiti lapselleni tule olemaan. Vaan kappas en olekaan superihminen. Siispä luopumaan mieluummin periaatteista kuin mielenterveydestä.

Ota nyt siis rennommin. Sä et yhtää tiedä mitä tulossa on ja kireillä periaatteilla rakennat itsellesi tunnelia joka saattaa olla umpikujasi. Teet sen mukaan mitkä voima varat on. Meinaan lapsen kehityksen kannalta oleellusinta on että löydåt oman tien Kun se lapsi on maailmassa. Lapsi ei todellakaan mene sokerista rikki kunnei mätä päivittäin. Sä et välttämättä pysty imettämään...voit olla koliikkilapsen äiti, ihan mitä vaan.

Arvaappa miksi me vanhemmat neuvotaan NO KUN MEILLÄ ON PIDEMPI KOKEMUS.
 
En anna 1-vuotiaalle mehua tai herkkuja. Minua ei kiinnosta miten muut tekee eikä se mitä muut ajattelevat tästä. Me tehdään meidän tavalla :) Esikoinen sai muistaakseni makeaa ensimmäisen kerran 2-3-vuotiaana. Tosi vähän syö makeaa eikä vaadikaan, karkkia ei osteta juuri koskaan. Meillä ei kotona syödä yhtään makeaa välttämättä edes viikottain, kunnon ruokaa vaan :)
 
[QUOTE="jokuvaan";30330132]En anna 1-vuotiaalle mehua tai herkkuja. Minua ei kiinnosta miten muut tekee eikä se mitä muut ajattelevat tästä. Me tehdään meidän tavalla :) Esikoinen sai muistaakseni makeaa ensimmäisen kerran 2-3-vuotiaana. Tosi vähän syö makeaa eikä vaadikaan, karkkia ei osteta juuri koskaan. Meillä ei kotona syödä yhtään makeaa välttämättä edes viikottain, kunnon ruokaa vaan :)[/QUOTE]

Meillä syödään pari kertaa kuukaudessa herkkuja. Ei määrättömästi mutta kamalaa sekin jos ei esim oman omppupuun ompuista piirakkaa saisi tehdä tahi että lapselta se herkku pannattaisiin.

Eniten iuitenkin kummastelen tässäkin kommentissa esiintyvää"meillä syödään vaan kunnon ruokaa". Ihan kuin itse tehdyn piirakan syönti tai pullan syönti nuutaman kerran kuussa tarkoittaisi ettei tehdä kunnon ruokaa. Aika mustavalkoista eikö totta?
 
ei varmaan itse kannata kauhean suureen ääneen siellä töissä paasata että VARMASTI teen näin ja näin ja ikinä en tekisi niin ja niin. saat selitellä jälkeen päin ;) ja itse saat yhtä kipakoita kommentteja takaisin. ihmiset kun on aina eri asioista eri mieltä. sinun oikea ei ole sitä kaikille.
itse en uskonut tekeväni soseita mutta niinpä vain huomasin tekeväni. ja annoin välillä kaupan. oppii syömään erilaista. edelleen annan joskus "hätätilanteessa" 1½ vuotiaalle kaupan ruokia. eipähän opi vain tiettyihin makuihin. ja kaikki kyllä kelpaakin mitä eteen antaa.
 
No jos et itse herkuttele koskaan lapsen nähden niin silloin sulla on sokerivapaa lapsi. Voin sanoa, että lapsi haluaa maistaa kaikkea mitä muutkin syövät ja sitä huutoa ei kuuntele hullukaan jos hänelle ei anneta maistiaisia.
 

Uusimmat

Yhteistyössä