[QUOTE="...";23575964]Miksi ap teet asiasta niin ison numeron? Mitä sitten, jos appi patisti sinua vähän hölläämään tiukan komennon kanssa? Mitä sitten, vaikka se ei ollutkaan häneltä poliittisesti korrektia tai lastenkasvatusnäkökulmasta niin viisasta?
Kyseenalaistatko ehkä itsekin omaa tiukkailuasi, kun jaksat miettiä asiaa näinkin pitkän ketjun kuluessa?
Molemmat teki väärin,äiti ja appi. En tykkää isovanhemmista, jotka eivät ymmärrä olla puuttumatta varsinkaan lasten edessä vanhempien tapaan kasvattaa lapsiaan. Koska ap:n toiminnassa on taustalla järkevä syy. Hän haluaa pitää tiukkaa kuria lapselleen kaikissa tilanteissa.
Mutta en ymmärrä näitä vanhempiakaan, joiden on pakko olla aina niin järettömän tiukkoina. Ei ole varmaan lapsella kivaa sellaisessa perheessä.Sekin voi lisätä uhmaa, että vanhemmat elävät rajojen asettamiselle eikä koskaan voida joustaa. Itse en ole pitänyt omaa lastani koskaan nälässä, vaikka hän olisi kiukutellutkin. Sääntö on se, että herkkuja saa kun ruoka on syöty. Ja syömistä saa (muttei tarvitsekuin ehkä kerran kuussa tai kahdessa) jatkaa esim. vartin kuluttua, jos ruokailu jonakin kertana on ihan ylivoimaista. Uhmaan voi vastata myös olemalla kiinnittämättä asiaan sen kummempaa huomiota ts. OLEMALLA PROVOSOITUMATTA. Ei aina tarvitse alkaa vääntämäänasioista, vaan voi palata asiaan myöhemmin, kun lapsen kohtaus on mennyt ohi.
Liian tiukasta kuritsta ei seuraa mitäänhyvää, tasan hirveää kapinointia vanhempia vastaan myöhemmällä iällä, rajojen rikkomista tyhmyyteen asti jne. Neuvottelu ja ymmärtäminen on hedelmällisempi lähestymistapa asioihin.[/QUOTE]
Mä mietin asiaa juuri siksi, että ihmettelen ennen niin samalla linjalla ja samalla aaltopituudella olevan apen puuttumista asioihimme. Ja sitä ettei hän ole koskaan korottanut minulle ääntään.
En sinun lapsistasi tiedä, mutta jos mun lapseni saa kerrankin periksi siinä, että esim ruokapöydästä voi poistua (muualle kuin vessaan) kesken ruokailun, ja tulla takaisin kun huvittaa, voin olla varma että hän ottaa sen samantien tavaksi.
Huvittavaa mun mielestä on se että täällä ihmiset siis tämän yhden asian perusteella tuntuu tietävän
a) että mä en anna lapselle ruokaa
b) teen hänestä syömishäiriöisen, koska en anna pullaa, vaan pyydän syömään ruokaa ennen sitä
c) olen päättänyt jo etukäteen olla pitämättä appiukostani
jne.
Itsekkin sanoit tuossa, että herkkuja saa, kunhan ruoka on syöty.
Näinhän mä teinkin. Mutta sekin näköjään on väärin.
Vai olisiko pitänyt sitten jättää vieraatkin "herkuitta" siksi että tämä 2,5v ei saa mitään, koska ei syönyt mitään?
