sopiva ikäero, parisuhde ja muut askarruttavat kysymykset

[Aniida]

Hei

tässä suunnitellaan miehen kanssa, siis suunnitellaan toista lasta. eka on nyt 1v11kk...

askarruttaa että muuttuuko parisuhde kovasti toisen lapsen myötä, kun tuntuu että nyt vasta saanu jotain pikku rippusia takasin siitä parisuhteesta joka oli ennen ekaa lasta, mutta vieläkään tai tuskin koskaan enää se on sellaista kun sillon...muuttuuko se kovasti kakkosen jälkeen? siis huonompaan suuntaan? onhan sitten kaks pikku ihmistä vaatimassa huomiota...

ja mikä on hyvä ikäero sisaruksille? tai siis eihän sitä nyt voi niin miettiä, mutta kun tuntuu että jos tässä vielä odottelee kauan (2-3v) niin sitte ikäero kasvaa liian suureksi. Itse olen vasta 26 joten aikaa tehdä lapsia on vielä...
Mua vaan askarruttaa kaikki selanen, että mulla on vaan määräaikainen työsopimus ja luultavasti sellainen on myös ensi vuonna, ja jos jään äitiyslomalle se tuskin jatkuu, ja mitä sitten? ja kun en päässyt nyt iltakouluun opiskelemaan omaa alaaani pidemmälle niin kuin olin suunnitellu, niin miten mä opiskelen jos mulla on KAKS lasta kun se tuntui jo aika raskaalta päätökseltä ton yhden kanssa. Ja jos pääsen sinne ensi vuonna, niin sitten en voikkaan raskautua, kun se koulu on maksullinen ja pitäis käydä loppuun sinä samana vuonna (eli ei voi siirtää) niin jos yritetään lasta vasta kahden vuoden päästä alkuun niin ikäerosta tulee sitten 5v...


emmä tiiä, miks tällästen tärkeiden päätösten kanssa pitää aina miettiä rahaa jne...Kun musta meille sopis vauva hyvin perheeseen, mutta jos mä oon työtön ja ei-riittävästi koulutettu niin millä me elätetään ne lapset...

 

[nytkypylly]

hyvä kun mietitte tuollaisia asioita, se kertoo jo paljon =)
meillä lapsilla neljä vuotta ikäeroa, eikä se ole musta ollenkaan paljon, tai liikaa =) tuolla ne nytkin leikkivät yhdessä, ja tosi hauskaa heillä on aina =)
parisuhteesta en osaa mitään sanoa, se on niin tapauskohtaista, joillekin toinen lapsi voi olla katastrofi, meille ei ole ollut, vaan kaikki on niinkuin ennenkin eli hyvin :heart:

 

[LisaMarie]

Mun mielipiteitä ihan yleiseti:

Sopiva ikäero on joko niin pieni, ettei vanhempi tajua olla mustasukkainen, tai niin iso, että lapsi on jo ehtinyt kinuta sitä sisarusta. pahin mahdollinen näyttäis olevan 1,5 vuotta . Meillä kahden ekan ikäero on 15 kk, ja kolmoseen on eroa 6 ja 7 vuotta ja kaikki ikäerot on ollu oikein helppoja.
Tuo nuorin on nyt 1v7 kk ja pitää tiukasti huolen, etti isi sen paremmin kun isommat sisaruksetkaan tule äidin lähelle. No, isi saa joskus aamuisin leikkiä kurkkimisleikkiä äidin yli, mutta jos isi istuu nojatuolissa ja äiti menee syliin, tulee muuan pikkuihminen sanomaan "öh öh öh" ja nykimään äitiä pois
Minusta ainakin tuntuu, että jos nyt tulisi pikkusisarus, se olisi aika vaikeaa. tosin osasyy tietysti on se, että toi iltatähti on niin isompien sisarusten kun vanhempienkin "pilalle hemmottelema"

Parisuhde taas on niin tapauskohtainen asia. Me oltiin oltu pitkään yhdessä ennen esikoisen syntymää, 8 vuotta, joten elämään varmaan jo kaipasi jonkunlaista vakautta. Itse ainakin koin lapset hyvin lähentävänä asiana parisuhteessa, samanlainen sitoutumisen julkinen tunnustaminen kun naimisiinmeno, tykätään toisistamme ja halutaan elää yhdessä, niin että meille sopii vauvakin. a kun mies viellä oli mukana synnytyksessä, kaikki kainostelu jäi pois, mitä sitä enää miettimään miltä näyttää ja onko säärikarvat ajettu, kun se on nähny minut niin alkukantaisessa tilassa.
Toinen lapsi ei vaikuttanu suhteeseen oikeastaan mitenkään, kun tuli niin pian perään, mutta tämä iltatähti taas on tuonu sellaista "ollaan nuoripari" fiilistä, kun meillä on vauva :hug: (Ja ihmiset kysyy onko noilla kaikilla sama isä :headwall: )

Ai niin, se raha josta olit huolissasi: vanha sananlasku sanoo, että lapsi tuo leivän tullessaan tai "kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi" Ei se rahan määrä ole se juttu, kun haluaa lapsen, vaikka olis miten paljon rahaa, lapset pitää jättää tekemättä, jos ainoa syy on, että meidän elämäntilanne on se, että nyt kuuluu tehdä lapsi.

 

[Aniida]

Kiitos vastanneille

ehkä me uskalletaan sitä sitten alkaa yrittäm,ään tuossa syksyllä tai ensi keväänä

Mua tosissaan pelottaa tää parisuhde juttu, sillä vaikka meillä on hyvä kunnioittava hellä ja rehellinen suhde mun mieheni kanssa, välillä tuntuu ettei aikaa tai puhtia riitä miehen hellimiseen enää päivän työn jälkeen. Rakkautta kuitenkin löytyy ja paljon halua olla yhdessä, eikä mitään ongelmia ole ollut, oikeastaan vaan tuo ekan lapsen syntyminen muutti sitä parisuhdetta ehkä hieman vähemmän intohimoiseksi ja spontaaniksi seksiasioissa, että nyt sovitaan välillä jo aamulla että tänään on muhinoimispäivä jotta kumpainenkin tajuaa pysyä hereillä vielä lapsen nukahtamisenkin jälkeen että tollaset mua huolestuttaa
tai että aikaa keskustella tosissaan asioista (vaikka maailman politiikasta tai sitten siitä kuinka paljon tykätään toisistamme tai työpäivän kuulumisista) on vähemmän koska lapsi ainoana lapsena vie ja haluaa aika paljon huomiota...

Ja ehkä mun täytyy vaan ottaa se riski tän työpaikan kanssa, olinhan jo kerran äippälomalla ja palasin tänne, sillon mun määräaikaisuutta jatkettiin vaikka olin äippiksellä, jospa se tapahtuisi taas...ja kai sen koulunkin (apua! se kyllä hirvittäää) ehtii käymään ja onhan sitte tää elämänkoulu