*SOPIVA IKÄERO*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ***iina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

***iina

Vieras
Heippa!

Esikoinen on pian 10kk ja pikkukakkonen pyörii mielessä. Painin vaan sen välillä onko millainen ikäero hyvä. Toisaalta parin vuoden ikäero on hyvä, koska lapset ovat todennäköisemmin läheisiä ja tykkäävät leikkiä keskenään. Me kun asutaan niin korvessa, että täällä ei paljon leikkikavereita ole. Toisaalta taas haluaisin kaikessa rauhassa nauttia esikoisen kanssa vauva-ajasta ja sitten vasta tehdä toisen. En haluaisi että nämä vauvavuodet meidän perheessä olisi niin nopeasti ohi. Olen nauttinut joka hetkestä pienen vauvan kanssa. Toisaalta se kaveri olisi kiva jo tälle esikoiselle...

Ystävät hyvät, voisitteko kertoa minkä ikäeron te olette havainneet hyväksi ja minkä takia?
Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit ovat tervetulleita!

 
Mun äiti on joskus sanonut, että 3v ikäero mun isosiskoon on just hyvä. Pikkuveli 1,5v nuorempi ja silloin oli kuulemma liian rankkaa kahden pienen kanssa. Samaa asiaa pähkäillään meilläkin, mutta esikolla ikää jo 1v8kk, eli ei oo enää huolta ainakaan liian pienestä ikäerosta =)
 
Mulla ja isosiskolla on ikäeroa 4 vuotta, eikä se ole liikaa. Tosin nuorempana ei kauhesti tehty mitään yhdessä, mutta nyt vanhempana ikäero ei tunnu missään. Itse haluaisin myös omille lapsille tuon n. 4 vuotta ikäeroa, jotta esikoinen ehtii kasvaa ja on toisen syntyessä jo omatoiminen. En kyllä jaksaisi millään kahta pientä, nyt esikkovauvan kanssakin on tekemistä vaikka niitä on vasta yksi! En ymmärrä miten tässä vielä jonkun 1-2-vuotiaan kanssa pärjäisi vauvan lisäksi... :D
 
no meillä on lapsilla ikäeroa 2v7kk, molemmat tyttöjä. Toinen laitettiin "tilaukseen" tavallaan heti esikoisen jälkeen mutta noin kauan meni sit tuloksen saamiseen. Mut näin jälkeenpäinoon tosi onnellinen ettei pikkukakkonen tullu aikaisemmin, tämä on osoittautunu tosi hyväksi ikäeroksi mut vastusta on ollu toisaalta myös sen verran ainaki aluksi etten olisi jälkeenpäin katsoen halunnut pienempää ikäeroa. Meillä esikoinen oli sit jo poissa vaipoista, suht omatoiminen pukemisissa ja ehti kuunnella ohjeita ym, ja kuitenkin on sen verran pieni että tää kotielämä vielä riittää virikkeeksi :9
 
Toisaalta edellisellä on kirjoituksessaan pointtia.
Mutta ainahan saa sunnitella...

Meillä esikoisen maailmaan saaminen kesti pari vuotta ja sen takia ei ollakaan käytetty nyt mitään ehkäisyä, vaan ajateltu että jos tärppää niin sitten tärppää. Neiti on nyt 9kk, eikä vielä ainakaan ole kakkosta tulossa. Vauvakuume on alkanut vaivata ja ehkä tästä alkaa todellinen yritys.

2 vuotta olisi mielestäni ihanne ikäero, mutta vähempikin käy ; )
Meillä on isoveljieni kanssa jokaisella 5 vuotta ja iltatähtemme on minua 10 vuotta nuorempi. Lapsena iso ikäero häiritsi, kun veljillä oli aina omat kuviot ja emme leikkineet yhdessä, mutta nyt aikuisena se ei enää haittaa. Sisko taas on niin paljon nuorempi (teini-iässä), että ei vieläkään olla ihan samalla aaltopituudella...
 
2-3 vuotta on hyvä, kun huomioidaan sekä lapsi että vanhemmat. Alle kaksi vuotias on vielä niin pieni, että mielestäni ansaitsee vanhempiensa täyden huomion. 2 v yleensä on tai oppii pian ainakin päiväkuivaksi, osaa riisua ja pukea jonkin verran, osaa syödä itse, mahdollisesti osaa jopa käydä itse potalla. Kaikki nämä asiat helpottavat suuresti vanhempien elämää.

Itselläni on ikäeroa siskoni kanssa 2 v 9 kk, eikä se ollut liikaa. 4 v olisi varmaan jo tuntunut liian suurelta erolta lapsena ja teini-iässä.
 
Liila, leikittekö myös pienenä siskosi kanssa yhdessä, vaikka ikäeroa oli melkein kolme vuotta?

Kiitos kaikille vastauksista! Lisääkin saa tulla.

Ymmärrän myös sen, että lapsen saaminen oman aikataulun mukaan ei aina onnistu. Yksi parhaimmista ystävistäni yritti kolme vuotta ennen kuin tärppäsi. Meillä kuitenkin esikoinen tärppäsi heti ekasta kerrasta... Voihan se olla että toinen ei tule niin helpolla.
 
Mulla ja siskolla on 4v2kk ikäeroa. Ei meistä juurikaan toistemme kavereiksi ollut. Kyllä meillä jossain vaiheessa leikit meni yksiin, mutta kyllä mulla alkoi pyörimään toiset kaverit eikä pikkusisko enää kelvannut. Mä en ole kokonut ikäeroa mitenkään negatiivisena, sisko kyllä on aina ollut kaikesta kateellinen mulle. Vanhempi kun saa tiettyjä asioita ensin. Ja kateuteen vaikuttaa myös ikäeron lisäksi luonne (siskollani aika kiivas).

Meillä lapsilla on ikäeroa 2v10kk. Näin 4kk kokemuksella on tuntunut hyvältä. Toi esikoinen on ollut kauan jo kuiva sekä käy itsenäisesti pöntöllä, osaa syödä itse ja pukea jos sattuu huvittamaan. Esikoinen nukkuu yöt lähes poikkeuksetta kokonaan heräämättä (sairastelujen takia yöt alkoivat sujua vasta muutama kuukausi ennen kakkosen syntymää). Ja mikä parasta esikoisen kanssa voi keskustella - hänelle on helppo selittää asioita ja hän ymmärtää esimerkiksi että siskolle täytyy antaa ruokaa tai sisko pitää laittaa nukkumaan. Esikoinen osaa myös kertoa omista tuntemuksistaan.
 
Meidän tytöillä on ikäeroa 1v7kk ja ihan sopiva on. Tosin hieman pienempi olis ollut vielä parempi. Nyt kun esikoinen on 2,5v, olis ihan kauhea paikka saada nyt vauva. Mustasukkaisuutta olis varmasti miljoona kertaa enemmän. Uhma on meillä niin järkky, että kaikkein vaikein aika on meillä nyt. Kuopus lähenee 1v ikää ja on aika kiivas ja tempperamenttinen tapaus. Kärsivällisyyttä ei ole lainkaan ja siihen päälle vielä uhmakas ja kiusaava isosisko, niin kyllä on äidin pinna aika kireellä. Silloin kun kuopus syntyi oli aivan ihanaa. Esikoinen oli todella tyytyväinen eikä suurempia mustasukkaisuuksia ollut. Nyt on enemmän, kun pikkusisko sotkee leikit tai sitten on muuten vaan mukavaa muksia toista.
Mutta siis, olen sitä mieltä, että ihan pieni ikäero, vähän päälle vuoden (vain jos esikoinen on rauhallinen ja "helppo" vauva) tai sitten niin suuri, että uhmat ja muut suuremmat koettelemukset on jo ohi. En vaan tiedä, onko ne ohi missään vaiheessa ;)
 
Tuo 1 v 7 kk-nimimerkin tilanne on hyvin tavallinen, olipa ikäero mikä hyvänsä. Siis usein käy niin, että esikoinen ei aluksi ole kovin mustasukkainen, on vielä hämääntynyt koko uudesta elämäntilanteesta ja vauvassa on uutuudenviehätystä. Muutaman kuukauden päästä, kun vauva alkaa osallistua perheen elämään enemmän, alkaa sorsiminen ja mustasukkaisuus nostaa enemmän päätään.

Meillä on ollut ihan samanlaista sekä 2 v. ikäerolla että 2,5 v. ikäerolla. Myös muutenkin tahtoikäkäyttäytyminen on lisääntynyt jonkin aikaa vauvan tulon jälkeen eli vauvaa protestoidaan vanhemmille, ei niinkään vauvalle itselleen. Normaali reaktio. Jos puoliso ottaa toisen, niin enemmänhän sitä on puolisolle vihainen petoksesta kuin sille toiselle osapuolelle.

Meillä tuo 2,5 v oli parempi kuin 2 v., mutta kyllä 2 v oli ihan kiva myös. Alle 2 v en haluaisi, vauva ansaitsee vauva-aikansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ****iina:
Liila, leikittekö myös pienenä siskosi kanssa yhdessä, vaikka ikäeroa oli melkein kolme vuotta?

Kyllä leikimme lapsena yhdessä siskoni kanssa sekä kotona kahdestaan että ulkona muiden lasten kanssa. Kotikadullamme asui paljon eri ikäisiä lapsia ja leikit menivät hyvin yksiin. Perheen esikoisena siskoni aloitti 'liipustamisen' teini-iässä normaalia myöhemmin (16 v) ja minä taas siskoni siivellä vähän aikaisemmin (13 v). Olemme kulkeneet siis koko ikämme yhdessä ja nyt aikuisinakin olemme yhä läheisissä väleissä.
 
Meillä on kaikki lapset syntyneet 3 vuoden sisällä eikä ole ollut liian rankkaa. Tyttö-poika-tyttö ja kaikille on ollut seuraa, toinen toistaan seuraten oppineet kuivaksi, oppineet lukemaan jne. Eikä joka päivä ole tarvinnut kulkea kavereita tekemässä puistossa kun omat siskot on riittäneet. Meille tämä oli hyvä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3 vuodessa 3 lasta:
Meillä on kaikki lapset syntyneet 3 vuoden sisällä eikä ole ollut liian rankkaa.

Ei ehkä ole ollut rankkaa sinulle, mutta pienelle taaperolle on varmasti ollut. Sääliksi käy näin pienellä ikäerolla tehtyjä vauvoja ja lapsia.
 
Meillä ensimmäisellä ja neljännellä on ikä eroa 4v1kk. Eli aika pienillä ikä eroilla on tulleet noi neljä kappaletta (tosin kaikki ei olleet ihan suunnitelmissa noin pian). Nyt sitten tulee nuorimman ja tän seuraavan ikä eroksi 3v.
noi isommat oovat ottaneet hyvin huomioon pienemmät ja nyt leikkivät kaikki porukalla.
 
Hei
Minä olen kans paininut tuon vauvakuumeen kanssa. Esikoinen on nyt 6 kk:tta ja pikkukakkonen pyörii mielessä. Mielessä on myös pyöriny mikä ois sopiva ikäero sisaruksille.
Nyt tuntuu kuitenki siltä, että haluan nauttia tästä esikoisesta vähän ennen, kun tulee seuraava. Kesän jälkeen on pakko mennä töihin. Hoitovapaa raha on kyllä todella pieni ja meillä ei kunta myönnä kuntalisää. Mikä minusta on kyllä aika harmi. Sen kunta lisän ansiosta ois voinu olla kotona vähän pidempään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fgfgfgf:
Alkuperäinen kirjoittaja 3 vuodessa 3 lasta:
Meillä on kaikki lapset syntyneet 3 vuoden sisällä eikä ole ollut liian rankkaa.

Ei ehkä ole ollut rankkaa sinulle, mutta pienelle taaperolle on varmasti ollut. Sääliksi käy näin pienellä ikäerolla tehtyjä vauvoja ja lapsia.

Höpö höpö. Onhan noita kolmosiakin. Lapset sopeutuvat aika erilaisiin oloihin. Sisaruksista on pääsääntöisesti iloa toisilleen ja seuraa. Toki on poikkeuksiakin.
On se vaan niin kivaa aina arvostella muita!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1v7kk:
Meidän tytöillä on ikäeroa 1v7kk ja ihan sopiva on. Tosin hieman pienempi olis ollut vielä parempi. Nyt kun esikoinen on 2,5v, olis ihan kauhea paikka saada nyt vauva. Mustasukkaisuutta olis varmasti miljoona kertaa enemmän. Uhma on meillä niin järkky, että kaikkein vaikein aika on meillä nyt. Kuopus lähenee 1v ikää ja on aika kiivas ja tempperamenttinen tapaus. Kärsivällisyyttä ei ole lainkaan ja siihen päälle vielä uhmakas ja kiusaava isosisko, niin kyllä on äidin pinna aika kireellä. Silloin kun kuopus syntyi oli aivan ihanaa. Esikoinen oli todella tyytyväinen eikä suurempia mustasukkaisuuksia ollut. Nyt on enemmän, kun pikkusisko sotkee leikit tai sitten on muuten vaan mukavaa muksia toista.
Mutta siis, olen sitä mieltä, että ihan pieni ikäero, vähän päälle vuoden (vain jos esikoinen on rauhallinen ja "helppo" vauva) tai sitten niin suuri, että uhmat ja muut suuremmat koettelemukset on jo ohi. En vaan tiedä, onko ne ohi missään vaiheessa ;)

Meillä on ihan täsmälleen sama ikäero ja tilanne, paitsi että esikoinen on kohta 3v (t) ja kuopus 1v 3kk (p). Olen todennut tämän olevan juuri sopiva ikäero, vaikka aika ajoin on rankkaa. Uskon, että olisi ollut vielä vaikeampaa, jos esikoinen olisi ehtinyt uhmaikään kuopuksen ollessa liian pieni puolustautumaan. Pienempi ikäero olisi taas ollut fyysisesti liian raskas, sillä nytkin raskausaika ja kuopuksen vauvavuosi koetteli vanhempien kuntoa, vaikka esikoinen oli jo taaperoiässä omatoiminen ja esim. puhetaidossa kehittynyt.

Mutta pikkukolmosta meille EI tule yhtä pienellä ikäerolla, sen myönnän. Kolmannen kanssa uskon jaksavani kun kuopus on 2½-3v, ehkä... ;) (päätökseen toki vaikuttaa tämänhetkinen elämäntilanne)
 
Tänään huomasin itsessäni yhden asian: minulla on vauvakuume! Ja meidän lapsi on 4kk. En olis ikinä uskonut, että kuume saa minut valtaansa näin pian. Tähän vaikuttanee se, että vauvamme on ollut ns. helppo lapsi. Haluan kuitenkin antaa esikoisellemme aikaa olla ainoa lapsi ja antaa myös itsellemme aikaa nauttia tästä ajasta. Kyselin tänään jo yhdeltä äidiltä, jolla lapsien ikäero on 13kk, että kuinka hän jaksoi lasten ollessa pieniä. Hänestä kaikki oli sujunut hienosti mutta jotkut tapahtumat ja ajat olivat kuulemma pienen harson peitossa. Miehelle vihjailin jo kuumeestani, eikä hän ihme kyllä suoralta kädeltä tyrmännyt haavettani. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan.
 
Aurora Vee: Mukava kuulla, että jollain muullakin on samanlaista :) Itse olen myös sitä mieltä, että kolmatta ei todellakaan tule ihan heti.. En ehkä olisi tätä mieltä, jos tämä kuopus olisi yhtä helppo vauva kuin esikoinen aikoinaan. Olen ajatellut, että ehkä sitten kun kuopus on 3v niin voi harkita kolmannen yrittämistä. Mutta saapa nähdä. Sitten kun lapset ovat jo isompia ja helpompia, niin haluaako sitten aloittaa kaiken alusta... Mutta toisaalta olisi aika surullista, etten saisi enää kokea raskautta tai synnytystä tai ihan sitä vastasyntyneen arkea.
Jaksamista teille!
 
Minä oon jo aikoja sitten päättänyt tai oivaltanut etten jaksaisi kahta aivan pientä. Yhdessä temperamenttisessa pikkutytössä on tekemistä vähäksi aikaa. Haluan että sekä minä että tyttöni voimme nauttia toistemme seurasta vielä hetken, enkä haluaisi väsyttää itseäni kahden pienen kanssa.

Omasta mielestäni ihanneikäero on 3 vuotta. 3-vuotias on jo melko 'itsenäinen', ei siis tarvitse koko ajan apua arjen askareissa, osaa ilmaista itseään jne. Mutta itse alan jo totutella ajatukseen, että jos saan toisen lapsen ikäeroksi tulee enemmän, ehkä jopa 7 vuotta, sillä mieheni ei ole kovinkaan innostunut asiasta. Eikä meillä ainakaan nyt anna rahatilannekaan periksi.
 
Meidän lapsilla ikäeroa 2v4kk ja se on ihan sopiva. Paljon pienemmällä en olisi halunnut, ehkä 2v olis ollut "se paras". Esikoisella uhma 2,5-vuotiaana ja se vähän vaikutti. Huomiota sai riittämiin (kahdenkeskistä aikaa paljon ekoina kuukausina) eikä ollut mustasukkainen vauvalle missään vaiheessa.

Nyt kuopus on 2v7kk ja jos kolmas jossain vaiheessa tehdään niin tässä iässä aikaisintaan. Hän on niin erilainen kuin isosisiskonsa, paljon vauvamaisempi, ei puhu vielä lauseita, pottailu hakusessa jne. Toisaalta on saanut olla pitkään perheen "vauva" =D.
 
En näe pientä ikäeroa pahana asiana, jos vain äiti jaksaa hoitaa. Hassua olisi odottaa monta vuotta vain siksi, että esikoinen/edellinen lapsi saisi tarpeeksi huomiota.
Meille on tulossa toinen lapsi keväällä, jolloin esikoinen on hieman yli 2v 8kk. Aloitimme toisen lapsen yrityksen jo hieman aiemmin, ajatuksena 2 vuoden ikäero, mutta tärppi tuli sitten kun tuli.
Meillä toinen lapsi ei ollut haaveena heti esikoisen jälkeen, sillä olin niin puhki sen vauva-ajan jälkeen. Jotenkin koin sen niin rankkana, vaikka ei kai tuo esikoinen mitenkään erityisen vaativa vauva ollut. Pistetään nyt vaikka oman iän piikkiin se väsyminen.
Jos nautit vauva-ajasta, niin ainahan voit tehdä useampiakin lapsia kuin kaksi niin ei mene vauvavuodet niin nopeasti ohi ;)

Ai niin, meillä veljen kanssa ikäeroa 2v 8kk (minä vanhempi) ja paljon leikittiin yhdessä. Siskoni puolestaan on lähes 12v. nuorempi kuin minä, eikä olla ollenkaan läheisiä. En edes teinarina osallistunut hänen hoitoonsa juuri mitenkään.
 
Meidän tytöillä on ikäeroa 1v10kk ja olen ollut kyllä oikein tyytyväinen. En ole kokenut "pientä" ikäeroa yhtään vaikeaksi/stressaavaksi,päinvastoin! Ihanaa kun nyt jo niin leikkivät keskenään ja seuraavat toisiaan ja ovat muutenkin tärkeitä toisilleen:) Nyt ikää siis 2v6kk ja 8kk. Isompi on pois vaipoista,pukee ja riisuu itse. Nuorempi ryömii ja harjoittelee konttaamista. Toisaalta,jos olis ollut koliikkia tms,muita juttuja esim. sairauksia, olisi varmasti tuntunut ja tuntuisi raskaammalta. Puhunkin siis vain omasta puolestani. Mutta varmasti isommassakin ikäerossa on paljon hyviä juttuja. Eipä teidän auta kuin pähkäillä itse:)
 

Yhteistyössä