****SOPIVA IKÄERO******

[****Minttu]

Heippa!

Meillä alkaa tyllerö olla sen ikäinen että toinen lasi voisi tulla kyseeseen. Ollaan miehen kanssa mietitty että jos nyt pian pikkukakkonen tärppäis niin esikoinen olis toisen syntyessä tasan kaksi vuotta. Toisaalta haluaisin odotella vielä. Onkohan kolme vuotta liikaa ikäeroa, jos haluaa että lapsilla on seuraa toisistaan? Kyllähän se kaks ja puol vuottakin on vaihtoehto, mutta olisi ihanaa saada vauva taas keväällä, kun sillon on valoisat yöt valvoa vauvan kanssa ja pukemistakaan ei ole niin paljon...
Kertokaa kokemuksianne.
Kiitos!

 

[äiti+2lasta]

ei se kolmen vuoden ikäero niin paljon ole. poika oli 3v kun tyttö syntyi. nyt poika on 5 ja tyttö täyttää 2 elokuussa.

 

[suurperheen aiti (kohta)]

parempi lahekkain minun mielesta. Siina samassa ne melkein kasvattaa, vaikka aluksi on paljon vaikeampaa varmaan.

Satuinpa vahingossa nyt tulemaan kolmatta kertaa raskaaksi, ja olin luullut, etta lapset on jo "tehty." Edellisilla oli 5 vuotta valia; onneksi ovat silti keskenaan kavereita, mutta nyt nuorimman ja uuden vauvan kanssa tulee 7 vuotta valiin! Ja esikoisen kanssa 12 vuotta! Se on aika paljon, mutta itse en ollut halukas hoitamaan useaa pienta samaan aikaan.

Tosin et haluakaan samanlaista suurta ikavalia kuin mulla, ja kylla mielestani olet ihan viisaasti ajatellut hankkia lapset peratysten, jos jaksat vaan hoitaa niin pienella aikavalilla, ja olla raskaana ja sit imettaakin kun on "toddler" siina sivussa.

Jos et jaksa sita rumbaa, niin ei se 3 vuotta (kuten edellinen kirjoitti) ole ollenkaan paha.

 

[täsmällistä]

Hui miten tarkkaan suunnittelet tuota raskaaksituloa, kiva tietysti jos on niin hyvä onni että heti tärppää silloin kun haluaa... jos ei heti tärppääkään niin sitten ette varmaan lasta enää yritäkään kun tulisi liian iso ikäero...

 

[täsmälliselle]

en ole ap kirjoittaja, mutta samoja asioita mietin minäkin. Kait sitä helposti olettaa että se toinenkin tulisi helpolla jos eka tuli "tilauksesta". Kyllähän kaikki varmaan tietää että näin ei tosiaan välttämättä ole, mutta ennenkuin on toisin todettu, on se kai aika luonnollista olettaa että asiat menee kuten ennenkin. Toki itsekin ajattelen että vauvoja saadaan, ei tehdä. Ja toivon niin hartaasti että saamme toisen kun sen aika on

 

[pieni ikäero meillä]

Minä sanoisin, että lasten luonteet vaikuttaa enemmän siihen kuinka paljon on seuraa toisistaan ja miten leikkivät yhdessä. Minun lapsillani (molemmat tyttöjä) on ikäeroa 1v7kk. Ovat kuin yö ja päivä. Kokoajan ovat toistensa kimpussa ja jatkuvasti jompikumpi itkussa suin. Eivät ainakaan vielä osaa leikkiä yhdessä saatikka jakaa asioita. Ovat nyt 2v11kk ja 1v4kk. Silti tykkäävät toisistaan hirveästi. Vaikka molemmat haluaisivat selvästi joskus leikkiä rauhassa itsekseen, kuitenkin ovat aina samoissa leluissa kiinni, on se vaan hassua. Kaikista rankin vaihe on menossa nyt, kestänyt siitä asti kun kuopus lähti konttaamaan, eli puoli vuotta sitten (nykyään kyllä jo kävelee). Siltikään en haluaisi asioiden olevan toisin. Rankkaa on nyt, mutta tää ihan pikkulapsivaihe menee nopsaa ohi ja sitten helpottaa. Jos olisi se kolme vuotta ikäeroa, niin ensin kun on saanut esikoisen pikkusen vanhemmaksi, niin taas alkaa kaikki alusta. Toisille se sopii paremmin, että voi vuorollaan keskittyä toiseen. Kun on näin pieni ikäero, joutuu pakostikin antamaan molemmille sitä huomiota samaan aikaan. Joskus ovat molemmat samaanaikaan sylissä jos itku yllättää yhtäaikaa. Ja meilläkin olisi hirmusen paljon helpompaa jos kuopus olisi hieman rauhallisempi ja tyytyväisempi. Nyt hermostuu ihan vähästä ja itku tulee ihan jokaisesta asiasta mikä ei neitiä miellytä. Esikoinen oli aina tyytyväinen kaikkeen, ei itkenyt juuri ollenkaan ennen uhmaa.
Haaveissa on vielä kolmas, mutta sen aika voisi olla vasta kun esikoinen menee kouluun.
Niin ja kokemus vielä tuosta isommasta ikäerosta. Minun serkuillani (molemmat myös tyttöjä) ikäeroa on neljä vuotta ja ovat kuin paita ja peppu, olleet aina (nyt ovat jo 13 ja 17vuotiaita). Mutta tähän vaikuttaa suuresti heidän kasvatuksensa ja luonteensa.

 

[Lumette]

Meillä on tytöillä kahden vuoden ikäero. Ei sekään helppoo ole. Esikon uhmat, pottaharjoittelut jne. ja pikkuvauvan kanssa oleminen samaan aikaan. Mutta esikko ei ole sentään ollut enää vauva, liikkunut itse hyvin jne. joten siinä mielessä helpompaa, kuin esim. ihan vuoden tai reilun ikäerolla. Mutta mieluumin itse ainakin kaksi hoitaisin putkeen kuin että pitäisi aloittaa se vauvanhoito taas alusta, kun isompi olis jo itsenäisempi ja elämä olis ehtinyt siinä välissä helpottamaan.

Ei ole mitenkään ylivoimaista ollut selviytyä kahden kanssa tällä ikäerolla. Nyt siis esikko 3 vee, kuopus reilu 9 kk.

 

[::))]

Aika hassua mielestäni, että jonkun äidin mielestä 3 lasta tarkoitta, että on "suurperheen äiti".

Hassua myöskin se, kuinka jotkut jaksavat paasata tota samaa vanhaa, että "lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan". Tulee semmoinen tunne, että ovat jotenkin katkeria siitä, että toisilla on ollut onni raskautua nopeammin kuin heillä. Jos nyt yleensäkin on raskautunut nopeasti, niin on varmasti suuremmat mahdollisuudet raskautua toistamiseenkin nopeasti. Mekin kyllä teemme lapsia ja kun yritys alkaa, niin todellakin unelmoin vauvan tulevan juuri 9 kk kuluttua. On niin kiva suunnitella tuollaisia asioita. Jos ei vauvaa sitten heti kuulukaan, mutta sitten kun kuuluu vähän myöhemmin, niin onhan se tietty yhtä rakas. Jos ei sitä ikinä kuulukaan, niin se tosiaan on harmin paikka. Aina saa kuitenkin suunnitella ja unelmoida.

 

[no kyllä se niin on]

Aika hassua mielestäni, että jonkun äidin mielestä 3 lasta tarkoitta, että on "suurperheen äiti".

Nykyään perheessä on keskimäärin muistaakseni 1,8 lasta ja suurperheeksi määritellään 3 lapsinen perhe. Se on sitten jokaisen päässä oma kuvitelma suurperheestä, mutta "virallisissa luokituksissa" suurperheessä on 5 henkeä.

 

[::))]

Karkasipas viesti...

Meillä siis toivotaan toisen vauvan syntyvän vuoden tämän ensimmäisen perään. Alkuun tulee varmaan rankkaa, mutta toivon mukaan aikanaan helpottaa. Ihan sama tuleeko tyttö vai poika, kunhan olisi terve. Tästäkin on joillain jotain sanottavaa... Huoh.

 

[::))]

Jopas sitä paapotaan pienperheellisiä "suurperheitä", jos 3-lapsinen perhe on muuttunut suurperheeksi. Kuulostaa siltä, että vain 3 lasta on jo niin suuri kuorma, että se ansaitsee nimityksen "suurperhe". Nuoruuden kodissanikin oli 4 lasta, eikä se tuntunut missään, vaan oli juuri sopiva ja tuntui ihan vain perheeltä, ilman ylimääräista hässlinkiä ja arvosanaa "suur".

 

[5=suurperhe]

Oli mitä mieltä tahansa -ja tietenkin saa olla. Mutta tilastollisesti tässä yhteiskunnassa suurperheeksi lasketaan kun perheessä on 5 ihmistä. Yleensä se sitten tarkoittaa kahta aikuista ja kolmea lasta, mutta voi tarkoittaa myös yhtä aikuista ja neljää lasta. Fakta kuitenkin on että jos taloudessa on 5 henkeä kirjoilla, kyseessä on suurperhe.

 

[5=suurperhe]

Anteeksi vain, :) Kukaan ei ole väittänyt suur- etuliitettä arvosanaksi.

Tiedäthän sentään mitä ´"arvosana" tarkoittaa?

 

[ikäeroon]

Meiän kahella vanhimmalla lapsella on vain 1v.2kk ikäero, niin ne on tosi hyviä leikkitovereita nyt (4- ja 3-vuotiaina). Omasta kokemuksesta voin sanoa, että äiti pääsee myöhemmin tietyllä lailla helpommalla jos lapset ovat peräkkäin kuin harvakseen, vaikka se alku rankkaa onkin.

 

[minäpä**]

Esikoinen nyt 1v2kk eikä tulisi mielen viereenkään hankkia vielä toista. On nimittäin sen verran pippurinen tapaus. Kauhulla odotan sitä "oikeaa" uhmaikää. Eli meillä tulee ikäeroa vähintään 3 vuotta.
Ennen esikoisen syntymää oli vielä harkinnassa yrittää toista kun ensimmäinen on reilu vuoden ikäinen.
Eli, suunnitelmat muuttuu tilanteen mukaan.

Tähän kysymykseen on vissiin niin monta vastausta kun on kertojaa..

 

[aQ*]

Meidän ipanoilla on ikäeroa 2v4kk ja oli meille juuri sopiva. Alku ei varmaankaan niin rankka kuin esim 1 veen kanssa (vaikkei nyt ihan helppokaan ollut kun parin kk päästä vauvan syntymästä esikoisella alkoi uhma), mutta nopeasti lapsista oli toisilleen seuraa. Nyt ovat 3v ja reilu 5v tosi hyviä kavereita ja painavat peräkanaa joka puolella. Tosin ovat olleet kotihoidossa koko ajan ja se vaikuttaa paljon. Päiväkodissa olisivat eri ryhmissä eivätkä varmaan yhtään näin läheisiä.

Minä ainakin pääsen heidän kanssaan nykyään todella helpolla ja näin on menty varmaan vuosi jo. Leikkivät keskenään ja pienempi ottaa isommasta mallia.

Toivon mukaan ovat läheisiä myöhemminkin, vaikkakaan ei mitään paita ja peppu -tyyliin tarvitsekaan olla. Luonnollisesti molemmilla tulee olemaan omat kaverit jne kun menevät esim kouluun. Sama juttu vaikka ikäero olisi pienempikin.

 

[Anni62]

Meillä kahden vanhimmaisen ikäero on reilut 2-v ja se tuntuu sopivalta, ovat nyt 23 ja 21 ja mitä parhaimpia kavereita. Vanhin on pikkusiskonsa tytön kummi ja pikkusiskosta tulee vastaavasti isosiskon tytön kummi.
Toisen ja kolmannen ikäero on 3-v ja sekin tuntuu sopivalta, tulevat toimeen keskenään eikä pahemmin riitoja ole ollut, kolmas tyttö nyt 18-v.
Mutta sitten näitten nuorimmaisen ja kolmannen ikäero kun on 6-v niin se on jo aivan liikaa. Tietenkin sekin vaikuttaa kun tää nuorin on poika. Nyt kun poikakin on jo 13-v tulevat vähän paremiin toimeen keskenään.
Että kyllä se kaksi tai kolme vuotta on sopivin.
Kaikki lapset tulevat keskenään hyvin toimeen.

 

[Sirenia*]

Meillä tytöillä ikäeroa 2v2kk. Esikoinen oli aika rauhallinen tapaus joten ajatus toisesta tuli sitten hyvinkin pian. Onneksi tämä toinenkin (nyt 4kk) on vieläkin rauhallisempi mitä esikoinen oli vauvana niin jaksaa paremmin esikoisen uhmat... Jokatapauksessa ei oltais kovin suurta ikäeroa haluttu, helpompi kun menee molemmat putkeen niin ei itse totu välillä liian helppoon elämään;D

 

[*ap]

Kiitos paljon monista vastauksista!
Taitaa tosiaan olla niin että niin monta mielipidettä kun on kertojaakin, hyvä niin!
Näkemyksiä nimenomaan halusinkin kuulla!
itse pidän lastenhoidosta, joten minua ei haittaa,vaikka kaikki alkaakin taas alusta, kun uusi vauva tulee. Se on ihanaa!
Ymmärrän myös sen että aina lapset ei tule juuri silloin kuin itselleni sattuu sopimaan.. Bestikselläni kesti kolme vuotta tulla raskaaksi....
Mielestäni kuitenkin on järkevää edes vähän yrittää suunnitella perheen kasvua ja sen ajankohtaa, mikäli se on mahdollista. Ja enhän minäkään napise kenellekkään siitä että ihmiset tekee lapsia ilman suunnittelua, "millon sattuu". Eli jokaisella on oikeus omanlaiseen perhesuunnitteluun, eikös niin?
Kiitos vastauksista ja lisääkin ottaisin niitä vastaan jos vaan joku viitsii.

 

[Aurora Vee]

Lapsillamme on 1v 7kk:n ikäero. Se oli juuri sopiva, mutta kolmatta tai neljättä en enää jaksaisi yhtä pienellä erolla! Esikoinen oli rauhallinen ja taitava tyyppi, mutta pahin tahtoikä oli vielä edessä. Ajoitus uudelle vauvalle oli siis juuri sopiva. Toki kuopuksen eka vuosi oli raskas. Lapset ovat nyt 3 ja 1½v, hyviä kavereita mutta kovia riitelemään - sisarusrakkautta.

Kolmannelle on annettu lupa nyt kun kuopus on 1v 7kk, eli ikäeroa tulee ainakin 2v 4kk. Sekin kauhistuttaa! Kuopus on todella vilkas ja tempperamenttinen eikä yhtä omatoiminen kuin isosisko aikanaan, joten tätäkin päätöstä mietittiin pitkään.

Halusimme kuitenkin tehdä lapset "putkeen" ennen kuin totumme liian helppoon elämään ja katkeamattomiin yöuniin. Paljon ehtii muuttua 9 kuukaudessa, toivottavasti parempaan... :-D Päätökseen vaikutti myös työkuviot yms.

Ja mitä tulee lasten "tekemiseen" ja perhesuunnitteluun, niin neuvoni on että olettakaa AINA että tulette raskaaksi heti - siihenkin on oltava varautunut! Meillä kuopus "tärppäsi" ekasta kierrosta, mikä hieman yllätti kun oletus oli että joutuisi yrittämään kauemmin.

 

[Kahden äiti]

Meillä on nyt tytöt 4v ja 4kk. Pienempi ikäero ei vaan ollut mahdollista, mutta näin on tosi hyvä. Isommasta on jo apua ja pääsee nauttimaan pienemmän vauva-ajasta. Esikoinen tykkää kuopuksesta ihan hirveästi.

 

[meku801]

Mun kantaa tähän asiaan aina ystäväpiirini ihmettelee ja sitä saan aina selitellä. Meillä nyt puolitoistavuotias esikoinen, eikä toista tule moneen vuoteen. Mun mielestä vähintään kolme ja siitä ylöspäin on (meille) sopiva lasten ikäero. En ole ikinä oikein ymmärtänyt tätä lausetta että on sitten toisilleen seuraa.. ainoana lapsena minullakaan ei ole ollut kenestäkään seuraa. Miksei vanhemmat voi olla "seurana" yhdelle lapselle kerrallaan kunnes omat kaverit tulevat kuvaan. Lisäksi myönnän olevani sen verran mukavuudenhaluinen etten halua kahta vaippailijaa, syötettävää enkä tuplakärryjä.

Ystäville tosiaan joudun aina tätä availemaan. Muutama perhe on ehdottomasti toitottamassa pientä ikäeroa ja nyt kun ovat sellaisen saaneet niin onpa helvettiä "kun ne syö samaan aikaan" ja "nukkuu eri aikaan" ym. Tiedämme kaikki, että ajan kanssa ehkä helpottaa mutta miksi pitää heittäytyä marttyyriksi kun on valintansa tehnyt.

 

[Anni62]

Tyttärelläni on reilut neljä vuotias tyttö ja toinen syntyy vuodenvaihteessa. Pitkä väli tuli kun tytär opiskeli kolme vuotta ja valmistui nyt keväällä.
Ei yhtään liian pitkä väli tule ja luulen, että tyttärestä on apuakin. Aika touhukas on tyttö.

 

[Freesa]

Minulla ja siskollani on lähes tarkalleen 3 vuotta ikäeroa, ja (vaikkakin olemme myös tapelleet harva se päivä meillä on aina ollut runsaasti seuraa toisistamme. Eli kolmen vuoden ikäero ei varmasti ole liian suuri!

 

[kahden, pienen, äiti]

Ystäville tosiaan joudun aina tätä availemaan. Muutama perhe on ehdottomasti toitottamassa pientä ikäeroa ja nyt kun ovat sellaisen saaneet niin onpa helvettiä "kun ne syö samaan aikaan" ja "nukkuu eri aikaan" ym. Tiedämme kaikki, että ajan kanssa ehkä helpottaa mutta miksi pitää heittäytyä marttyyriksi kun on valintansa tehnyt.

Eli jos sattuu saamaan lapset (tarkoituksella) pienellä ikäerolla, niin ei voi kuin vain hymistellä elämänsä autuutta? Saa kai sanoa, että hitto kun valvottavat, tuleepa vaippoja kamala kasa, ei ehdi keskittymään kumpaankaan _samalla_ tavalla kuin _pelkästään_ esikoiseen aikanaan ja niin edelleen.

Kyllä musta voi aivan hyvin marista JA silti olla tyytyväinen elämäänsä. Eihän nyt kenelläkään VOI olla aina niin auvoista. Enkä usko, että vaikka ikäero ois mitä, niin aina siinä on omat sovittelunsa.