****SOPIVA IKÄERO******

[Tuplamamma]

Meillä ikäeroa 1 v 7 kk. Mielestäni oma ikäero on ollut todella hyvä. Ensimmäinen vuosi toki todella työntäyteinen mutta nyt kun ensimmäinen tulee kohta 3 ja kakkonen on jo yli 1 niin on aivan ihastuttavaa katsoa sitä sisarusrakkauden määrää ja touhuamista yhdessä. Tänäänkin koko aamun nauroivat ja kiljuivat, leikkivät hippaa ja rakensivat majaa (ja samalla äiti sai ihan rauhassa tehtyä aamulla lounaan valmiiksi ja siivottua). Jopa syöminen yhdessä on hauskaa! Ja pienempi ottaa kaikki opit isommasta joten sen kanssa pääsee todella helpolla. Ei ole mitään ihanampaa kuin lasten keskinäinen aito leikki, ilo ja nauru! Sitä ei aikuinen pysty samalla tavalla lapsen kanssa aikaiseksi saamaan ei samalla tavalla mitenkään... Sisarus on lapselle aina lahja kunhan muistetaan ettei esikoisen kohtelu muutu kuin korkeintaan paremmaksi kun pikkusisarus tulee taloon. Muuten sisarus voi ihan aiheutetusti aiheuttaa mustasukkaisuutta, eripuraa ja riitoja jotka kestävät koko eliniän.

 

[meku801]

En sanonut että pitäisi olla auvoista eikä saisi purnata mutta kun nämä samat perheet niin kovin ihmettelevät silmät pyöreinä että miksi en jo ole kahden äiti niin tekee mieli sanoa että jokainen tekee valintansa ja elää sen kanssa.

Eikä mua hävetä yhtään myöntää että oma jaksaminen on iso syy siihen miksi haluan isomman ikäeron.

 

[ap***]

Kiitos Meku mielipiteestä! ja kaikki muutkin, ihanaa kun syntyy keskustelua!
Minäkin olen varmaan aika mukavuudenhaluinen ja ei kyllä yhtään hävetä myöntää sitä! Minäkään en halua tuplarattaita ja tuplakasaa vaippoja. Eipä tollanen tullut mieleenikään että pitäs ostaa tuplarattaat, ellet ois maininnu. Meidän perheessä kun on aina tapana olla menossa niin että rattaita varmasti tarvii! Lisää näitä ihania omia näkemyksiä -ne avartaa!

 

[ei tarvitse...]

Ei me ainakaan mitään tuplarattaita tarvittu, kun lasten ikäero on vuosi ja 11 kk. Isompi on välillä seisomalaudalla, pienempi välillä kantoliinassa tai isompi vastaavasti kantorepussa. Tuplisten käyttö olisi jäänyt niin lyhytaikaiseksi, ettei niitä olisi kannattanut hankkia ja hankala niillä olisi ollut liikkuakin...

 

[Aq*]

Sehän tietty riippuu täysin lapsesta tarviiko niitä tuplarattaita. Meillä esim esikoisella (2v4kk) ei tarvittu rattaita enää kun vauva syntyi vaan hän kulki tosi hyvin mukana. Vähän aikaa kokeiltiin istumalautaa mutta myytiin pois jo muutaman kuukauden kuluttua.

Mikäli perheemme olisi kasvanut vielä nuorimmaisen ollessa 2-3v niin tuplarattaat oltaisiin tarvittu ehdottomasti. hän on siis nyt kolme vee eikä vieläkään tultaisi ilman rattaita toimeen ja näin mennään varmaan 4v asti. Puhumattakaan jos vielä vauva kulkisi mukana =).

 

[wannabe_]

Jos haluat lapset lyhyellä ikäerolla, mieti ainakin tätä:
- kaksi vaippaikäistä
- kaksi syötettävää
- kaksi puettavaa
- useampi vuosi putkeen imetystä tai raskautta, joka on omalle elimistölle aika kova koettelemus
- jaksatko sinä mahdollisesti huonoilla yöunilla monta vuotta peräkkäin (esikoinenkaan ei ehkä ole koskaan vielä nukkunut yöunia yhtenäisesti)
- jaksaako miehesi
- jaksaako parisuhteenne
- millaiset tukiverkot teillä on (isovanhemmat, kummit, omat sisarukset, maksettu hoitoapu)
- pärjäättekö taloudellisesti (kaksi lasta putkeen vai töihin kahden lapsen syntymän välillä)
- onko urasi ja ammattitaitosi kannalta hyvä olla pois työstä esim. 5 vuotta putkeen vai 2,5 vuotta kahdessa pätkässä
- miten liikkuminen tapahtuu (onko pakko ostaa auto/tuplarattaat)
- muista, että yhteisleikki sujuu vasta sitten, kun pienempi on 3-vuotias, joten menee aika kauan, ennenkuin heistä on leikkiseuraa kunnolla. Sitä ennen yhteisleikki päätyy usein itkuun.
- jaksatko hoitaa esim. uhmaikäistä yhtä aikaa kuin rintaruokittavaa

Meille paras ratkaisu kaikki eri tekijät pohdittuna oli se, että hankimme lapset neljän vuoden ikäerolla. Ehdimme siis paneutua esikoiseen kunnolla, hän ehti oppimaan pukeutumisen, syömisen, pottatouhut ja nukkumisen täysin mallilleen ennen kuopuksen syntymää. Uhmaikäkin oli jo podettu. Siinä välissä ehdin myös olla töissä ja sain hyvät äitiyspäivärahaperusteet. Neljä vuotta ei ollut mahdoton aika säilyttää rattaita, vaatteita yms. tavaraa.

Kun kuopus syntyi, hänestä oli iloa esikoiselle heti. Esikoinen (poika) hoiti pikkuista heti alusta asti. Kun kuopus lähti liikkeelle, esikoinen osasi jo itse leikkiä palapeleillä yms. pöydällä, joten aika harvoin tuli riitoja siitä, että vauva sotkee leikit. Kun kuopus oppi kävelemään, he yhdessä laskivat pulkkamäkeä jne, sillä 5 -vuotias on ihan täysin vielä lapsi ja leikki-ikäinne. Kävimme myös Korkeasaaret, Linnanmäet yms. menopaikat ja niissäkin meni hienosti.

Nyt lapset ovat jo koululaisia ja heistä on seuraa toisilleen yhä. Toki jos toinen on murrosiässä, niin häntä ei kaueasti kiinnosta pienemmän jutut, mutta ovat silti tärkeitä toisilleen. Uskon, että neljä vuottakaan ei ole liian iso ikäero, jotta ovat hyviä ystäviä aikuisenakin.

Minulla ja sisaruksillani on ikäeroa 1 vuosi enkä pidä sitäkään pahana. Tosin tiedän, että vanhemmilleni vauva-aika oli lähes eron paikka. En silti pitäisi sitäkään ongelmana, vaikka esim. siskoni olisikin minua vaikkapa 3-4 vuotta vanhempi tai nuorempi. Aikuisiällä sillä ei ole mitään merkitystä enää.

 

[liisinen]

Meillä ikäeroa 1v9kk, ja hyvin on mennyt tähän asti. Nuorempi on tosin vielä vauva, joten isommalle siitä ei vielä ole leikkikaveriksi, mutta äkkiähän se kasvaa Me halusimme lapset n. kahden vuoden ikäerolla, ja meille nyt sitten annettiin tällainen lahja, että toiveemme toteutui. Sekä minulla että miehelläni on n.2vuotta ikäeroa sisarukseen, ja olimme sisarustemme kanssa läheisiä lapsina ja nuorina ja edelleenkin. Kuitenkin haaveilen vielä kolmannesta lapsesta, mutta sitä en enää näin pienellä ikäerolla taitaisi jaksaa ehkä sitten, kun nämä lapset ovat jo n.3 ja 5.
Iso ikäero ei ole este ystävyydelle aikuisuudessa, mutta lapsena leikit voivat jo olla kovin erilaiset - tai lähinnä iso- ja pikkusisaruksen asetelma on korostuneempi. Itse muistan, että esimerkiksi 4v nuoremman serkkuni kanssa leikin kyllä lapsena paljon, mutta n. 11 vuotiaasta alkaen aina aikuisuuteemme saakka olimme vähän eri planeetoilla, aikuisena tilanne on sitten erilainen. Sisarukseni oli vain 2v nuorempi, ja eri planeetoilla olemista kesti vain oman murrosikäni alkuajan.

 

[8 vuotta ikäeroa]

Ja hyvä ikäero meille. Toinen koulussa ja minä odotan kotona koulusta palaavaa. Nyt kun kuopus 1,5 vuotta, leikki sujuu ja vanhempi jaksaa tosi hienosti olla esimerkillinen touhuaja. En itse olisi halunnut kahta pientä, vaan haluan tukea lapsestani kasvamaan itsenäisiä yksilöitä

 

[meille sopiva]

Kaksi vanhimmaista ovat eskarissa ja ekalla ja lisäksi pieni iltatähti. Helpompaa oli olla kahden pienen kanssa, meille pieni ikäero oli sopiva.

- kun kaksi pientä, voi rytmittää päivän heidän mukaansa, kölliä päiväunet rinnakkain, ei pakollisia menoja

- yksikin kouluikäinen, niin menoja riittää. Pitää elää aikuisten aikatauluilla ja jaksaa samalla vauvan rytmittömyyttä, herätä laittamaan aamiaiset, hakea koulusta, vaikka yö olisi valvottu vauvan kanssa.

- samanikäisistä on seuraa ja oppia toisilleen - eivät tule aina toimeen keskenään, mutta oppivathan samalla riitelemään hienosti.

- imetys oli helpompaa, kun lapset syntyivät peräperään. Nyt rinnat olivat uudelleen areat ja samat alkukipuilut tuli kuin esikoisen kohdalta mikä minulle oli sietämättömämpää kuin synnytyssupistukset

- ei jaksa valvoa, keho ei palaudu. Huomaa luissa ja ytimissä ja etenkin hermoissa, että edellisestä vauva-ajasta on jo seitsemän vuotta ja itsellä ikä painaa. Mitä pidempi ikäero lapsille, sitä enemmän itsekin vanhenee...