Jos haluat lapset lyhyellä ikäerolla, mieti ainakin tätä:
- kaksi vaippaikäistä
- kaksi syötettävää
- kaksi puettavaa
- useampi vuosi putkeen imetystä tai raskautta, joka on omalle elimistölle aika kova koettelemus
- jaksatko sinä mahdollisesti huonoilla yöunilla monta vuotta peräkkäin (esikoinenkaan ei ehkä ole koskaan vielä nukkunut yöunia yhtenäisesti)
- jaksaako miehesi
- jaksaako parisuhteenne
- millaiset tukiverkot teillä on (isovanhemmat, kummit, omat sisarukset, maksettu hoitoapu)
- pärjäättekö taloudellisesti (kaksi lasta putkeen vai töihin kahden lapsen syntymän välillä)
- onko urasi ja ammattitaitosi kannalta hyvä olla pois työstä esim. 5 vuotta putkeen vai 2,5 vuotta kahdessa pätkässä
- miten liikkuminen tapahtuu (onko pakko ostaa auto/tuplarattaat)
- muista, että yhteisleikki sujuu vasta sitten, kun pienempi on 3-vuotias, joten menee aika kauan, ennenkuin heistä on leikkiseuraa kunnolla. Sitä ennen yhteisleikki päätyy usein itkuun.
- jaksatko hoitaa esim. uhmaikäistä yhtä aikaa kuin rintaruokittavaa
Meille paras ratkaisu kaikki eri tekijät pohdittuna oli se, että hankimme lapset neljän vuoden ikäerolla. Ehdimme siis paneutua esikoiseen kunnolla, hän ehti oppimaan pukeutumisen, syömisen, pottatouhut ja nukkumisen täysin mallilleen ennen kuopuksen syntymää. Uhmaikäkin oli jo podettu. Siinä välissä ehdin myös olla töissä ja sain hyvät äitiyspäivärahaperusteet. Neljä vuotta ei ollut mahdoton aika säilyttää rattaita, vaatteita yms. tavaraa.
Kun kuopus syntyi, hänestä oli iloa esikoiselle heti. Esikoinen (poika) hoiti pikkuista heti alusta asti. Kun kuopus lähti liikkeelle, esikoinen osasi jo itse leikkiä palapeleillä yms. pöydällä, joten aika harvoin tuli riitoja siitä, että vauva sotkee leikit. Kun kuopus oppi kävelemään, he yhdessä laskivat pulkkamäkeä jne, sillä 5 -vuotias on ihan täysin vielä lapsi ja leikki-ikäinne. Kävimme myös Korkeasaaret, Linnanmäet yms. menopaikat ja niissäkin meni hienosti.
Nyt lapset ovat jo koululaisia ja heistä on seuraa toisilleen yhä. Toki jos toinen on murrosiässä, niin häntä ei kaueasti kiinnosta pienemmän jutut, mutta ovat silti tärkeitä toisilleen. Uskon, että neljä vuottakaan ei ole liian iso ikäero, jotta ovat hyviä ystäviä aikuisenakin.
Minulla ja sisaruksillani on ikäeroa 1 vuosi enkä pidä sitäkään pahana. Tosin tiedän, että vanhemmilleni vauva-aika oli lähes eron paikka. En silti pitäisi sitäkään ongelmana, vaikka esim. siskoni olisikin minua vaikkapa 3-4 vuotta vanhempi tai nuorempi. Aikuisiällä sillä ei ole mitään merkitystä enää.