Alkuperäinen kirjoittaja lastensuojelun sossu:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rouva:
En usko turhiin huostaanottoihin. Varmasti niitä on paljon, joissa narkkari-alkkis-pahoinpitelijävanhemmat ovat sitä mieltä, että huostaanotto on turha. Ennemminkin huostaanottoja tehdään liian vähän ja liian myöhään. Vanhempien oikeudet ovat vahvat, huostaanotot kalliita, laitokset pursuaa lapsia ja sijaisperheistä on huutava pula.
Suomi on muutamia huomautuksia saanut EU:n ihmisoikeustuomioistumeilta turhista huostaanotoista. 7% huostaanotoista purkautuu hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.
Toki on totta, että enemmän lapsia asuu huonoissa oloissa odottamassa apua, kuin on turhia huostaanottoja.
Onhan tuo 7% järjettömän korkea prosentti. Jos jossain tuottavassa työssä joku tekisi niin leväperäistä työtä, että lähes kymmenesosa aikaansaannoksista on sutta ja sekundaa, saisi aika vilkkaasti hakea muita töitä.
En tiedä mistä tuo prosentti on otettu, mutta tässä esimerkki siitä paikasta jossa itse työskentelen. Viimeisten 3-4 vuoden aikana vain yksi hallinto-oikeuden päätös on purettu. Ja tässäkin nimenomaisessa tapauksessa ei mennyt montaa kuukautta, kun lapset sijoitettiin kiireellisesti ja tarpeesta. Tätä päätöstä ei sitten enää kumottu.
Pulmalliset huostaanotot
Turun Sanomat 23.3 2010 01:29:48
Turussa asuvan suomalais-venäläisen pikkupojan tapaus nosti lasten huostaanotot ylivaltakunnalliseen julkisuuteen. Paljon vähemmällä kohulla vastaavanlaisia viranomaisratkaisuja tehdään Suomessa joka vuosi tuhansia. Määrä on lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia.
Vuonna 2008 huostaan otettuja eli oman kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli runsaat 10 000. Se on 66 prosenttia enemmän kuin 1995. Vielä rajummin samaan aikaan kasvoivat tahdon vastaiset huostaanotot, tuhannesta melkein 2200:een.
Huostaanotto on viimesijainen keino turvata lapsen edellytykset normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Samalla joudutaan puuttumaan voimakkaasti sekä lapsen perusoikeuksin että perheen itsemääräämisoikeuteen. Lapsen ja vanhempien, mutta myös viranomaisen kannalta kyse on siten oleellisesti ja usein kriittisesti oikeusturvasta.
Oikeusvaltiossa pitää voida luottaa siihen, että viranomaiset tekevät myös lastensuojelussa juridisesti ja inhimillisesti kestäviä ratkaisuja. Jos päätöksiä kuitenkin julkisesti kyseenalaistetaan, kuten viime aikoina on tapahtunut, viranomaisen mahdollisuudet perustella menettelyään ovat vaitiolovelvollisuuden vuoksi olemattomat.
Asianosaisten oikeusturva vahvistui olennaisesti, kun tahdonvastaiset huostaanotot siirrettiin pari vuotta sitten kuntien sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksien päätettäviksi. Niin paljon kuin uudistusta ennakkoon epäiltiin, se on osoittautunut oikeaksi.
Sosiaalilautakunnat asettuivat vanhan järjestelmän loppuvuosina 95-prosenttisesti huostaanottoa esittäneen virkamiehen kannalle. Nyt joka kymmenes sosiaaliviranomaisen sijoitettavaksi suosittelema lapsi palaa hallinto-oikeuden päätöksellä kotiin. Kahdeksan prosenttia tahdonvastaisista huostaanotoista peruuntuu kokonaan.
Lastensuojelulain muutosta vastustettiin aikoinaan siksi, etteivät hallinto-oikeudet tunne riittävästi paikallisia olosuhteita. Ehkä tällaisessa virkatoimessa pieni etäisyys onkin enemmän etu kuin haitta.