Sterilisaatio ja haikeus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja essure
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

essure

Vieras
Olen 34-vuotias neljän ihanan lapsen äiti. Olen menossa sterilisaation aivan pian. Nyt on kuitenkin tullut sellaisia tunteita, että en ole varma koko asiasta. Jotenkin tuntuu vaan niin haikealta ajatella, että en enää koskaan ole raskaana, saa vauvaa, täällä kotona ei enää vipellä sellainen pieni pallero.

Kun pyysin lähtteen sterilisaatioon, olin asiasta aivan varma. Oltiin miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että nämä lapset riittävät ja nyt on muiden asioiden aika. Mies on siis edelleen samaa mieltä. Onko tämä ihan normaali tunne ennen tällaista isoa päätöstä? Vai olisiko parempi lykätä vielä sterilisaatiota kauemmaksi?

Hormonaaliset ehkäisyt ei sovi, mies ei halua vasektomiaa (on epäluuloinen kyseistä toimenpidettä kohtaan) joten vaihtoehdoksi jää joko kuparikierukka tai kumit. Kumpikaan ei oikein houkuta ja nyt olisi kohta jo se kauan odotettu toimenpideaika.
 
eikös se oo loppupeleis sinusta kii mitä haluat ittelesi tehdä jos et ole valmis niin et ole valmis. ainakin itse en itselleni tommosta tekis jos emme enää haluaisi oman miehen kanssa lapsia. Ehkäsyks kumit vaa vaikka ei houkuta ketä ne nyt loppupeleis houkuttais?? se o ku söis karkit paperit päällä mut minkäs teet. kuhan muistat että se on sun päätös ei sun miehes sut siinä steriloidaan ei miestäs.
 
On varmasti normaali tunne. Itsekin menossa syksyllä Essureen. En missään tapauksessa halua enempää lapsia ja ikäkin alkaa tulla vastaan. Silti itsekin vähän mietitiyttää, mutta varma olen päätöksestäni.

Mut jos sä et ole varma, ei sterilisaatiota kannata ottaa. Sitäkun ei voi perua.
 
Tunteet tulevat ja menevät. Niille ei kannata antaa kohtuuttoman paljon painoarvoa. Jos haluaa tehdä valintoja, joihin voi olla myöhemmin tyytyväinen, päätökset kannattaa perustaa arvoihin eli siihen, mitä pitää elämässä tärkeänä. Jos et halua lapsia enää ja annat arvoa vapautuneelle seksielämälle, sterilisaatio on varmasti hyvä vaihtoehto. Epäröinti tärkeissä päätöksissä on mielen jarrumekanismi, jonka tehtävä on estää sinua hätiköimästä. Se ei tarkoita, että olet tekemässä virheen vaan että päätös vaatii pohtimista.
 
Mieti sitä vaikka niin, että mitäpä jos vaikka miehesi kuolisi ja tapaisit joskus uuden miehen, joka haluaisi lapsia. Harmittaisiko asia silloin vai oletko täysin varma, että lapsiluku on nyt tässä nykyisen miehen ja mahdollisten seuraavienkin kanssa?
Elämästä kun ei koskaan tiedä.
 
Kiitos vastauksista!

Kai se pieni epävarmuus kuuluu asiaan. Ei minusta oikeasti ole 5 lapsen äidiksi ja eikä tässä enää nuoremmkasi tulla :) Tietty vaihe elämässä loppuu ja se on haikeeta. Olen nauttinut pienistä lapsista ja vauvoista ja nyt on vaan aika siirtyä eteenpäin. Näin ainakin järki sanoo. Voi kun voisi unohtaa ne tunteet!
 
[QUOTE="kaisa";28588777]Mieti sitä vaikka niin, että mitäpä jos vaikka miehesi kuolisi ja tapaisit joskus uuden miehen, joka haluaisi lapsia. Harmittaisiko asia silloin vai oletko täysin varma, että lapsiluku on nyt tässä nykyisen miehen ja mahdollisten seuraavienkin kanssa?
Elämästä kun ei koskaan tiedä.[/QUOTE]

Aiemmin ajattelin, että en enää halua kenenkään kanssa lapsia. Lapset on nyt tässä. Mutta jos mies kuolisi ja alottasin uuden suhteen niin ehkä vielä haluaisin lapsia.... Tai en tiedä. Ikää on jo sen verran. Ennen kun surut on surtu, uusi mies löytynyt, lapset toipuneet menetyksestä yms. niin olisin jo liian vanha. Hyvä näkökulma.

Mitä enemmän pyörittelen tätä asiaa sen hankalammksi sen päätöksen tekeminen menee. Miksi en pysty ajattelemaan pelkästää järjellä asioita ! ;)
 
No, mun neuvo on, että jos vähänkin epäilyttää niin älä tee.
Minulla 5 lasta ja neljännen kohalla tuntui vielä että yhden haluan ja se tuli.
Nyt on selvästi jo raja tullut vastaan, ei enään mulle ikinä vauvoja eikä taaperoita.
Kyllä sen itse sitten tietää kun riittää
 
[QUOTE="vieras";28588821]No, mun neuvo on, että jos vähänkin epäilyttää niin älä tee.
Minulla 5 lasta ja neljännen kohalla tuntui vielä että yhden haluan ja se tuli.
Nyt on selvästi jo raja tullut vastaan, ei enään mulle ikinä vauvoja eikä taaperoita.
Kyllä sen itse sitten tietää kun riittää[/QUOTE]

Peesaan tätä. Mulle on tehty sterilisaatio pari vuotta sitten, ja olin IHAN varma silloin, ja IHAN varma nyt, että se oli oikea päätös. Jos yhtään epäilyttää, niin ei, päätöstä kannattaa lykätä. Eikö hormonikierukkakaan sovi? Jos mies on varma-varma ettei lapsia enää tahdo missään tilanteessa, suosittelen minäkin hänelle vasektomiaa sitten.
 
Mulle tehtiin essure viime kuussa. Kun kävelin toimenpiteen jälkeen ulos huoneesta, tunsin haikeutta siitä lopullisuudesta, mutta se meni ohi saman tien. Olen jo 37 vuotias ja lapsia on 3, enempään en kykene. Mulla raskaudenpelko on niin vahva, että ei tosiaan tule mitään haikeusia vauvojen perään. Enkä halunnut hormonaalista ehkäisyä, siksi essure.

Mietin ennen toimenpidettä sitä, että mitä jos mies kuolee tai lähtee. Mulla menis toipumiseen niin kauan, etten tosiaan olis enää sen jälkeen valmis uuteen vauvaan, jos löytäisin uuden miehen, joten sen puolesta asia oli helppo päättää. Mietin myös sitä, että kaikki lapset kuolisi jossain onnettomuudessa, mutta en sittenkään haluaisi ketään korvaamaan näitä kolmea. Sitten voisi keskittyä vaikka kummilapsiin. Mies saattais haluta joskus lisää lapsia, jos ei oltais enää yhdessä, siksi mä kävin toimenpiteessä.

Ymmärrän kyllä tuon empimisen, asia on iso ja tosiaan lopullinen. Nyt kun asia on todellinen ja aika lähestyy, ei ihme, jos pyörittelee asiaa mielessään. Pistä ajatuksia vaikka paperille, ehkä saat selvyyttä tunteisiisi.
 
mä kyllä ottaisin, kuitenkin 4 lasta on kunnioitettava määrä ja itse en lähtisi sitä kasvattamaan toisen miehen takia. Tosin jokainen päättää vartalostaan. Itse olen huomannut että nämä 2 saa olla ne lapset joita teen, tulipa uusi mies tai ei, lapsia en tee. Haluan antaa kaiken jo näille olemassaoleville ja en ajattele että lapsia pitää korvata toisella jos menehtyy/kasvaa&muuttaa pois.
 
Jos yhtään mietityttää, en menisi vielä 34-vuotiaana. Et ole vielä tosiaankaan mikään ikäloppu, ja sterilisaatio on niin lopullinen. Kokeile vielä se kuparikierukka, monelle sekin sopii, ja jos sen aikana mieli ei muutu, niin sitten sterilisaatio?
 
Mulla on 5 lasta ja just tehtiin essure. Olin nyt ekaa kertaa IHAN varma, etten halua lisää lapsia. Vielä neljännen jälkeen epäröin ja tosiaan lopulta sitten halusinkin viidennen. Kun kävelin ulos toimenpidehuoneesta, en tuntenut yhtään haikeutta vaan suurta helpotusta. Niin ja ikää on nyt 40 v.
 
Mun työkaveri kertoi ystävästään, jolle tehtiin sterilisaatio. Nainen oli noin 35vuotias tällöin. Toimenpiteen jälkeen naisen hormonitoiminta muuttui siten, että hänelle tuli vaihdevuodet ennenaikaisesti ja kroppa vanheni silmissä. Kuultuani tuon tarinan, lakkasin itse haaveilemasta sterilisaatiosta. En halua vanhentua ja krupsahtaa ennen aikojani!
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ota riskiä;28588940:
Mun työkaveri kertoi ystävästään, jolle tehtiin sterilisaatio. Nainen oli noin 35vuotias tällöin. Toimenpiteen jälkeen naisen hormonitoiminta muuttui siten, että hänelle tuli vaihdevuodet ennenaikaisesti ja kroppa vanheni silmissä. Kuultuani tuon tarinan, lakkasin itse haaveilemasta sterilisaatiosta. En halua vanhentua ja krupsahtaa ennen aikojani!

Käsittääkseni tuolla toimenpiteellä ei ole mitään tekemistä hormoonien kanssa. Joten lienee vain sattumaa.
 
Kirjoitustasi lukiessa tulee mieleeni että et taida ihan täysin olla valmis sterilisaatioon, joten älä tee sitä.Itselleni se on tehty ja myöhemmin poistettu jopa kohtu.Olin täysin varma että en halua lisää lapsia.Ajattelin niin että jos mies esim menehtyisi ja tulisi uusi kumppani niin suhteen pitäisi toimia ilman yhteistä lasta.Uutta suhdetta ei lapsella kruunattaisi.Jos menettäisi lapsen, niin uusi lapsi ei korvaisi menetettyä.
Mulla ei ole kroppa sterilisaation eikä kohdunpoiston myötä vanhentunut.Ikää on nyt 45 ja monien mielestä näytän 35 vuotiaalta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ota riskiä;28588940:
Mun työkaveri kertoi ystävästään, jolle tehtiin sterilisaatio. Nainen oli noin 35vuotias tällöin. Toimenpiteen jälkeen naisen hormonitoiminta muuttui siten, että hänelle tuli vaihdevuodet ennenaikaisesti ja kroppa vanheni silmissä. Kuultuani tuon tarinan, lakkasin itse haaveilemasta sterilisaatiosta. En halua vanhentua ja krupsahtaa ennen aikojani!

Höpö höpö. Sterilisaatio ei vaikuta hormonitoimintaan mitenkään.
 
[QUOTE="Jenis";28588998]Höpö höpö. Sterilisaatio ei vaikuta hormonitoimintaan mitenkään.[/QUOTE]

Ai ei mitenkään? Ja aivan varmasti vaikuttaa. Kuukautiset loppuu jne. Voi hyvinkin olla yhteys sterilisaation ja ennen aikaisen vanhenemisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ota riskiä;28589072:
Ai ei mitenkään? Ja aivan varmasti vaikuttaa. Kuukautiset loppuu jne. Voi hyvinkin olla yhteys sterilisaation ja ennen aikaisen vanhenemisen kanssa.

Mitä ihmettä sä sekoilet? Mulle on tehty sterilisaatio 2 vuotta sitten ja kuukautiset tulee edelleen pomminvarmasti joka kuukausi :D Meneeköhän sulla nyt vähän termit sekaisin?
 

Yhteistyössä