J
jatkuvasti
Vieras
Mulla on kohta 3kk ikäinen vauva. Joka ei oo ollut mikään helpoin mahdollinen, mutta en nty mitenkään erityisvaikeanakaan pidä. Lähinnä huono nukkumaan, luulisin että aistiyliherkkyyden takia. On ollut tosi utelias ja tarkkaavainen ihan vastasyntyneestä lähtien.
Oon ollu lasten kanssa paljon tekemisissä, ja käsitykseni vauvaperheen elämästä oli ihan mielestäni ihan realistiset.
Nyt vaan jotenkin en osaa rentoutua nauttimaan tästä elämästä. Harvoja on ne päivät (tai hetket, kyllä ainakin yksi sellainen hetki on päivittäin) kun koen että kaikki on hyvin tässä ja nyt, ja juttelen ja leikin rentoutuneesti vauvani kanssa. Ahdistaa, kun vauvalla ei ole kunnollista rytmiä (nukkuu kyllä yönsä hyvin) enkä oikein tiedä mitä milloinkin ehdin tehdä. Yleensä en ehdi tehdä mitään. Tai halua. Tai en tiedä miksi.
Kun saan vauvan parvekkeelle nukkumaan, stressaan koko ajan siitä, milloin se herää. Vauva itkee vasta kun on jo aikansa ähissyt, enkä haluaisi päästää sitä siihen vaiheeseen, kun alkaa jo itkeä. Tunnen epäonnistuneeni joka kerta kun vauva ehtii itkuun saakka. Haluaisin ennakoida jokaisen tarpeen, sillä mielestäni tunnen ne, koko ajan vaan en jaksa olla niin vahvasti läsnä että huomaan ajoissa.
Tykkään leikkiä ja höpötellä vauvani kanssa. mutta nyt en ole niin paljoa jaksanut, on tullut tarve palautua enemmän ""normaaliin"" päiväjärjestykseen, eli olen ruvennut enemmän puuhailemaan myös vauvan ollessa hereillä (on hereillä yleensä vaan 1h kerrallaan, syöttövälit 2-3h). siis tiskailemaan, laittamaan ruokaa jne. Vauva on yleensä sitterissä vieressäni. Mutta siitäkin tunnen syyllisyyttä. Että tarjoanko sille tarpeeksi virikkeitä, ja jos en koko ajan jaksa jutella tai katsoa vauvaa niin soimaan itseäni...sitten yritän ylivirkeänä höpöttää jotain, ja tuntuu että vauvakin aistii teennäisyyteni. En oikein tiedä, miten saisin itseni pysähtymään ""aidosti"".
Kummallista sepostusta... jos joku jaksoi lukea niin kiva. Ja jos joku osaa vielä kirjoittaakin jotain niin vielä kivempi. Minkälaisia tuntemuksia muilla on? Kuinka ""hyviä äitejä"" tunnette olevanne ja millä ""perustein""? Outoja kysymyksiä, mutta ehkä tajusitte pointin tuosta vuodatuksestani..
Oon ollu lasten kanssa paljon tekemisissä, ja käsitykseni vauvaperheen elämästä oli ihan mielestäni ihan realistiset.
Nyt vaan jotenkin en osaa rentoutua nauttimaan tästä elämästä. Harvoja on ne päivät (tai hetket, kyllä ainakin yksi sellainen hetki on päivittäin) kun koen että kaikki on hyvin tässä ja nyt, ja juttelen ja leikin rentoutuneesti vauvani kanssa. Ahdistaa, kun vauvalla ei ole kunnollista rytmiä (nukkuu kyllä yönsä hyvin) enkä oikein tiedä mitä milloinkin ehdin tehdä. Yleensä en ehdi tehdä mitään. Tai halua. Tai en tiedä miksi.
Kun saan vauvan parvekkeelle nukkumaan, stressaan koko ajan siitä, milloin se herää. Vauva itkee vasta kun on jo aikansa ähissyt, enkä haluaisi päästää sitä siihen vaiheeseen, kun alkaa jo itkeä. Tunnen epäonnistuneeni joka kerta kun vauva ehtii itkuun saakka. Haluaisin ennakoida jokaisen tarpeen, sillä mielestäni tunnen ne, koko ajan vaan en jaksa olla niin vahvasti läsnä että huomaan ajoissa.
Tykkään leikkiä ja höpötellä vauvani kanssa. mutta nyt en ole niin paljoa jaksanut, on tullut tarve palautua enemmän ""normaaliin"" päiväjärjestykseen, eli olen ruvennut enemmän puuhailemaan myös vauvan ollessa hereillä (on hereillä yleensä vaan 1h kerrallaan, syöttövälit 2-3h). siis tiskailemaan, laittamaan ruokaa jne. Vauva on yleensä sitterissä vieressäni. Mutta siitäkin tunnen syyllisyyttä. Että tarjoanko sille tarpeeksi virikkeitä, ja jos en koko ajan jaksa jutella tai katsoa vauvaa niin soimaan itseäni...sitten yritän ylivirkeänä höpöttää jotain, ja tuntuu että vauvakin aistii teennäisyyteni. En oikein tiedä, miten saisin itseni pysähtymään ""aidosti"".
Kummallista sepostusta... jos joku jaksoi lukea niin kiva. Ja jos joku osaa vielä kirjoittaakin jotain niin vielä kivempi. Minkälaisia tuntemuksia muilla on? Kuinka ""hyviä äitejä"" tunnette olevanne ja millä ""perustein""? Outoja kysymyksiä, mutta ehkä tajusitte pointin tuosta vuodatuksestani..