Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja lapsen oikeudet

[EllaDonna]

Ei kai sillä lapsen hyvinvoinnin kannalta ole suurtakaan merkitystä, onko vanhemmat päivähoidon aikana rahanahneuksissaan töissä vai rentoutumassa kampaajalla. Kyse on lähinnä siitä, että toiset vanhemmat ovat kateellisia niille, jotka saavat relata välillä.

 

["Neith"]

Ei kai sillä lapsen hyvinvoinnin kannalta ole suurtakaan merkitystä, onko vanhemmat päivähoidon aikana rahanahneuksissaan töissä vai rentoutumassa kampaajalla. Kyse on lähinnä siitä, että toiset vanhemmat ovat kateellisia niille, jotka saavat relata välillä.

no mä en kyllä kateellinen ole, mun mielestä on lähinnä omituista jos ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa jos siihen on mahdollisuus.
eli jos ei käy töissä niin en todella käsitä miksi ei halua olla lapsen kanssa sitä aikaa, mä kyllä ihan ilomielin olisin lapseni kanssa mutta pakko se on töissä käydä jotta saa rahaa, ja nyt koitan vain maksimoida sen ajan mitä saan viettää lapsen kanssa.

 

["..."]

Ei kai sillä lapsen hyvinvoinnin kannalta ole suurtakaan merkitystä, onko vanhemmat päivähoidon aikana rahanahneuksissaan töissä vai rentoutumassa kampaajalla. Kyse on lähinnä siitä, että toiset vanhemmat ovat kateellisia niille, jotka saavat relata välillä.

Et oo tosissa....juu, kateutta se vaan on, kun v....aa, kun naapurin lapsi on hoidossa äidin ollessa kotona, ja itse ei saa hoitopaikkaa, vaikka työn vuoksi tarvitsisikin! Just, enemmän vain sinunlaisiasi maailmaan, johan olis useammalla kateuden aihetta!
Rahanahneuttako on se, että haluaa perheelleen katon pään päälle, jotain muutakin leivän päälle, kuin esim kielensä, ehjiä vaatteita...Voi sun kanssas, en nyt viitsi kirjoittaa, mitä mieleen tuli!

 

[Ken guru]

Ei kai sillä lapsen hyvinvoinnin kannalta ole suurtakaan merkitystä, onko vanhemmat päivähoidon aikana rahanahneuksissaan töissä vai rentoutumassa kampaajalla. Kyse on lähinnä siitä, että toiset vanhemmat ovat kateellisia niille, jotka saavat relata välillä.

No eikä ole. Esim mä saan relata koko ajan sen minkä kerkeän. Ei tässä mistään kateudesta ole kyse, vaan ihan normaalista mielipiteestä että lapsen hoito kuuluu vanhemmille mikäli eivät ole töissä, tai ei ole muita erityisiä ongelmia, ja että lapsen on yleensä hyvä olla kotona, ja hänellä pitäisi olla myös siihen oikeus.
Ja siitä, että jos vanhemmat haluavat järjestää lapsileen hoitoa muina kuin työaikoina, pitäisi näiden hoitokustannusten mennä heidän omasta pussista.

 

["äippä"]

[QUOTE="vieras";24706508]Tässä sun kommentissa ei kyllä voi olla mistään muusta kyse kuin kateudesta. Eli kukaan ei saa käydä kampaajalla, niin että lapsi on päivähoidossa. Keneltä se on pois? Olen tehnyt nuo työtunnit sisään ylitöinä, niin että mies on hakenut silloin lapset normaaliaikaan hoidosta. Lapsi on päiväkodissa sen saman, kuin muinakin arkipäivinä. Päivähoidon kustannuksiin se ei siis käytännössä vaikuta, muuta kuin lapsen syömien aterioiden verran. Hoitohenkilökuntaa on se sama määrä kuin muinakin päivinä. Lapsi haetaan hoidosta ehkä jonkun verran normaalia aikaisemmin, eli kukaan hoitaja ei siellä päiväkodin pihalla käki erityisesti vain minun lapseni ja minun vapaapäiväni takia.

Jos lapsi on siellä päivähoidossa täyden kuukauden ja maksan täyden hoitomaksun niin pitäisin vähän erikoisena että täytyisi siitä yhdestä päivästä maksaa enemmän?

Entäs vuorotyöläisten lapset? Mihin aikaan lapset pitää teidän mielestä yövuoron jälkeisenä päivänä hakea? Missä kohdalla alkaa vanhemman oma "turha vapaa" ja mikä on vielä normaalia yövuoron jälkeistä nukkumista[/QUOTE]

KATEELLINENKO salli nauraa. olen tosi onnellinen, että meillä lapset ovat saaneet olla kotona isän ja äidin kanssa tosi paljon, heitä ei ole viety pieninä hoitoon eivätkä he ole olleet siellä kampaajan takia. Kylllä täytyy sanoa että se lapsista myös näkyy. Ainoa joiden on syytä olla kateellinen ovat ne lapset joiden vanhemmat eivät ole halunneet olla heidän kanssaan. Esim. meidän lapsille he voivat syystä olla kateellisia vanhemmsita, jotka oikeasti välittävät ja haluavat olla lastensa kanssa.

 

["minä"]

Mites sitten pätkätyöläiset? Töitä vaikka tammikuusta maaliskuuhun ja sit kuukausi työttömänä, kunnes saakin työpaikan huhtikuusta syyskuuhun, jonka jäkeen pari kuukautta työttömänä ja sit puolen vuoden pätkä töitä. Työllisyys/työttömyysjaksoista ei voi tietää etukäteen, joten lapsi aina pois päiväkodista ja sitten uusi haku käyntiin ja lapsi mahdollisesti joka kerta uuteen päiväkotiin (siis sinne mihin sattuu mahtumaan) pariksi kuukaudeksi? Tai jos kuukauden työttömyyden takia ei tarvii ottaa lasta pois hoidosta, niin mitäs jos työttömyys venyykin vuoteen tai kahteen, mutta hakee koko ajan töitä?

 

[piina]

Mun kokemuksen mukaan, on vähemmistönä ne, jotka väärinkäyttää subjektista päivähoitoa. Mielestäni ne lapset, jotka ovat hoidossa, vanhemman ollessa muualla kuin töissä, käyvät hoidossa paljon harvemmin ja/tai lyhyempiä päiviä, kuin keskiverto hoitolapsi.

Eli siis tiedän lapsia, joiden vanhemmat on olleet hetken työttömänä tai kotona oleva vanhempi on sairas ja lapset on joitain päiviä viikossa hoidossa. Tiedän myös perheitä, joissa vanhempien työt menee niin, että lapselle ei tule kuukaudelle kuin joitain joitopäiviä ja silloin lapselle saatetaan varata hoitopäivä esim. vanhemman siivouspäivälle tai asiointipäivälle. Minun mielestä näissä tapauksissa lapselle on usein vain hyvä, että saa näinä päivinä mielummin leikkiä kavereidensa kanssa hoidossa.

 

["minä"]

[QUOTE="äippä";24706652]KATEELLINENKO salli nauraa. olen tosi onnellinen, että meillä lapset ovat saaneet olla kotona isän ja äidin kanssa tosi paljon, heitä ei ole viety pieninä hoitoon eivätkä he ole olleet siellä kampaajan takia. Kylllä täytyy sanoa että se lapsista myös näkyy. Ainoa joiden on syytä olla kateellinen ovat ne lapset joiden vanhemmat eivät ole halunneet olla heidän kanssaan. Esim. meidän lapsille he voivat syystä olla kateellisia vanhemmsita, jotka oikeasti välittävät ja haluavat olla lastensa kanssa.[/QUOTE]

Ja nyt kun palstailet, niin lapsesi tekevät mitä? Nauttivat äidin tarjoamasta laatujasta?

Mä palstailen töistä..

 

[Ken guru]

[QUOTE="minä";24706663]Mites sitten pätkätyöläiset? Töitä vaikka tammikuusta maaliskuuhun ja sit kuukausi työttömänä, kunnes saakin työpaikan huhtikuusta syyskuuhun, jonka jäkeen pari kuukautta työttömänä ja sit puolen vuoden pätkä töitä. Työllisyys/työttömyysjaksoista ei voi tietää etukäteen, joten lapsi aina pois päiväkodista ja sitten uusi haku käyntiin ja lapsi mahdollisesti joka kerta uuteen päiväkotiin (siis sinne mihin sattuu mahtumaan) pariksi kuukaudeksi? Tai jos kuukauden työttömyyden takia ei tarvii ottaa lasta pois hoidosta, niin mitäs jos työttömyys venyykin vuoteen tai kahteen, mutta hakee koko ajan töitä?[/QUOTE]

Tästä olen sitä mieltä että päivähoito-oikeuden pitäisi säilyä, ja työttömyysaikoina lapsen pitäisi voida olla hoidossa aktiivisen työnhaun ja haastattelujen aikana. Olisi hyvä jos päiväkotipaikkoja olisi sen verran, että olisi mahdollista "varata" ja pitää osittain tyhjää paikkaa lapsen päivähoidossa tällaista tilannetta varten.

Olisihan se ryhmällekin ihan hyvä ettei aina olisi tupaten täynnä. Eli jos täysi subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin, tai siihen tehtäisi muutoksia, niin tilaa pitäisi jäädä enemmän tämän kaltaisille joustoille.

 

[Yksi äiti]

Määrittäminen on tosi vaikeaa.
Itse olen yksinhuoltaja , totaalisellainen.
Lapsi tarvitsee siis hoitopaikan 8t 15 minuuttia (huomiokaa työmatkat).
Noh - aina voi spekuloida - vielä enemmän kahden vanhemman perheissä :
- onko toisen vanhemman pakko jäädä kotiin ja omaisuuden kartuttamista on rajattava
- olisiko minun lyhennettävä asuntolainaa hitaammin/maksettava vain korkoja/muutettava vuokralle - jotta voisin olla 60-80% työviikolla ?
- tai olisiko vaihdettava halvempi auto tms ?

Kaikilla näillä tavoilla lapsen hoitopäivää voisi lyhentää olemattomiin - 6t 15 min.

Itsekin on totaaliyh ja käyn päivätyössä, taloudellisesti ei ole mahdollista lyhentää työaikaa/lapsen päivähoitoaikaa. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että lapsien on hyvä olla kotona ja oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Meillä tämä onkin ratkaistu niin, että illat sekä vapaa päivät on pääsääntöisesti järjestetty lapsien mukaan eli omia harrastuksia tai menoja minulla ei käytännössä ole laisinkaan ja päiväkoti-ikäisten lastenkin harrastukset ovat rajattuja (1-2/viikko), jotta kotona olisi oikeasti aikaa olla yhdessä. Meillä päiväruoka syödään joka päivä yhdessä ja iltaisin käperrymme sohvalle hetkeksi ennen nukkumispuuhia.

Koulutukseni ja kokemukseni perusteella haluan kuitenkin myös puolustaa päivähoitoa, jossa on korkeasti koulutettua henkilökuntaa ja toiminta suunnitelmallista ja lapsen kehitystä edistävää. Oma 5-vuotiaani aloitti perhepäivähoidon jälkeen tänä syksynä päiväkodissa ja on jo reilun kuukauden aikana kehittynyt ihan hurjasti. Olen ollut hämmästynyt minkä määrän uusia lauluja, loruja ym. tämän ikäisen kielelliselle kehitykselle tärkeitä asioita lapsi on näinkin lyhyessä ajassa jo oppinut. On kiinnostunut kirjaimista, nimistä, numeroista ym. tärkeitä taidollisista asioista myös nyt päiväkodin myötä. Nämä ovat hurjan tärkeitä asioita parin vuoden päästä alkavaa koulua varten. Lisäksi lapsi on oppinut ruokailutapoja (on joo niitä kotonakin harjoiteltu), mm. syömään siististi ja taitavasti veitsellä ja haarukalla (tätä ei oltu vielä kotona tullut mieleenkään harjoitella, mutta nyt syödään kotonakin). Eli kyllä siellä päiväkodissa lapsi oppii paljon koulua ym. elämää varten taitoja.

 

["tiki"]

No jaa, kyllä me pidettiin isompi lapsi pk:ssa, kun pienempi syntyi. Silloin ei ollut sellaista takuuta vielä, että pk pysyisi samana, kun uudelleen palattaisiin ja tuohon pk:hon on tunkua. Kysessä ruotsinkielinen pk, joita on kaksi. Tämä lähellä ja toiseen 20 km matkaa.... Lapsi oli 3 pv vkosssa 5h kerrallaan siellä ja meille kaikille oli hyväksi. Vauva valvotti tolkuttomasti (heräämisiä ainakin 20 krt yössä yli 1-vuotiaaksi), enkä olisi jaksanut ilman näitä helpompia päiviä.

 

["vieras"]

Aina unohdetaan tässä yhteydessä, että subjektiivisen päivähoitoikeuden kustantavat suurimmlta osalta ne, jotka käyvät työssä. Kotona olevat mahdollisesti jonkin verran, koska verot eivät ole korvamerkattuja. Tässä yhteydessä luulisi eilisen uutisoinnin Maria Gutzenina-Richardsonin avauksesta tuntiveloituksesta päivähoidossa aiheuttavan kissatappelun Urpilaisen kanssa utopististen ajatusten maksumiehistä tässä taloustilanteessa. Ylensä ihmiset vaativat oikeuksia unohtaen velvollisuudet ainakin omalla kohdallaan.

 

[piina]

[QUOTE="vieras";24706742]Aina unohdetaan tässä yhteydessä, että subjektiivisen päivähoitoikeuden kustantavat suurimmlta osalta ne, jotka käyvät työssä. Kotona olevat mahdollisesti jonkin verran, koska verot eivät ole korvamerkattuja. Tässä yhteydessä luulisi eilisen uutisoinnin Maria Gutzenina-Richardsonin avauksesta tuntiveloituksesta päivähoidossa aiheuttavan kissatappelun Urpilaisen kanssa utopististen ajatusten maksumiehistä tässä taloustilanteessa. Ylensä ihmiset vaativat oikeuksia unohtaen velvollisuudet ainakin omalla kohdallaan.[/QUOTE]


Nyt jos palataan näihin lapsiin, jotka on myös muinakin aikoina hoidossa kuin työaikoina. Osa heistä on vuorotyöläisten lapsia, jotka tavallisesti käy vain joitain päiviä hoidossa. Eli käytännössä he maksavat veroja enemmän kuin kuluttavat päivähoitoon, kuin keskiverto 8-16 työläiset.

Sitten nämä jotka äitiyslomalla vievät hoitoon osa-aikaisesti, heillä yleensä toinen vanhemmista tekee työtä, joten veroja maksavat hoitovapaa-aikanakin täysillä ainakin puolen ihmisen verran, joten eikö heillä olisi puolenpäivän oikeus moraalisestikin.

Lopuksi otetaan ne lapset, joiden vanhemmat ovat työttömyys tai sairausputkissa. Eikö me suoda heille sitä hoitoa ihan vain syrjäytymisen välttämiseksi?

En siis suoralta näe yhtään ryhmää, jotka ei olisi oikeutettuja hoitoon muuna kuin työpäivien aikana.

 

["mä"]

[QUOTE="vieras";24706069]Tämän päivän lehdessä oli juttua, kuinka yhä useampi vie lapsensa hoitoon vapaapäivininään, äitiyslomalla, lomilla jne. Jutussa peräänkuulutettiin LAPSEN oikeutta KOTIIN ja OMIIN VANHEMPIIN. Mielestäni täälläkin koko ajan peräänkuulutetaan lapsen oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon, mutta unohdetaan, että lapsella tosiaan on oikeus omiin vanhempiin ja omaan kotiin!

Mielestäni tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi karsia nyt kovalla kädellä. Päivähoitoon vain työssäkäyvien ja opiskelevien lapset ja tietysti myös niiden vanhempien lapset, jotka syystä tai toisesta ovat alentuneesti kyvykkäitä hoitamaan lapsiaan.[/QUOTE]

Oon niin samaa mieltä sun kanssa. Ärsyttää ku nämä lapset vie niiden hoitopaikan, jotka työssäkäyvien vanhempien lapset oikeasti paikan tarvitsisivat. Ja tähän lisättäköön, alle 2- vuotiaiden lasten paikka ei ole pväkodissa vaan kotona!! Oikein pahaa tekee, kun (alle) 1-vuotiaita viedään hoitoon

 

["ihmettelijä"]

[QUOTE="minä";24706580] LIsäksi pidän tärkeänä, että lapsi tutustuu niihin tuleviin koulukavereihion jo ajoissa, itse olin äidin kanssa kotona eskaria lukuunottamatta ennen koulun alkua ja kavereiden saaminen oli todella hankalaa, koska suurin osa lapsista oli tuntenut toisensa jo useita vuosia ja ne ryhmät olivat jo muodostuneet.[/QUOTE]

No ei meillä päin ainakaan asiat ole niin onnellisesti, että lapsi pääsisi tuosta noin lähimpään päiväkotiin ja viettäisi samassa kaveriporukassa aikansa peruskoulun yhdeksännelle luokalle saakka.

Vai onko vika minussa, kun en ole älynnyt lykätä lasta vauvaiässä virikepaikalle?

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";24706742]Aina unohdetaan tässä yhteydessä, että subjektiivisen päivähoitoikeuden kustantavat suurimmlta osalta ne, jotka käyvät työssä. Kotona olevat mahdollisesti jonkin verran, koska verot eivät ole korvamerkattuja. Tässä yhteydessä luulisi eilisen uutisoinnin Maria Gutzenina-Richardsonin avauksesta tuntiveloituksesta päivähoidossa aiheuttavan kissatappelun Urpilaisen kanssa utopististen ajatusten maksumiehistä tässä taloustilanteessa. Ylensä ihmiset vaativat oikeuksia unohtaen velvollisuudet ainakin omalla kohdallaan.[/QUOTE]

Itse en kyllä näe asiaa noin. Yleensä (Suomessa) äitiyslomalta palataan töihin, jolloin ollaan taas "tasavertaisia veronmaksajia", ja jos ei, niin kaikki niitä veromarkkoja yleensä jossain vaiheessa tuottaa. Eli asiaa ei mun mielestä oikein voi katsoa siltä kantilta.

Verorahoja tulee ja menee, miten keltäkin eri elämänvaiheissa, ja se vaan pitää olla yhteisesti sovittua ja hyväksyttyä miten niitä sitten käytetään. Onhan tuo subjektiivinen päivähoito-oikeuskin nyt yhtälailla kaikilla. Eli tarvetta mihinkään kateuteen ei ole, mun mielestä vaan siinä olis kehittämien tarvetta.

 

["minä"]

[QUOTE="ihmettelijä";24706955]No ei meillä päin ainakaan asiat ole niin onnellisesti, että lapsi pääsisi tuosta noin lähimpään päiväkotiin ja viettäisi samassa kaveriporukassa aikansa peruskoulun yhdeksännelle luokalle saakka.

Vai onko vika minussa, kun en ole älynnyt lykätä lasta vauvaiässä virikepaikalle?[/QUOTE]

No meillä suurin osa saman alueen lapsista menee samaan päiväkotiin (tai niihin pariin samaan) ja samaan kouluun. Ja onhan se silloin todennäköisempää, että edes joku tuttu kaveri osuu samalle luokalle (etenkin kun käsittääkseni niitä kavereita saa myös toivoa samalle luokalle, mutta jos ei tunnu yhtään toista lasta etukäteen on toivominen hankalaa). Päiväkodissa oppii paljon muutakin, siis ihan "lukemaan" muita ihmisiä, itse olin ainakin aika syrjäytynyt koulussa, kun olin tottunut siihen, että äiti puolustaa enkä osannut pitää puoliani yms. Toki riippuu lapsen luonteestakin, mutta en pidä päiväkotia ainoastaan huonona paikkana.

Meillä siis lapsi meni pk:n 2,5vuotiaana ja on nyt vuoden aikana saanut paljon uusia hyviä kavereita, joiden perään kysellään loma-aikoinakin. Mistään vauva viemisestä virikehoitoon ei siis ole kyse vaan olen ollut töissä tämän vuoden, nyt jään äippälomalle.

 

[EllaDonna]

[QUOTE="...";24706608]Et oo tosissa....juu, kateutta se vaan on, kun v....aa, kun naapurin lapsi on hoidossa äidin ollessa kotona, ja itse ei saa hoitopaikkaa, vaikka työn vuoksi tarvitsisikin! Just, enemmän vain sinunlaisiasi maailmaan, johan olis useammalla kateuden aihetta!
Rahanahneuttako on se, että haluaa perheelleen katon pään päälle, jotain muutakin leivän päälle, kuin esim kielensä, ehjiä vaatteita...Voi sun kanssas, en nyt viitsi kirjoittaa, mitä mieleen tuli! [/QUOTE]

Höpsö, mä nimenomaan painotin, että LAPSEN HYVINVOINNIN KANNALTA on sama, miksi hän on päivähoidossa. Eli ihan yhtä lailla se työssäkäyvän lapsi siellä päikyssä kärsii tai nauttii kuin mitä työttömänkin lapsi. Eli kun aloituksessa oli kyse siitä, että lapsella on oikeus vanhempiinsa ja kotiin, niin ihan yhtälailla pitää sitten miettiä, miksei työssäkäyvien lapsilla kuitenkaan sitä oikeutta ole.

 

[Ken guru]

Höpsö, mä nimenomaan painotin, että LAPSEN HYVINVOINNIN KANNALTA on sama, miksi hän on päivähoidossa. Eli ihan yhtä lailla se työssäkäyvän lapsi siellä päikyssä kärsii tai nauttii kuin mitä työttömänkin lapsi. Eli kun aloituksessa oli kyse siitä, että lapsella on oikeus vanhempiinsa ja kotiin, niin ihan yhtälailla pitää sitten miettiä, miksei työssäkäyvien lapsilla kuitenkaan sitä oikeutta ole.

No miksiköhän.

 

["vieras"]

totta. olen samaa mieltä.

itse otin 5v pois hoidosta kun vauva syntyi ja ratkaisu on ollut erittäin hyvä.

Samoin. Vaikka lapsi oli aiemminkin ollut melko lyhyttä päivää hoidossa, tunsin saavani lapsen lähemmäs kuin pitkiin aikoihin. Pari vuotta oltiin kotona, siinä välissä kävi eskarissa ja siitä kouluun. Ihan helppoa ei aina ollut (onko lasten kanssa ikinä?), mutta hyvä mieli jäi molemmille.

Vanhempien lasten osa-aikaisen päivähoidon ymmärrän kyllä hyvin jos kunnasta puuttuvat kerhopalvelut, asutaan syrjässä jne. Kyllä 4-6-vuotiaan kehitykseen kuuluu jo vahvasti samnaikäisten lasten seura. Mutta nämä täysipäiväiset ja alta 3-vuotiaat virikelapset, loman ajaksi hoitoon kuskattavat jne. ei voi käsittää.

Minkälaisia lapsia kasvaa heistä, joiden kanssa vanhemmat eivät halunmneet viettää aikaa edes ihan pieninä? Kenen vastuu pitäisi lapsista kantaa, yhteiskunnan vai perheen itsensä?

Mun mielestä kaikkein selkeintä olisi pistää ensimmäisenä rajaus, että alle 3-vuotiaita ei saisi tuoda enää päivähoitoon vanhemman ollessa kotona kuin perustelluista syistä. Tai vaihtoehtoisesti vanhempien pitäisi maksaa päivähoidon todelliset kustannukset eli täysipäiväisestä lienee lähemmäs tonnin kuussa. Johan alkaisi omien lasten hoito kiinnostaa ja voisi jokainen miettiä ikäeroasiat ja lasten lukumäärät jo ennalta.

 

[Turkilmas]

Tämäkin aihe on mietityttänyt nyt kun olen jäämässä työttömäksi ja lapseni on hoidossa. Tein aiheesta tänään aloituksenkin jossa kyselin että montako hoitopäivää muut ottaisivat lapselleen minun tapauksessani. Tarkoitus on siis hakea aktiivisesti uusia töitä, enkä haluaisi menettää lapsen hoitopaikkaa. Tiedän myös että lapselle on tärkeää päästä leikkimään kavereiden kanssa. Me kun asutaan landella ja kavereita ei täältä löydy.

Aiemmin olisin ehdottomasti toitottanut että hoitopaikat on vain työssäkäyville ja opiskeleville vanhemmille+ tietysti erityislapsille jne., eli kaikille joilla on "oikea" syy pitää lapsiaan hoidossa.

Vaan nytpä kamppailen itsekin huonon omatuntoni kanssa kun haluan pitää lapseni hoitopaikan vaikka olenkin kotona. Toki vähennän hoitopäiviä, mutta kuitenkin. En kuitenkaan keksi muuta ratkaisua, sillä en tiedä miten selviäisin esim. työhaastatteluista jos poikani olisi kotona kanssani. Tai mitä sitten jos saisin työpaikan äkkiäkin. Pitäisi etsiä lapselle taas uusi hoitopaikka. Ei sekään kovin kiva vaihtoehto.

Nyt pelkäänkin eniten sitä, että työttömyyteni pitkittyy. Tuntuu aivan karsealta ajatus pitää tuolloin lapsi hoidossa. Mutta yhtä karsealta tuntuu menettää paikka päiväkodista (ne kun on muutenkin penkin alla) ja totuttaa lapsi taas uudelleen johonkin muuhun hoitopaikkaan.

Pirun kinkkisiä juttuja nämä, itseni piti näemmä oppia tämäkin kantapään kautta jotta osaan olla tuomitsematta muiden ratkaisuja.

 

[Ken guru]

Tämäkin aihe on mietityttänyt nyt kun olen jäämässä työttömäksi ja lapseni on hoidossa. Tein aiheesta tänään aloituksenkin jossa kyselin että montako hoitopäivää muut ottaisivat lapselleen minun tapauksessani. Tarkoitus on siis hakea aktiivisesti uusia töitä, enkä haluaisi menettää lapsen hoitopaikkaa. Tiedän myös että lapselle on tärkeää päästä leikkimään kavereiden kanssa. Me kun asutaan landella ja kavereita ei täältä löydy.

Aiemmin olisin ehdottomasti toitottanut että hoitopaikat on vain työssäkäyville ja opiskeleville vanhemmille+ tietysti erityislapsille jne., eli kaikille joilla on "oikea" syy pitää lapsiaan hoidossa.

Vaan nytpä kamppailen itsekin huonon omatuntoni kanssa kun haluan pitää lapseni hoitopaikan vaikka olenkin kotona. Toki vähennän hoitopäiviä, mutta kuitenkin. En kuitenkaan keksi muuta ratkaisua, sillä en tiedä miten selviäisin esim. työhaastatteluista jos poikani olisi kotona kanssani. Tai mitä sitten jos saisin työpaikan äkkiäkin. Pitäisi etsiä lapselle taas uusi hoitopaikka. Ei sekään kovin kiva vaihtoehto.

Nyt pelkäänkin eniten sitä, että työttömyyteni pitkittyy. Tuntuu aivan karsealta ajatus pitää tuolloin lapsi hoidossa. Mutta yhtä karsealta tuntuu menettää paikka päiväkodista (ne kun on muutenkin penkin alla) ja totuttaa lapsi taas uudelleen johonkin muuhun hoitopaikkaan.

Pirun kinkkisiä juttuja nämä, itseni piti näemmä oppia tämäkin kantapään kautta jotta osaan olla tuomitsematta muiden ratkaisuja.

Tsemppiä sun tilanteeseen!!

Aiemmissa kirjoituksissani toinkin esille oman näkökantani tähän joten ei siitä nyt sen enempää.