S
Saara
Vieras
Moi!
Osaateko sanoa mikä oikein on, kun suhde ahdistaa. On tullut vahva olo, että haluan olla rauhassa.
Olemme tunteneet miesystäni kanssa 1 1/2 vuotta. Hän on ollut viimeaikoina omassa kodissani melkein joka yö. Jotenkin se on hänelle hyvin tärkeää, että on luonani. Ei minullakaan ole ollut mitään sitä vastaan, vaan nyt on ruvennut ahdistamaan ihan valtavasti, enkä halua häntä kotiini, haluan on olla rauhassa. Hän yleensä soittaa monta kertaa päivässä, nyt on tosin vähentänyt, kun olen puhunut eroamisesta ja tästä rauhan kaipuusta. Hän kovasti yritää olla kiltti ja muutta sellaisia tapojaan, joista en pidä. Ei minun takiani kenenkään pidä itseään ruveta muuttamaan! Se ei kuitenkaan johda hyvään lopputulokseen, jos toisen mukaan yrittä muuttaa itseään. On olo että joskus se tulee takaisin voimakkaasti konflikitilanteessa. Minä olen sinun takiasi muuttanut tätä ja tätä...eikä silti olla tyytyväisiä...
Meillä on miettimistauko meneillään, haluan rauhaa, mutta silti joka päivä tulee edelleen rakastavia ylistäviä viestejä ja jokailta ollaan puhuttu pitkään puhelimessa. Tai oikeastaan hän puhuu, minä en nyt jaksaisi edes puhua, sekin ahdistaa. Yleensä en ole mikään asioiden pakenija ja keskustelu on minulle erittäin tärkeä asioiden hoitotapa. Sekin ihmetyttää etten nyt jaksaisi edes keskustella, keskustelukin ahdistaa!
Pidän hänestä kuitenkin edelleen, mutta en tiedä pidänkö tarpeeksi. Kun aloitimme yhdessä olin hyvin rakastunut. Niin ne suhteet väljenee, kai? Hän haluaa ehdottomasti jatkaa, eikä halua päästää irti, tuntuu kuin hän roikkuisi minussa. Ahdistaa!
Onko teillä ollut tällaisia kokemuksia ja miten ne ovat ratkenneet teillä?
Mitä ajatuksia heräsi?
Osaateko sanoa mikä oikein on, kun suhde ahdistaa. On tullut vahva olo, että haluan olla rauhassa.
Olemme tunteneet miesystäni kanssa 1 1/2 vuotta. Hän on ollut viimeaikoina omassa kodissani melkein joka yö. Jotenkin se on hänelle hyvin tärkeää, että on luonani. Ei minullakaan ole ollut mitään sitä vastaan, vaan nyt on ruvennut ahdistamaan ihan valtavasti, enkä halua häntä kotiini, haluan on olla rauhassa. Hän yleensä soittaa monta kertaa päivässä, nyt on tosin vähentänyt, kun olen puhunut eroamisesta ja tästä rauhan kaipuusta. Hän kovasti yritää olla kiltti ja muutta sellaisia tapojaan, joista en pidä. Ei minun takiani kenenkään pidä itseään ruveta muuttamaan! Se ei kuitenkaan johda hyvään lopputulokseen, jos toisen mukaan yrittä muuttaa itseään. On olo että joskus se tulee takaisin voimakkaasti konflikitilanteessa. Minä olen sinun takiasi muuttanut tätä ja tätä...eikä silti olla tyytyväisiä...
Meillä on miettimistauko meneillään, haluan rauhaa, mutta silti joka päivä tulee edelleen rakastavia ylistäviä viestejä ja jokailta ollaan puhuttu pitkään puhelimessa. Tai oikeastaan hän puhuu, minä en nyt jaksaisi edes puhua, sekin ahdistaa. Yleensä en ole mikään asioiden pakenija ja keskustelu on minulle erittäin tärkeä asioiden hoitotapa. Sekin ihmetyttää etten nyt jaksaisi edes keskustella, keskustelukin ahdistaa!
Pidän hänestä kuitenkin edelleen, mutta en tiedä pidänkö tarpeeksi. Kun aloitimme yhdessä olin hyvin rakastunut. Niin ne suhteet väljenee, kai? Hän haluaa ehdottomasti jatkaa, eikä halua päästää irti, tuntuu kuin hän roikkuisi minussa. Ahdistaa!
Onko teillä ollut tällaisia kokemuksia ja miten ne ovat ratkenneet teillä?
Mitä ajatuksia heräsi?