Suhde alkanut pettämisestä..mitä odottaa tulevaisuudelta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Siis tilanne tämä:
Mies otti ja petti toisen naisen kanssa..hajoittaen siinä samalla kaksi perhettä.
Onko tällä suhteella tulevaisuutta..vai voiko siellä vain molemmat odotella ja pelätä että toinen ottaa ja pettää?

Ymmärätte kai tilanteen?

tässä tilanteessa miestä vaihtanut nainen on..vaihtanut vain veljen toiseen..siis ensin ollut toisen veljen kanssa ja nyt vaihtanut toiseen..

Minä siis jo sinut tilanteen kanssa..en siis todellakaan kaipaa elämääni tuota sikaa..vaikka meillä nyt yhteinen lapsi onkin.
 
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä löysemmäksi suhtautumiseni pettämiseen oikeastaan muuttuu. Ei sillä, että hyväksyisin sitä, tavallaan vaan en jaksa välittää niin paljon siitä mitä kukin tekee. Silti tuo sisarusten välillä pörrääminen on jotenkin niin ehdoton no-no, että ei kyllä pysty ymmärtämään. En usko, että tuollaisella suhteella on tulevaisuutta, yleensäkin pettämisellä alkanut suhde on riski, mutta jos mukana on vielä sukuriidat niin avot vaan.
 
Tästä on jo vuosia aikaa..nyt vaan aloin miettimään asiaa tarkemmin..

Katkeruus on vieras tunne..en tunne mitään tuota miestä kohtaan..tuskin tunsinkaan..mutta sitä en kadu että lapsi tuli tuon kanssa tehtyä..rakastan poikaani yli kaiken.
 
Siis olin vain 18v kun tuon "helmen" tapasin..ja hieman alle 20v kun poikamme syntyi..sinisilmäinen ehkä jollain tapaa.Mutta nyt elämää oppineena..mies on täys k...pää.. (palstalta opittua)

Joku voi väittää että olisin katkera..siinähän väittää..itse tiedän mitä tunnen..

Onnellisesti siis naimisissa kaikin puolin täydellisen miehen kanssa ja kolme ihanaa yhteistä lasta.
 
No onhan se miehesi täysi kusipää jos pettää vaimoaan ja vieläpä veljen puolison kanssa :D. Toivottavasti nyt et oikeasti yritä kieltää tuota asiaa.

Mutta eiköhän se teistä ole ihan kiinni se tulevaisuus, eikä palstan mielipiteestä. Mitä kukin voi antaa anteeksi ja mitä siellä on oikeastaan sitten tehty, minkälainen tilanne on nykyään.

En oikein ymmärrä edes mitä koitat kysyä.
 
Omien vanhempieni suhde alkoi niin että isä petti entistä tyttöystäväänsä ja valitsi äitini. Nyt 35-vuotta myöhemmin petti ja valitsi uuden naisen vaimokseen. Lie kuinka monta kertaa siinä välissä pettänyt :(

Itse en ottaisi miestä joka on pettämisen kautta päätynyt luokseni.
 
Olin siis suhteessa eli avopolisona tuolle pettäneelle miehelle, joka sitten päätti pettää minua veljensä avovaimon kanssa..hajoittaen näin kaksi perhettä.

Eli yksi petetyistä osapuolista..
 
Muutaman suhteen tiedän, joka oli alkanut pettämisellä ja ne loppuivat vuosien päästä samalla lailla. Että en panostaisi ko. suhteeseen pelimerkkejä. Mutta tietysti jos heille itselleen asia sopii niin mitäpä se muille kuuluu. :-)
 
En tällä asialla pientä päätäni jaksa vaivata..halusin vain täältä palstalta kysellä yleistä mielipidettä..

Kusipää mikä kusipää..juu niin on..enkä moisen perään haikaile.

Ja juu..unohdettu mikä unohdettu.
 
No onhan se miehesi täysi kusipää jos pettää vaimoaan ja vieläpä veljen puolison kanssa :D. Toivottavasti nyt et oikeasti yritä kieltää tuota asiaa.

Mutta eiköhän se teistä ole ihan kiinni se tulevaisuus, eikä palstan mielipiteestä. Mitä kukin voi antaa anteeksi ja mitä siellä on oikeastaan sitten tehty, minkälainen tilanne on nykyään.

En oikein ymmärrä edes mitä koitat kysyä.

Sitä en tiedä miksi ap tätä miettii.
 
Totta sanoakseni..en edes tiedä miksi moista mietin..
Yksi syy taitaa olla se..että tämä pariskunta on astelemassa avioliiton onnelliseen satamaan..

Tuli vain ajatuksissani mieleen tämäkin asia..tahdoin kai vain saada keskustelua aikaiseksi..
 
[QUOTE="vieras";26797682]Kumma tarve sinulla tuntuu silti olevan vakuutella, että olet sinut tapahtuneen kanssa eikä se vaivaa pätkääkään...[/QUOTE]

Olisin ihan samanlainen ja uskon että moni muukin.
 
[QUOTE="vieras";26797726]Olisin ihan samanlainen ja uskon että moni muukin.[/QUOTE]

Ai? Miksei voisi ihan rehellisesti sitten sanoa, että asia yhä vaivaa? Itsellä ei ainakaan ole ongelmaa myöntää, että edelleen muuan 8vuoden takainen asia on hampaankolossa, vaikkei minkäänlaisia tunteita kyseistä ihmistä kohtaan enää olekaan ja olen miljoonasti paremmassa parisuhteessa tänäpäivänä.
 
[QUOTE="vieras";26797726]Olisin ihan samanlainen ja uskon että moni muukin.[/QUOTE]

Niinhän ihmiset ympärillä tuppaa ajattelemaan kaikki, vaikkei asia heitä itseään koskisi mitenkään. Sen vuoksihan juorulehdissäkin suhteista meuhkataan, että voidaan sitten olla porukalla vahingoniloisia, kun pilkka osuikin myöhemmin omaan nilkkaan.
Voi sitten olla ylpeä omasta suhteestaan, kun se on alkanut kunnialla.
 

Yhteistyössä