Suhde eronneen miehen kanssa, jolla on jo lapsia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikisinkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikisinkku

Vieras
Eli olen tavannut kaikinpuolin kiinnostavan miehen, joka täyttää monelta osin mun kriteerit :). Mutta, mies on ollut naimisissa ja hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta. En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta. Olen aina ollut sitä mieltä, etten halua eronnutta miestä, jolla on jo lapsia entuudestaan.

Ymmärrän kyllä, että tässä iässä (olemme molemmat 34) aika monella on jo elettyä elämää takana ja toisella kierroksella on jo moni. Ns. korkkaamattoman löytäminen on aika vaikeaa. Itse on ns. ikisinkku ja haluaisin kovasti omia lapsia ja perheen. Biologinen kelloni tikittää kovaa vauhtia.

Mietityttää se, että mies on jo kokenut kaikki nämä ainutkertaiset asiat, jotka minulle olisivat uusia (naimisiinmeno, lasten syntymä). Nämä asiat olisi ollut hienoa kokea yhdessä ensimmäistä kertaa. Suoraan sanoen se ärsyttää. Lisäksi en tiedä, millaista se elämä olisi kun miehen lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Miten suhtautuisin siihen, että muitakin kuin omia lapsia pyörii mukana elämässä ja tietysti eksäkin jollain tasolla.

Kokemuksia? Apuja? Antaako olla vai jatkaako tutustumista?
 
MInä antaisin olla ja etsisin sellaisen, jonka kanssa kokea ne naimisiinmenot ja synnytykset yhdessä ekan kerran. Koska ne on ainutlaatuisia kokemuksia, enkä tiedä miten ne jo kerran läpikäynyt jaksaa fiilistellä enä toista kertaa.
 
Sanoisin että helpommankin tien voisi käydä,mutta se saattaa olla hyvinkin antoisa reitti.Mitenkään siihen ei oikeasti pysty etikäteen varautumaan,mutta jos siihen lähdet niin muistat että mennyt on mennyttä.Liikaa ei kannata miettiä ja kaivella sitä mitä on ennen tapahtunut,vaan keskittyä siihen tulevaan.

Minun miehelläni on lapsi joka oli meidän seurustelun alkaessa pieni,nyt on useampi yhteinen ja minä olen tämän meidän perheen toinen aikuinen (äitipuoli sanaa en käytä kuin suhteen selvittäjänä).Lapsi on ihan yhtä tervetullut meille oli mieheni kotona tai ei ja komennan siinä missä omianikin.
 
No siis, jos todella rakastat niin ei se toisen eletty elämä varmaan ole este onnelliselle yhteiselämälle. Mutta peräänny jos koet että tämä asia on oikea este. Ja että se tulisi hankaloittamaan elämäänne ja tuomaan sulle surun ja ehkä katkeruudenkin tunteitä tulevaisuudessa.

Mutta..

Olet jo 34vuotias ikisinkku (kuten itse asian kuvaat)... se laidun jolta haet partneria ja elämän kumppania, lastesi isää alkaa olemaan jo vähän harvempi kuin se toinen laidun.
 
Lapsen syntymä sinun kanssasi on kuitenkin ainutkertainen, ja ihan varmasti erilainen kokemus raskautta myöden.

Uusioperheessä on kyllä välillä hankaliakin juttuja, mutta niin on ydinperheessäkin.
 
Siitä ei tässä nyt ollut kyse, vatipää.

Miksei sitten sinne reissuun lähdettäisi? Tosin siinä olet oikeassa että täysin lapsetonta aikaa siinä mielessä kuin parilla ennen lapsia on on vaikeaa saada, mutta ei tilanne eroa juurikaan siitä jos toisella on lapsia ja toisella ei.

Ap tosin kaipaa että saisi ensimmäistä kertaa kokea yhdessä nuo asiat yhdessä, mutta eikö joka lapsen syntymä ole samalla tavalla vaikuttava? Kun on entisiä niin on jo kokemusta hoidosta ja se on minusta hyvä puoli. Voi olla, että lapseton suhtautuu näihin asioihin eri tavalla.
 

Yhteistyössä