suhde; miehen ymmärtämättömyys

["just just"]

moneen vuoteen en ole nukkunut kunnolla,tein pitkää päivää, olin haalinut itselleni liikaa tekemistä, jo aamulla noustessa tuntui että en jaksa tätä päivää, en jaksa, ja silti painoin päivän läpi,välillä tein 12tuntia hommia(3päivää viikossa,muuten oli 8tuntiset päivät). olin kiree kun viulun kieli,en vain osannut luovuttaa,ajattelin että se on tämä vuosi vielä ja sitten helpottaa,pakko jaksaa.

koin että en saanut mieheltä ollenkaan tukea päätöksen tekoihin(tunsin että työtaakkaa on vähennettävä,mutta en tiennyt mikä olisi järkevintä).

lisäksi koin monta vuotta että mieheni ei halua mua,eikä välitä tunteistani ja tarpeistani ollenkaan. lisäksi mieheni valehteli ja petti lupauksia(ei usein mutta joskus).

räjähtelin pikku asioistakin, nalkutin(mulla oli pahaolla ja olin tosi väsynyt), ja mies ei ymmärrä tätä vaan pitää mua epänormaalina.

 

[just(mielipiteitä?)]

kyllä mä ymmärrän että ihmisiä on erilaisia. mutta ite oon sellanen että kun asiat pikkuhiljaa kasaantuu ajallisesti(sekä väsymys,että parisuhde ongelmat), niin mitä kauemmin tilanne on sama,sitä pienemmistä asioista hermostun.

mieheni pitää tätä epänormaalina. mutta kun hän joskus nuorempana nukkui muutaman viikon huonosti joutui hän suljetulle! ja mä oon epänormaali kun oon vuosia nukkunut huonosti ja hermostun pikkujutuista. (niin ja kun siihen lisätään se että mies on tiennyt mitkä asiat mua hiertää suhteessa mutta vuosia ne asiat on pysynyt muuttumattomina, ja siten satuttaneet minua. eikä hän ole halunnut näistä keskustella).

 

[astrolabe]

Jos kumppani ei ymmärrä noin perustason henkisiä tarpeitasi niin miksi jatkaa yhdessä?

 

[LisaMarie]

MIehestäsi taas saattaa tuntua, että sinä et ymmärrä häntä, koska ajat itsesi loppuun perheestä välittämättä.
Noi on asioita, joista on tosi vaikea puhua, koska molemmat tuntee olevansa väärin kohdeltuja ja yleensä piikittelyn ja koston kierre on jo pitkällä.
Oletko puhunut miehellesi tunteistasi syyttämättä häntä? Oletko kysynyt, miten hän kokee stressaantuneisuutesi? Stressaantunut ihminen ei ole mukava elämänkumppani ja marttyyri on katastrofien katastrofi!
MIten mies voisi kertoa sinulle, miten sinun pitää vähentää työtaakkaasi? Taio paremminkin miten mies voi kertoa sen niin, ettet tulevaisuudessa, jos ongelmia ilmenee, syytä niistä häntä? Meillä ei ainakaan yhtään mitenkään, eli on mieheltä silkkaa itsesuojelua, ettei se puutu minunm päätöksiini.

 

["just just"]

MIehestäsi taas saattaa tuntua, että sinä et ymmärrä häntä, koska ajat itsesi loppuun perheestä välittämättä.
Noi on asioita, joista on tosi vaikea puhua, koska molemmat tuntee olevansa väärin kohdeltuja ja yleensä piikittelyn ja koston kierre on jo pitkällä.
Oletko puhunut miehellesi tunteistasi syyttämättä häntä? Oletko kysynyt, miten hän kokee stressaantuneisuutesi? Stressaantunut ihminen ei ole mukava elämänkumppani ja marttyyri on katastrofien katastrofi!
MIten mies voisi kertoa sinulle, miten sinun pitää vähentää työtaakkaasi? Taio paremminkin miten mies voi kertoa sen niin, ettet tulevaisuudessa, jos ongelmia ilmenee, syytä niistä häntä? Meillä ei ainakaan yhtään mitenkään, eli on mieheltä silkkaa itsesuojelua, ettei se puutu minunm päätöksiini.

sä oot ihan oikeassa,mutta mä olin niin syvällä omassa pahassaolossani että en,en kertaakaan kysynyt mieheltä mitä tämä tuntee, mä oletin ettei mitään koska ei ikinä sanonutkaan mitään(oletin siis että hän avaa suunsa itse).nyt tiedän olleeni väärässä.
tiedän tehneeni vääriä valintoja. mutta tiedän myös sen että mies olisi itsekkin voinut toimia toisin.

mutta siis alunperinhän hain vastausta siihen kysymykseen että olenko epänormaali täysin hullu kun reagoin väsymykseen/stressiin ja pitkään jatkuneisiin parisuhde ongelmiin niin että räjähtelin pikkuasioistakin?

minusta on aivan loogista että jo väsymys(ja puhun tässä nyt vain siitä mitä huonosti nukutut yöt tekee) tekee ihmisestä ärtyisän(joistakin jo yksi huonosti nukuttu yö).

mutta kun päälle lisää suhteessa omiin voimiin liian ison työtaakan.
ja sen mitä mies toiminnallaan aiheutti. niin ihminen saattaa voida aika huonosti. halusin tietää reagoiko kukaan muu väsymykseen näin.

plaah... taas mä vaan jaarittelen,ketä oikeesti kiinnostaa tällänen

 

[hellitä jo]

Mikä on ollut alkuperäinen ongelma eli miksi tähän tilanteeseen on ajauduttu. Vähän epäilen, että mies on nyt joutunut syypääksi tilanteessa, jolle hän ei ole voinut mitään.

Mulla on työnarkomaanimies ja yksi kaveri on myös työnarkomaani. Molemmille on tyypillistä se, että töitä tehdään melkein ympäri vuorokauden, kun niitä on pakko tehdä, vaikka kukaan ei komenna eikä vaadi muu kuin henkilö itse itseltään. Yöunet ovat molemmilla hakusessa ja univelka painaa päälle.

Muutos täytyy lähteä sinusta itsestäsi. Muut eivät voi auttaa, jos et itse ymmärrä vähentää työtaakkaasi. Jos et itse pysty sitä tekemään, käy juttelemassa lääkärin kanssa tai mielenterveystoimistossa.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="just just";27916678]

mutta siis alunperinhän hain vastausta siihen kysymykseen että olenko epänormaali täysin hullu kun reagoin väsymykseen/stressiin ja pitkään jatkuneisiin parisuhde ongelmiin niin että räjähtelin pikkuasioistakin? [/QUOTE]

No sehän on ihan luonnonlaki, että pitkään jatkunut sterssi tekee ärtyneeksi ja siitä taas aiheutuu parisuhdeongelmia jotka lisää stressiä joka lisää parisuhdeongelmia...

 

["just just"]

Mikä on ollut alkuperäinen ongelma eli miksi tähän tilanteeseen on ajauduttu. Vähän epäilen, että mies on nyt joutunut syypääksi tilanteessa, jolle hän ei ole voinut mitään.

Mulla on työnarkomaanimies ja yksi kaveri on myös työnarkomaani. Molemmille on tyypillistä se, että töitä tehdään melkein ympäri vuorokauden, kun niitä on pakko tehdä, vaikka kukaan ei komenna eikä vaadi muu kuin henkilö itse itseltään. Yöunet ovat molemmilla hakusessa ja univelka painaa päälle.

Muutos täytyy lähteä sinusta itsestäsi. Muut eivät voi auttaa, jos et itse ymmärrä vähentää työtaakkaasi. Jos et itse pysty sitä tekemään, käy juttelemassa lääkärin kanssa tai mielenterveystoimistossa.

ei mies ole joutunut syypääksim ihinkään mitä ei ole tehnyt.


alkuperäinen ongelma on
-kommunikointi ongelmat(johtuen siitä että mies ei ole halunnut keskustella),se että olen kärsinyt miehen haluttomuudesta(+mies on valehdellut)
-huonosti nukutut yöt(joihin mies on osa syyllinen koska ei hoitanut yöyskäänsä pois vaikka joka aamu valitin että hän herättää mut monta kertaa, tosin mikä sen yskän sitten aiheutti niin sehän ei ole miehen syy. eikä se että herään ääniin)
-se että mä en osaa luovuttaa, yritän vaan jaksaa ja jaksaa, sit napsahtaa ja yritän taas jaksaa

->sulkeutunut mies->pahamieli->yritin puhua->ei reagointia-pahempi mieli -> raivostuminen->ei reagointia. väsymys->ärtyisyys->parisuhde ongelmat-> ärtyisyys-> jatkuu -> jatkuu-> jatkuu.

sellanen oravanpyörä sit lopulta jossa kaikki vaikutti kaikkeen. mä en oikeesti ole mikään työnarkomaani oon mieluiten tekemättä mitään. mutta yritin jaksaa jotta perheellämme olisi varaa omaan taloon nopeammin. :'(

 

["just just"]

No sehän on ihan luonnonlaki, että pitkään jatkunut sterssi tekee ärtyneeksi ja siitä taas aiheutuu parisuhdeongelmia jotka lisää stressiä joka lisää parisuhdeongelmia...

parisuhde ongelma taisi olla eka, mutta mitäpä väliä, samassa oravan pyörässähän ne pyöri

eli olen tehnyt virheitä, mutta en ole epänormaali hullu