Minä voin hyvin. Nyt. Silloin en voinut moneen vuoteen hyvin. Vieläkin minuun vaikuttaa se asia. Yllätyin itsekin sen jälkeen, miten toisen ihmisen hengitys kasvoilla häiritsee, kun en ennen sellaisesta välittänyt. Nyt hengityksen täytyy olla aivan hajuton, että minua voi lähestyä.
Joskus vain työnnän mieheni pois, kun hän yrittää suudella. Se ei johdu hänestä, mutta yhtäkkiä minulle tulee vaan vihainen olo. Ja ahdistaa. Minuun ei saakkaan koskea.
On helpompi suudella silloin, kun itse lähestyn häntä. nää oireet yllätti mut, koska ne ei ilmaantuneet aivan heti. Muutaman viikon raiskauksen jälkeen minulla oli yliseksuaalinen olo ja tuntui, että sain seksistä jonkinlaista turvaa. Olin kai niin järkyttynyt. Naureskelin poliisikuulusteluissa koko asialle. Vaikutin varmaan ihan pähkähullulta.
Kysyivät, miksen käskenyt miestä lähtemään pois kotoani, kun hän alkoi lääppiä. Minä vain kielsin. En osannut vastata muuta kuin, että olen kai niin typerä. :'(
Minusta sinun kannattaisi tehdä se ilmoitus. Minutkin mies vei väkisin poliisiasemalle ilmoitusta tekemään ja ystävä painosti. Se tuntui todella vastenmieliselle ajatukselle. Tuntui hirveältä sanoa se sana "raiskaus".
Oletko miettinyt sitä puolta, että jos tästä seuraa sinulle muitakin ikävyyksiä, niin kukaan ei myöhemmin enää usko tarinaasi, jos et ole ilmoittanut siitä? Se, että sinulla on mustelmia, on ihan hyvä juttu. (tai siis ei ole, mutta tutkinnan kannalta on.)
Onko sinulla naispuolista ystävää, kenelle kertoa?
