Suhteen muuttuminen yksipuoliseksi

[Ei enää tärkeä]

Olen noin vuoden ajan seurustellut tyttöystäväni kanssa. Olemme molemmat noin 25-vuotiaita. Minusta on alkanut tuntua siltä, että hän on viime aikoina etääntynyt minusta.

Aikaisemmin pidimme yhteyttä kutakuinkin tasapuolisesti. Nykyään tuntuu siltä, että se on yhä enemmän minun puoleltani tulevaa. Eniten häiritsee se, että hän on harvoin aloitteellinen yhteydenpidossa. Jos en ota yhteyttä ei hänkään ota, vaikka menisi päiviä ilman pihaustakaan.

Asumme erillään noin 17 minuutin matkan päässä toisistamme. Hän ei kuitenkaan ole käynyt luonani kertaakaan moneen kuukauteen. Tapaamme aina hänen luonaan, joten minä reissaan väliämme. Tästä olen maininnut hänelle muutaman otteeseen ja sanonut toivovani hänen välillä käyvän luonani. Hän on aina luvannut pian käyvänsä ja useammin, muttei ole tehnyt mitään asian eteen.

Muutenkin hän joskus lupaa tehdä jotain hyväkseni ja jättää tekemättä. Jos muistutan asiasta hän pyytää anteeksi, lupaa korjata asian ja unohtaa taas. En tunne tämänkään vuoksi itseäni kovin tärkeäksi hänelle. Kohtelen häntä mielestäni erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Ehkä hän ottaa minut itsestäänselvyytenä, koska olen selvästi ilmaissut hänen olevan minulle tärkeä. Hän aina toistaa minunkin olevan tärkeä jne. mutta ei kuitenkaan koskaan sano niitäkään aloitteellisesti. Ne sanat ovat alkaneet tuntua vain vastavuoroiselta kohteliaisuudelta.

Aikaisemmin halusimme viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaamme yhdessä ja näimme pian töiden päättymisen jälkeen. Nykyään hänellä tuntuu olevan aikaa vasta kahdeksan jälkeen illalla joten yhdessäolo on lähinnä pari tuntia valveillaoloa ja yhdessä nukkuminen. Nyt hän on päättyänyt pysyä yksinään viikonkin ajan "työn merkeissä" kiireisinä aikoina. Ei kuulemma osaa keskittyä töihin jos olen lähettyvillä. Kun meidät erottaa alle 20 minuutin matka (jonka minä kuljen), niin luulisi löytyvän yhden viikon aikana vähän aikaa tapaamisillekin.

Läheisyyttä meillä kyllä on edelleenkin erittäin paljon tavatessamme ja seksiäkin usein. Tosin seksissäkin aloitteellisuus on täysin minulla ja hän sanoo olevansa haluttomampi "uusien e-pillereiden vuoksi". Toki se voi niinkin olla, mutta epäilen sen olevan kuitenkin vain yksi lisätodiste minun muuttumisestani vähemmän kiinnostavaksi hänen silmissään.

Olen tässä valvonut yön miettien mitä tehdä. Haluan olla hänen kanssaan vain jos hän tuntee samoin. Hän sanoo kyllä minulle kaikki lepertelyt, mutta minusta vain tekoihin voi luottaa, ei sanoihin.

 

[Erin]

Ei sinun auta kuin nostaa kissa pöydälle. Onnea matkaan!

 

[Naisen näkökulma]

Voi olla että tyttöystävälläsi on mennyt se "kuherteluvaihe" ohi ja nyt hän haluaa ottaa hieman enemmän etäisyyttä eikä halua jatkuvasti kiehnätä kainalossasi. Jotkut ahdistuvat jos toinen on liikaa tyrkyttämässä seuraansa ja sitten he ottavat etäisyyttä kertomallasi tavalla.

Koita auttaisiko asiaa se että antaisit hänen olla aivan rauhassa etkä soittelisi perään. Hän voi alkaa huomaamaan että sinähän et olekaan soittanut pitkään aikaan, eli se mikä oli ennen itsestäänselvyys hänelle ei enää olekaan sitä. Löysää hieman narusta vaikka tiedän että se on rakastuneena vaikeaa kun haluaisi jatkuvasti olla toisen seurassa. Olen kokenut samanlaisen tilanteen ja siihen ainakin auttoi se että otin itsekin etäisyyttä enkä enää soitellut yhtä tiuhaan tahtiin kuin ennen. Alkoi taas sitä kiinnostusta löytyä kun en ollut enää mikään itsestäänselvyys ja tuputtamassa seuraani. Mies sai omaa tilaa ja ahdistuskin helpotti siinä kohtaa eikä se oman tilan tarve ollut enää niin suuri.

Mutta jos tuollainen etäisyys kestää liian kauan eikä tyttöystäväsi osoita minkäänlaista kiinnostusta ottaa sinuun yhteyttä niin sitten ymmärtäisin asian niin ettei häntä enää vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kokeile ensin tuota etäisyyden ottamista että miten reagoi siihen ja jos edelleen näyttää huonolta niin vedä omat johtopäätöksesi ja lopeta koko suhde. On turhaa roikkua suhteessa josta ei saa mitään eikä ole onnellinen.

 

[kaikki]

Läheisyyttä meillä kyllä on edelleenkin erittäin paljon tavatessamme ja seksiäkin usein. Tosin seksissäkin aloitteellisuus on täysin minulla ja hän sanoo olevansa haluttomampi "uusien e-pillereiden vuoksi". Toki se voi niinkin olla, mutta epäilen sen olevan kuitenkin vain yksi lisätodiste minun muuttumisestani vähemmän kiinnostavaksi hänen silmissään.

Toki se niinkin on, että se muuttaa kenet tahansa vähemmän kiinnostavaksi silmissä kuin silmissä.

Suhde on ehkä aina ollut yksipuolinen rakastuminen ja muuttunut hitaasti sen rakastumatonta ahdistavan luonteensa vuoksi, mihin olet nyt vahvasti havahtunut.

Se että valvot öitä miettien, ei niinkään johdu siitä että tilanne olisi vakava, vaan se pahoinvoinnin puoli kuuluu yhtäliikaa rakastumiseen, silloin kun kaikki on hyvin…
– rakastuminen on transsendentaalinen olotila, suurimman onnen lähde, elämän merkitys –
…mutta milloinkaan kaikki ei ole niin hyvin.

<Haluan olla hänen kanssaan vain jos hän tuntee samoin.>
Mielialasi on riippuvainen hänen toimistaan, ennen kaikkea siitä, miten koet hänen vastaavan rakastuneen toiveisiisi: tunteiden kiihtyminen, jos suhde on uhattu ja tunteiden latistuminen, mikäli ajatusten toteutuminen mahdollistuu.

Hän ei ole kanssasi synkronissa, eikä kukaan, joka ei ole rakastunut, halua elää symbioosissa. Rakastuneelle nämä ovat elinehtoja, mutta se ahdistaa toista rajusti.

Ymmärrä tilanteesi ja toimi ymmärryksesi mukaan! Nimimerkillä 'Naisen näkökulma' oli toimivat neuvot.

 

[satu]

Olen noin vuoden ajan seurustellut tyttöystäväni kanssa. Olemme molemmat noin 25-vuotiaita. Minusta on alkanut tuntua siltä, että hän on viime aikoina etääntynyt minusta.

Aikaisemmin pidimme yhteyttä kutakuinkin tasapuolisesti. Nykyään tuntuu siltä, että se on yhä enemmän minun puoleltani tulevaa. Eniten häiritsee se, että hän on harvoin aloitteellinen yhteydenpidossa. Jos en ota yhteyttä ei hänkään ota, vaikka menisi päiviä ilman pihaustakaan.

Asumme erillään noin 17 minuutin matkan päässä toisistamme. Hän ei kuitenkaan ole käynyt luonani kertaakaan moneen kuukauteen. Tapaamme aina hänen luonaan, joten minä reissaan väliämme. Tästä olen maininnut hänelle muutaman otteeseen ja sanonut toivovani hänen välillä käyvän luonani. Hän on aina luvannut pian käyvänsä ja useammin, muttei ole tehnyt mitään asian eteen.

Muutenkin hän joskus lupaa tehdä jotain hyväkseni ja jättää tekemättä. Jos muistutan asiasta hän pyytää anteeksi, lupaa korjata asian ja unohtaa taas. En tunne tämänkään vuoksi itseäni kovin tärkeäksi hänelle. Kohtelen häntä mielestäni erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Ehkä hän ottaa minut itsestäänselvyytenä, koska olen selvästi ilmaissut hänen olevan minulle tärkeä. Hän aina toistaa minunkin olevan tärkeä jne. mutta ei kuitenkaan koskaan sano niitäkään aloitteellisesti. Ne sanat ovat alkaneet tuntua vain vastavuoroiselta kohteliaisuudelta.

Aikaisemmin halusimme viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaamme yhdessä ja näimme pian töiden päättymisen jälkeen. Nykyään hänellä tuntuu olevan aikaa vasta kahdeksan jälkeen illalla joten yhdessäolo on lähinnä pari tuntia valveillaoloa ja yhdessä nukkuminen. Nyt hän on päättyänyt pysyä yksinään viikonkin ajan "työn merkeissä" kiireisinä aikoina. Ei kuulemma osaa keskittyä töihin jos olen lähettyvillä. Kun meidät erottaa alle 20 minuutin matka (jonka minä kuljen), niin luulisi löytyvän yhden viikon aikana vähän aikaa tapaamisillekin.

Läheisyyttä meillä kyllä on edelleenkin erittäin paljon tavatessamme ja seksiäkin usein. Tosin seksissäkin aloitteellisuus on täysin minulla ja hän sanoo olevansa haluttomampi "uusien e-pillereiden vuoksi". Toki se voi niinkin olla, mutta epäilen sen olevan kuitenkin vain yksi lisätodiste minun muuttumisestani vähemmän kiinnostavaksi hänen silmissään.

Olen tässä valvonut yön miettien mitä tehdä. Haluan olla hänen kanssaan vain jos hän tuntee samoin. Hän sanoo kyllä minulle kaikki lepertelyt, mutta minusta vain tekoihin voi luottaa, ei sanoihin.

Tyttöystäväsi todennäköisesti pettää sinua. Eikä taida osata/osittain halua jättää sinua... Jollain tasolla hän välittää sinusta.Seksi voi luistaa vaikkei rakkaudesta ole tietoakaan.. Itse olin suhteessa viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteen alettua olin 17V.Poikaystväni oli alussa ihana ja huomaavainen. Poikaystäväni oli todella mustasukkainen. Seksi luisti hyvin,mutta kaikki muu oli suureksi osaksi valhetta.Hän muuttui "kylmäksi",hellyyttää oli harvemmin. Poikaystäväni yritti määrätä minua joka asiassa.Sägyssä hän halusi usein määrätä kaikesta.Yritti pakottaa välillä ottamaan suihin.Kerran hän halusi kokeilla anaali-seksiä ja suostuin. Hän ei lopettanut vaikka huusin kivusta. Jouduin kunnolla työntämään hänet pois ennen kuin hän lopetti.Suhteemme kesti n.kolme vuotta. Tiesin ettei suhteesta voi tulla mitään. poikaystäväni joi ja veteli reseptilääkkeitä ja ties mitä.. sain vasta suhteen päätyttyä tietää.aina kun jätin hänet,hän sai ruinattua minut aina takaisin.Rakastin häntä yli kaiken.Kerran hän kuristi minua kun jätin hänet. Sentään hänen tuttu tuli väliin. Hän on seurustellut lopullisen eromme jälkeen kahden eri naisen kanssa ja kummallakin kerralla hän on ollut minuun yhteydessä. Pyytänynyt minua luokseen,tullut meille ja ties mitä rakkauttaan tunnustanut... sitten tulin raskaaksi ja päätin kasvattaa lapsemme yksin.Sain vasta jälkeenpäin tietää että hän seurusteli.Heti raskauden alussa minulle oli selvää etten halua eksääni meidän elämään.Se oli paras päätös minkä olen ikinä tehnyt! Joten älä tuhlaa aikaasi ihmiseen joka ei arvosta,kunnioita ja rakasta sinua vilpittömästi. Nyt olen 25-Vuotias nainen ja minulla on maailman ihanin neljävuotias poika.Meillä menee hyvin.Sen sijaan eksäni on mennyt ihan pohjalle erottuamme.Hän käyttää huumeita ja on ollut pari kertaa vankilassa.Sentään tein elämäni parhaan päätöksen ettei poikaystäväni vetännyt minua mukanaan pohjaan!

 

[kaikki]

Hän muuttui "kylmäksi",hellyyttää oli harvemmin. Poikaystäväni yritti määrätä minua joka asiassa. Kerran hän kuristi minua kun jätin hänet. joi ja veteli reseptilääkkeitä ja ties mitä..

Kyllä on niin erilainen psykopatiajuttu ettei kannata verrata.