Suhteeni mielenterveysongelmaiseen mieheen ( Piiiitkä vuodatus)

["aapee"]

[QUOTE="vieras";22447217]Sinulla helpottaa vasta kun suruvaihe on ohi ja aika auttaa parantamaan haavat. Itseäni helpotti kun ajattelin et turha on surra sellaista mitä ei koskaan ollutkaan. Oma unelma perheestä siinä särkyi eikä mikään muu. Todennäköisesti mies alussa vain esitti jotain muuta kuin olikaan. Rakastui=onnelinen ja yritti olla erilainen. Sitä ihmistä ei enää ole olemassa eikä mies enää muutu joten sen hyväksyminen on tärkeää..[/QUOTE]

Tuossa asiassa taas minun kohdallani tarvitaan terapiaa. Elin aikaa jolloin olin rakastunut mieheen ja mies rakasti mua ja meillä oli hienoja hetkiä jotka ovat nyt kauniita muistoja. Miehen luonteenpiirteet, ilmeet, eleet kaikki ne pienet asiat jossa häneen tykästyin. Aika jonka vietimme yhdessä jne niin ei ollutkaan totta, se ihminen johon rakastuin ei ole olemassakaan. Mun on sitä vaikea käsittää. Mikä oli jotain kaunista ja ihanaa niin ei ole olemassakaan ja se viedään pois. Se oli pelkkä kaunis valhe jotain sain elää ja jota toivoin niin kovasti takaisin. Minun järki ja tunteeni ei voi sitä käsittää.

Kauhean surullista. Ehkä se on tottakin.

 

[narsistin tytär]

Hei! Olen narsistin tytär, ja lukiessani tekstiäsi, pintaan nousi monta asiaa miehestäsi, jotka kuvastivat omaa isääni. Ensinnäkin se, että miehesi elää jatkuvaa kriisivaihetta, jatkuvaa kaaosta. Se on narsisteille tyypillistä.

Toinen on tuo epäaitous. Narsistille on hyvinkin tavallista puhella eri ihmisille eri asioita, juuri niitä, joita toinen haluaa kuulla. Olisi hyvin tyypillistä, että hän on ollut sinulle hyvä mies ja yhtäkkiä muuttunut. Se olisi selitettävissä tuolla narsismilla. Narsisteilla on aina voimakas huonommuuden tunne.

Isäni ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Henkinen tilanne vain paheni vuosien myötä. En ole psykologi tai psykiatri, enkä osaa diagnosoida ihmisiä, en tavallaan voi sanoa, että miehesi, vai 21-vuotias nuori mies on narsisti. Mutta sen verran minulla on kouluja käyty sekä elämänkokemusta, että mielestäni miehesi ongelmat johtuvat jostakin syvemmästä henkisestä sairaudesta/ongelmista, että ei johdu pelkästään siitä, että olisi vanhemmissaan kiinni.

Tiedä tätä sitten. Älä syyllistä itseäsi. Elä elämääsi siitä nauttien, pelasta itsesi mieheltäsi vielä kun voit. Jokainen lapsi on lahja ja jokaisen, joka vahingossakin tänne tulee, on tarkoitus tänne syntyä. Harmi, että sinulle kävi näin. Tasan ei mene nallekarkit tässä elämässä, mutta muista, että joskus sinä saat jotain enemmän kuin joku muu, niin kävi ainakin minulle.

 

[narsistin tytär]

Hei! Olen narsistin tytär, ja lukiessani tekstiäsi, pintaan nousi monta asiaa miehestäsi, jotka kuvastivat omaa isääni. Ensinnäkin se, että miehesi elää jatkuvaa kriisivaihetta, jatkuvaa kaaosta. Se on narsisteille tyypillistä.

Toinen on tuo epäaitous. Narsistille on hyvinkin tavallista puhella eri ihmisille eri asioita, juuri niitä, joita toinen haluaa kuulla. Olisi hyvin tyypillistä, että hän on ollut sinulle hyvä mies ja yhtäkkiä muuttunut. Se olisi selitettävissä tuolla narsismilla. Narsisteilla on aina voimakas huonommuuden tunne.

Isäni ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Henkinen tilanne vain paheni vuosien myötä. En ole psykologi tai psykiatri, enkä osaa diagnosoida ihmisiä, en tavallaan voi sanoa, että miehesi, vai 21-vuotias nuori mies on narsisti. Mutta sen verran minulla on kouluja käyty sekä elämänkokemusta, että mielestäni miehesi ongelmat johtuvat jostakin syvemmästä henkisestä sairaudesta/ongelmista, että ei johdu pelkästään siitä, että olisi vanhemmissaan kiinni.

Tiedä tätä sitten. Älä syyllistä itseäsi. Elä elämääsi siitä nauttien, pelasta itsesi mieheltäsi vielä kun voit. Jokainen lapsi on lahja ja jokaisen, joka vahingossakin tänne tulee, on tarkoitus tänne syntyä. Harmi, että sinulle kävi näin. Tasan ei mene nallekarkit tässä elämässä, mutta muista, että joskus sinä saat jotain enemmän kuin joku muu, niin kävi ainakin minulle.

Niin ja sairaan ihmisen kanssa ei kannata välttämättä tukeutua tuohon "hyvään mieheen", joka on silloin tällöin olemassa ja elätellä toiveita sen kanssa. Mielisairaudet ovat häilyviä. Kukaan ihminen ei ole totaalisen sairas, vaan jokaisella sairaallakin on oma terve puolensa, joka on silloin tällöin pinnalla. Äitini tukeutui isäni kanssa siihen, että välillä heillä menee hyvin ja isä on normaali. Liittoa kesti 18-vuotta, ja loppujen lopuksi se oli yhtä helvettiä ja loppui.

 

["aapee"]

Niin ja sairaan ihmisen kanssa ei kannata välttämättä tukeutua tuohon "hyvään mieheen", joka on silloin tällöin olemassa ja elätellä toiveita sen kanssa. Mielisairaudet ovat häilyviä. Kukaan ihminen ei ole totaalisen sairas, vaan jokaisella sairaallakin on oma terve puolensa, joka on silloin tällöin pinnalla. Äitini tukeutui isäni kanssa siihen, että välillä heillä menee hyvin ja isä on normaali. Liittoa kesti 18-vuotta, ja loppujen lopuksi se oli yhtä helvettiä ja loppui.

Narsistin tytär : Olen miettinyt ja pohtinu juuri tuota onko hän narsisti. Psykologin mielestä hän ei ole, hän vain niin keskenkasvuinen ja kyllä varmasti nuori ikä tuo myös omia hankaluuksia elämään. Kasvaahan sitä ihminen kuitenkin koko ikänsä ja ehkä toi 21 ikäkin on jonkinlainen murrosvaihe. Eihän sitä tiedä miten miehen käy jos ei hoida itseään, voihan hän sairastua vielä vaikka skitsofreniaan.

Ehkä minun on parasta lopettaa miehen ja hänen mielensä analysointi. Voimme olla oikeassa hänen suhteeseensa tai sitten emme. Ei voi tietää. Tosi on että voin vaikuttaa vain omaan elämääni. Omaan onnellisuuteeni. Jotenkin haluaisin analysoida miestä vaikka miten paljon ja jossitella asioita.Ehkä asiat menee näin tai noin. Ehkä ehkä ehkä. Miehen mielestä jossittelu tai EHKÄ tietäminen miten hän elämänsä elää ei varmasti hyödytä ketään. Kuitenkaan kukaan meistä ei tiedä miten se menee. Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta mitään. Ehkä ruokin itseäni vaan jossitelemalla miehen suhteen ja se pieni mahdollisuus yhteenpaluusta saa minut enemmän kiinni taas mieheen. En halua päästää jos mahdollisuus on. Jos ovikin on hieman raollaan niin jään tuijottamaan sitä että mitä tapahtuu. Se vie minut pian ojasta allikkoon..

Narsistin tytär kertoili mihin tilanne voi vielä mennä. Ei varmasti narsistin tytär kauhean onnellista lapsuutta viettänyt.

Olet oikeassa siinä että mies elää koko ajan kriisivaihetta. Aina on joku ongelma. Hänellä oli jo ikäkriisikin tässä kun täytti 21. Hänestä on tulossa VANHA.

Se on totta kun miehellä on hyvä hetki ja hän on tosi ihana niin jään roikkumaan siihen hyvään hetkeen miettien miksi näitä ihania hetkiä ei voisi olla enemmän ehkä mies hoitaisi itsensä ja niitä ihania hetkiä meillä voisi olla loppuelämä.

En ole onnellinen jos miehen kanssa palaisimme yhteen en todellakaan. Pitäisi vaan ajatella että tilanne ei tule koskaan muuttumaan. Kun olen hänestä kaukana niin voin ajatella järellä kun nään viikonlopun olen sen jälkeen pitkään sekaisin tunnemyllerrryksen kanssa.

Niin mielipiteitä tuosta lapsen ja isän näkemisestä josta kyselin jo aiemmin??